Entinen A-ihminen?

Oikeesti. Mulla on jotain 11 työvuoroo jäljellä ja voi luoooooja että mä en vaan jaksa! Miten nää aamuheräämiset (jotka on yleensä mulle oikein mieluisia) on alkanu nyt riepoa ihan tosissaan ku tietää että kohta 'saa' jäädä työttömäks ja nukkua aamulla vaikka kuinka pitkään. Mikä mulle tarkottaa siis sitä että herään viimeistään seittämältä =D.

Työttömän arki lienee käsitöiden kannalta mahtavaa aikaa, mulla on yks jos toinenkin keskeneränen neule - itse asiassa muuten vaan kaks, joista toinen kulkee mukananeulottavana. Noh, ei siis paha. Mutta sitäkin enemmän THE malleja joihin on jo langatkin odottamassa ja osalle on valikoitunut vastaanottajatkin. Ja ompelemista, ompelemista, ompelemista! Mulla on pari erilaista paitaa tai muuta asiaa joista on tulossa erilaisia laukkuja. Lisäks kävin viime viikonloppuna mökillä ja kylän pikkupikkukirppiksellä. Sain IHANIA kankaita joista nyt alkuun tulee mulle ainakin hameita. Ja sitä kangasta on niin että niitä hameita vois tehdä varmaan 10. Maksoivat yhteensä 5,50€, en valita. Lisäks mulla on se iänikuinen kanavatyö ja yks ristipistotyö minkä oon joskus sössiny ja nyt purkasin osan ja alotin uudella innolla ja paremmalla tarkkuudella.

Työttömän viikonloput tuntuu sen sijaan kiireisiltä. Tai alotan tän viikonloppurumban jo ens viikonloppuna ja hurautan Maukan kanssa Ilosaari-rockiin, jei! Sit siinä onkin väliviikonloppu jonka oon vaan töissä ja sen jälkeen armoton bileputki: 31.7. viimesen työpäivän pakolliset oluet ja sangriat ja heti 1.8. pitäiskin olla festarimeiningeissä eteläisemmässä Suomessa. Noh, seuraavana viikonloppuna on Jurassic-Rock johon oon hakenu töihinkin mut jos en pääse niin meen sitten maksavana asiakkaana. Sitä seuraavana viikonloppuna Nightwishin keikka ja Elojaiset Savonlinnassa - kesän hunninkoviikonloppu numero 1. Mitäs sitte..niin, sen jälkeisenä viikonloppuna duunipaikan Grande Finale!-päätöspileet. Sitte alkaakin jo syyskuu ja tiedossa on että Maukka saa siihen johonkin kohtaan viikon loman ja sitä suunnitellessa sitten. Huh, rankkaa on ;). Mut oikeesti, mä oon aiiiina töissä kaikki viikonloput (jos joku epäilee niin kerrottakoon että mulla on tänä vuonna ollut 3 vapaata viikonloppua, edellisen kerran siis silloin kun Maukka tuli Suomeen huhtikuun 3.) ni voihan tuota vähän ottaa takasinkin.

Neuleista jos jotain niin oon saanu aikaan tavan villasukat ja tiskirättiä toisensa perään. Nyt teen huivia jonka mallin löysin jostain mutta en tiedä mistä, valmistunee piakkoin. Josta aasinsilta: mä oon aina ihmetelly ihmisiä jotka tekee huiveja hirveellä innolla ja sitte jättää ne pingottamatta ja ilmottaa jossain blogipostauksen viimesen kappaleen sivulauseessa että 'joo tein hienon huivin mutta kun en oo jaksanu pingottaa sitä niin tossa se nyt on mytyssä'. Siis oikeesti! Mun mielestä joku huivin tekeminen on kuitenkin sen verran iso duuni että kuinka vaikeeta se pingottaminen voi olla? Tai ei ees noin, lähinnä ihmettelen sitä että miten joku KESTÄÄ olla pingottamatta sitä! Siis kauhee vaiva ja sit se ei valmistukaan ja voi ei! Mun kärsivällisyys on aina ollu sitä luokkaa että suunnilleen siinä vaiheessa ku päättelen silmukoita ni huivin alkupää lilluu jo huuhteluaineessa. Nyt tein ihanan huivin ihanasta vironvillasta. Sen oranssin hameen ja muun setin kanssa, taisin mainitakin? Ihan suorakulmion mallinen ja perinteistä featheria ja fania. Se on niin nätti, tykkään siitä hirmusti ja jopa Maukka on sanonu nyt kahteen kertaan että se on tosi makee.

Siis siitä huolimatta että se on ollu sohvannurkassa mytyssä siitä asti kun sen neuloin, pari viikkoa sitte. Näin.

Ens kerralla kuvia, ihanaa viikonloppua!

Hurrur.

Huh, kylläpäs te ootte hurjia =D, olin ihan varma että tota edellistä tekstiä ei kukaan jaksa kahlata läpi mutta niin se on vaan kahlattu. Ja ilahduttavinta kaikesta oli huomata että olitte jaksanu kommentoidakin, pari teistä oikeen pitkän kaavan mukaan :). Mä oon yrittäny viime aikoina päästä taas kommentoinnin makuun mutta hittolainen! Toissapäivänä kun pidin blogilistan selauspäivää oikein ajan kanssa, niin mikään kommentti ei suostunu meneen läpi. Ärh. Joka kerta tuli vaan joku virheilmotus.

Eniveis, kiitos kommenteista siis, ja kukan nimestä. Opiskelusta. Olin mä siis aikasemminkin ajatellut että haluaisin lähtee kouluun. Silloin ku muutettiin Savonlinnaan niin puhuttiin että kun Maukka valmistuu ja saa töitä, niin on mun vuoro opiskella. Silloin tosin oletettiin että se saa niitä töitä aika äkkiä mutta ajat on muuttuneet. Kuitenkin, tää irtisanominen tuli siis parhaaseen maholliseen aikaan kun Maukkahan keväällä valmistu. Ja niin totta! Tietysti mun pitää opiskella sitä mikä mua kiinnostaa ja olla vaan miettimättä sitä että miltä alalta sais töitä. Koska ne ajat voi taas muuttua. Ja opiskeluun tylsistymisestä ei varmaankaan oo nyt pelkoa, oon niin pitkän aikaa jo halunnu lukea jotain että luulisin motivaation kestävän.

Mahtavaa oli sekin että muutkin dyykkaa! Se on loistava ja halpa harrastus. Luin jostain hömppälehdestä ette Jessica Albakin harrastaa dyykkaamista ja tuunaamista. Hyvähyvä! Tosin voin kuvitella että hänen asuinnurkillaan roskiin menevä tavara on vähän erilaista ;). Mut hei oikeesti Mari! KÄYTTÄMÄTTÖMIÄ mattoja? Siis mitä ihmeen porukkaa sun naapurissa asuu =D. Huh, onneks sä asut siellä niin eivät mee turhaan kaatopaikalle luontoa kuormittamaan! Ja tosiaan siitä dyykatusta hyllystä, en tee sille mitään. Se on kauniimpi kuluneena.

Ja mun ompelutaitoo ei kannata kadehtia, se on jotakuinkin olematon. Teen vaan kaikkia yksinkertasia juttuja ja yritän opetella palan kerrallaan lisää. Jälkikin on toisinaan mitä on. Mut ei se haittaa, tekemällä oppii ja musta on oikeesti ihanaa pukea päälle jotain minkä on ihan ihe tehny. Ei se haittaa vaikkei se ois täydellistä.

Tällä viikolla en oo taas mitään saanu aikaan, pari riviä lisää yhteen 3O3N tiskirättiin. Tosi vaativaa..mut ei vaan jaksa. Johtuu varmaan osin tosta harmaudesta, se vie multa mehut. Jostain syystä mulla on ollu migreenintyyppistä päänsärkyä jo aika pitkään ja siis melkein päivittäin, ja sekin vie kyllä voimia. Sit ei saa unta ja sit tietysti väsyttää koko ajan ja väsymys nyt vielä lisää pääkipua ja oravanpyörä on valmis. Kävin jo lääkärissäkin, ihan vaan varmistamassa että mussa ei oo mitään fyysistä vikaa. Arveli että johtuu varmaan stressistä mut otettiin silti kaikki maholliset kokeet ku vielä menevät firman piikkiin ;). Tai ei otettu, meen tiistaina sinne piikitettäväks ni sit otetaan.

Yhtenä päivänä kävin kaupassa ja olin jotenki niin kettuuntunu kaikkeen (arvaatte varmaan mitkä kolme kirjainta?), että ostin lohdutukseks itselleni kirjan. Tavoistani poiketen otin pehmeekantisen ja jos joku haluaa kesälukemiseks Torey Haydenin Aavetyttö-kirjan, saa sen sillä hinnalla että lähettää mulle jonkun toisen kirjan. Mieluiten tietysti luetun, kierrätystä kunnioittaen :). Kirjahan on perus Toreytä, kaikkihan nuo menee samalla kaavalla. Ei se kai ihan huono ollu kun ostin sen ku töistä pääsin ja illalla käänsin jo viimesen sivun..

Niin, viime viikonloppuna käytiin tosiaan Hyvinkäällä pikavisiitillä - mentiin lauantaina junalla niin että oltiin siellä klo 14 ja lähettiin sunnuntaina mun uudella autolla (porukoitten vanha siis :)) klo 10. Ehdin kuitenkin nähdä upeen ukkosen, juosta rankkasateessa pitkin pihaa ja vähän katujakin, saada hyvää ruokaa, nähä ihania ihmisiä ja rentoutua. Sunnuntaillehan mulla oli mahtavat suunnitelmat ku Maukka oli töissä ja ne alko siitä että käyn kaupassa ja loppu siihen että koko kämppä ja parveke on siistejä ja parvekkeella kukat ja yrtit kunnon järjestyksessä ja isommissa ruukuissa.

Noh. Kävin kaupassa. Sitte keksin että meen ihan nopeesti moikkaamaan Maukkaa ja mun ihan nopeesti tarkotti tällä kertaa sitä että vietin Olavinlinnassa ihanan kakstuntisen. Näin lokinpoikasia, pieniä untuvaisia ja harmittelin kun ei ollu kameraa mukana. Vaan kuka sitä kauppareissulle kameran ottais? Noh, sitte me lähettiin Maukan kanssa yhtä aikaa kotiin ja en tiedä, jotenkin me siinä päädyttiinkin siihen että lähetään mökille. Niin me sitte lähettiin =D. Oltiin mökillä iltasella, laitettiin sauna tulemaan, saunottiin ja syötiin iltapalaa. Ja voi että me nautittiin! Miten siellä onki niin ihana olla? Aamulla sitte herättiin puoli kuusi ja ajettiin kotiin. Tai mie ajoin, Maukka meni töihin ja jäi siihen matkan varrelle.

Ihanaa :).

Muistakaa että spontaanius voi olla avain onnellisuuteen. Myös juhannuksena. Mä oon töissä, tehkää te taikoja, nauttikaa kesästä ja hyvästä seurasta, ehkä parista oluestakin. Mutta ÄLKÄÄ MENKÖ VESILLE KOLMANNEN KALJAN JÄLKEEN.

Kuvatekstejä

Haa! Sain aikaseks. Kuvien ottoo ja niiden koneelle laittoo ja ihan tänne blogiinkin asti niitä runnoin. Hyvä Sini! Ja niin, Tkong - kyllä aivan, muotoilin lauseen taas kerran hieman huonosti. Kyllä toki ymmärsin että mun ei tarvii siirtää ulkoselta muistilta koneelle niitä kuvia jotta voin käyttää niitä :), tarkotin sitä että meillä ei oo tarkotus pitää tota ulkosta muistia kiinni koneessa joten jos haluun käyttää siellä olevia kuvia, mun pitää hakea se itse MUISTI koneen läheisyyteen. Sehän ei oo homma eikä mikään mut saa mut kyllä olemaan tekemättä mitään. Sitä voidaan kutsua vaikka laiskuudeksi..Ja HiskIt, sun paketti on muuten tulossa vielä joskus ;). Ja niin. Se mikä musta tulee isona onkin suurempi ongelma. Mun täytynee ihan ensin päättää että haluunko mä opiskella alalle joka mua ei kiinnosta mutta jossa työllistyminen on varma, vai otanko riskin ja opiskelen sitä mitä haluan tehdä ja yritän työllistää itse itseni. Vaikeeta on, vaikeeta.

Alotetaanhan niistä hameista sitte, pääsette kyllästymään kuviin ennen ku tää loppuu. Koska mä oon tylsä TAI koska mä onnistuin tekemään mulle täydellisen hameen kaavan - helppo, nopee, helposti muokattavissa - niin kaikki on tehty samalla alkukaavalla joka näyttää jotakuinkin tältä:



Eikös vaan ole hieno kuva, ehhehee. Mut ku tarpeeks monta kuvaa yrittää ottaa itestään peilin kautta ja kaikki on ihan sontaa ni täs on se lopputulos. Eli perussimppelii a-linjaa lienee hamonen. Tää oranssi hamehan lähti siitä, että sain Heiniltä ihanan lasikorun joululahjaks:


Tää on sitte händmeid! Mahtava. En ikävä kyllä muista sen henkilön nimee joka tän on tehny mut kaunis se on. Niin siihen piti saada sopiva hame. Oranssii kirpparilta ostettua aikavarmastipellavaa, ja jotain keltasta:


Napit kierrätyksestä. Ihkut :). Tosta tuli nopeesti mun kesän lempihamonen huolimatta siitä että vetoketju on musta ja liian iso. Se pitää vaihtaa ku pääsee vetoketjukauppaan. Sitähän ei takaakaan näy kun tuo vyö on niin levee et sillä se on vähän jääny. Hulluus ei loppunu tähän vaikka ois voinu kuvitella, vaan päivänä muutamana kävelin Kehitysmaakauppaan ihan muille ostoksille (tiesittekö että sieltä saa luomuja, biohajoavia topspuikkoja!) ja lähdin sieltä uuden laukun kanssa:

Eikä siinäkään vielä kaikki. Puikoilla on huivi..

aika lailla samaa värisarjaa ;). Ihan perinteistä featheria ja faania, shaaliksi noita kai jossain kutsutaan kun on tommonen suorakulmion mallinen tulossa. Kieltämättä masensi mallitilkun (huom!!) ja rankan laskennan jälkeinen lopputulos: luo 276 silmukkaa..okei. Mut tuo on mukava mallineule, sitä on kiva tehdä ja voi kuljettaa mukana joka paikassa kun ei tarvii liikaa ajatusta. Saattaa olla että nääkin sopii oikeen railakkaana päivänä hameen kaveriks:

..kunhan joku tekee niistä ensin polvisukat.

Tietysti ne hameet ei loppunu tohon oranssiin, e-hei-ei. Ne kutka on ollu mun 30vee synttäreillä, on nähny tän kankaan pöytäliinana. Nyt se on hame. Se oli jopa melkein liian simppeli sellasenaan ni laitoin helmaan mustaa ja sitte rusetinkin vielä. Ainoostaan tuo musta kanttinauha on epäkierrätystä, muuten tämäkin ihan kierrätystarpeista.

Eikä vieläkään loppunu, vaan mulla oli vielä kirpparilta löydetty (4€) kangaspala, joka oli just hameen kokonen. Ihan mahtikangasta, innostuin heti ku näin tän pílkottavan siellä välissä:

Apinoita! Ja siihen sitten piti kanssa saada jotain ja kun toi oranssin hameen vyö innoitti mua niin, ni laitoin tähänkin semmosen. Ja ihanat napit äidin tädin jäämistöstä, siis toooooosi vanhat. Sain sieltä rasiallisen nappeja ja en meinaa raaskii käyttää niitä. Nyt laitoin tähän ja ompelin niin hyvin kiinni että varmasti eivät putoo. Sitte ku kyllästyn tähän muuten niin voin ottaa ne vielä uuteen kiertoon.

Mukavasti näkyy kuvassa sekin että kun se ruskee lanka loppu ni se loppu, vaan ei estäny mua tekemästä hametta loppuun. Mut eipä tätä kukaan koskaan kato näin läheltä. Ja ihan vähän on vielä ompeluu, kuva on taas sarjaa 'en nyt jaksa mennä lähemmäs vaan otan tästä ohikulkeissain kuvan tostakin rämpäleestä kun sitä ei oo vissiin vielä kuvattu'. Tai sit on, en muista. Mut kuten huomaatte, mä sovin meiän keittiöön hamosessani.


Kah, siel on jotain lehtiroskiakin päässy kuvaan. Ikkunalaudalla oleva vihreäselkäinen kirja on tän vuoden sääpäiväkirja. Mahtava opus! Sieltä voidaan sitte ens vuonna kattoo että mimmonen ilma oli vappuna, juhannuksena tai elokuun 19 päivä. Pääasia on siis pyyheliinatelineen esiliina. Hyvä kun taas näin sen niin muistan että haluisin tohon talveks ehkä jotain luonnonvalkeeta (pellavaa?) ja siihen sitte kirjailisin..jotain. En vielä tiedä mitä.

Onnittelut, selvisit läpi ompeluosastosta! Jäljellä on enää puutyöt ja dyykkaukset (vol1). Puutöinä suoritin maalausta ja harmittelen tässä kovasti kun mulla ei oo ennen-kuvaa. Kuvitelkaa mielessänne puinen, muutaman vuoden vanha, lakkaamaton, linnunpaskainen, pölyinen, harmahtava puupenkki. Kuviteltu? Ta-daa, tässä se on mun, maalin, siveltimen, auringon ja parin kaljan jäljiltä.

On se aikahieno. Mä haaveilen että ku meiän partsilta alkaa kamat lahoomaan niin saan sinne semmosen pienen pöydän ja 4 tuolia, semmoset puiset. Sitte toi penkki pääsis kans sinne mut kaikkee muuta lähtis menee. Nyt meiän partsi on vaan semmonen sekalainen seurakunta kaikkee, en tykkää. Mut en kyllä rupee heittää tavaraa roskiinkaan vaan sen takia että mun sisustussilmä kärsii, en tod.

Parvekkeella on myös meiän uus lemmikki. Tai se aina tulee ja menee. On semmonen vapaa sielu. Käyttäytyny oikein hyvin ja ystävällisesti, pitää kukasta huolta eikä tuppaudu sisälle. Tietääkö muuten joku mikä kukka toi on?

Toiset muuten heittää sitä tavaraa roskiin ihan vaan huvikseen, pari viikkoo sitte käytiin dyykkaamassa roskalavalla. Mentiin kattoo lähinnä fillareita mut oltiin päivä myöhässä - ne oli rusentunu kaiken kaman alle (niinku esim. täysin kunnossa olevan nahkasohvan, HALOO!). Siellä oli ainakin 10 pyörää ja kaikki päällisin puolin ihan ok kunnossa enne sen sohvan hyökkäystä. Mut löyty sieltä silti jotain. Aika paljonkin. Meille tuli mm. pilkkihaalari - uudenveronen, mulle matkalaukku, yhet tumput, yks valkonen palmikkovillapaita joka on jo huovutettu ja josta tulee isona käsilaukku. Paljonko niitä ihminen voi tarvitakaan? Ja sitte, katsokaa! Miten ihanan värinen viltti:

Ihan ku mulle tehty! Ihana ihana ihana. Ja virheetön. Ei mitään vikaa, ei edes nukkaa..ei mitään. Ja tämmönen mille mä vielä keksin jonkun paikan jonain päivänä:

Aku Ankka..mikä ikinä. Tuo on tommonen karvanen - kuten näkyy - ja oiskohan reilun metrin pitkä tuo Aku ja puolisen ehkä levee. Olisko seinävaatteeks alunperin tarkotettu, tiedä häntä. Jos ei muuta niin se tulee MUN UUTEEN AUTOON penkinlämmittimeks. Sitte tämmönen ihana seinähylly, tää oli varmaan 40 cm levee eli ihanan kapee:

Meinasin ensin että maalaan sen valkoseks, mutta nyt en oo ihan varma. Se on tosi kauniisti kulunu joten voi hyvinkin olla että jätän sen noin. Haluun eteisen seinälle pari valokuvasuurennosta, ja tohon päälle vois laittaa niihen väliin pari ihan tavan kymppikuvaa. Katotaan. Semmosia löytöjä :). Vaikka tekis mieli niin en ala nyt blaastaamaan siitä KUINKA TYHMIÄ IHMISET OIKEESTI ON, kun ne heittää tommosta kamaa roskiin. Ettekö oo koskaan kuullu vaikka kierrätyskeskuksista? Täälläkin ne tulee ilmaseks rekan kanssa hakemaan kamat..hitto.

Mökillä kun oltiin niin löysin sieltäkin vaikka mitä. Harmi vaan että en voinu niitä ottaa kun se ei varsinaisesti oo mun mökki ja ne ei varsinaisesti oo sitte mun tavaroita. Mut keräsin kasan lakanoita ynnä muita ja voi vitsi miten ihania kankaita!

Hame, kesähattu, käsilaukku, hame, käsilaukku..tekisin noista vaikka mitä. Loppu on sekalaista. Joku aika sitten kymppivuotias tyttö tartti täytekakun ja mä sain selvät ohjeet: valkonen, tähdenmallinen ja hopeahelmillä ja pantterikarkeilla koristeltu - mieluiten hedelmäisillä - ja keskelle vaan yksi kynttilä. Tämä selvä.

Sisältökin oli ennalta määrätty ja mun mielestä pahaa, eli mansikkahilloo ja kermavaahtoo. Siitä on vaan tosi vaikee saada ei-liian-makeeta. En ees maistanu mut oli se kuulemma syöty. Mulla ois hirvee vimma saada tehdä joku superhieno kakku pitkästä aikaa, ja mieluiten marsipaanipäällisellä. Mut kuka sen söis?

Ja nyt vihdoin, siinä kaikki :). Enpä enää jaksa metsästää kirjotusvirheitä tai tyhmiä kappalejakoja tai erikokosia kuvien rivivälejä joten kestäkää vaan. Kesäterveiset ihanalta Leenalta joka oli meillä hoidossa ensin pari päivää ja sit pari päivää lisää. Kävi mökilläkin mukana ja nautti lämpimistä pattereista. Nauttisit itekin jos oisit jo 80 vuotta ;).

Ja koska mikään ei oo niin varmaa kuin epävarma ja luulo ei ole tiedon väärti niin Leena on poika.

Oravanpyörä.

Se on semmonen juttu kun meiän koneessa muisti on vissiin aika täynnä. Kuvia nimittäin ON. Noh, se on täys ni se hidastelee. Meillä on olemassa ulkonen muisti jonne mun on tarkotus laittaa kuvat viemästä tilaa koneelta. Mutta kun haluisin ensin kehittää osan kuvista ja liimailla ne ihan vanhanaikasesti valokuva-albumiin (tässä odotellaan työttömyyttä ja syksyiltoja, ah ;)) niin en voi siirtää niitä. Tai voisin mut sitte ne pitäs taas sieltä hakea ja niin päin pois. Noh, kuvia on kameralla vaan lisää ja lisää ja mitä enemmän niitä on, sitä pidempään ne kestäis ladata koneelle. Joten en vaan viitti. Ja miksi blogata kun olis jotain mitä näyttää kun ei sitte voi näyttää sitä?

Ja KYLLÄ! Kerran mun ongelmat on tätä luokkaa niin mulla menee hyvin :). Töissä oon vihdoin saanu tietää viimesen työpäiväni (heinäkuun vika) ja se oli mahtava tunne! Ei haittaa yhtään jäädä työttömäks koska mä koen tän mahdollisuutena vaihtaa alaa ja istahtaa hyvillämielin koulun penkille. Haittas vaan se odottelu että koska ja mitä ja ahistus sentään. Nyt ku sen päivän sai niin on ollu hyvä fiilis. Noh, hyvä ja hyvä - työmotivaatioo ja hermoja joutuu ihan hakemalla hakemaan mut se on vaan nyt ajateltava niin että yks viiskyt päivää menee nopeesti.

Kotioloissakaan ei oo valittamista. Ollaan saatu Maukan kanssa pari yhteistä mökkiviikonloppuu, parit hauskat bileet ja oikeestaan kaikkee mitä toimiva parisuhde vaatii. Ja sehän toimii. Aurinkoisina päivinä nautitaan auringosta frisbeen, petanquen, mölkyn, grillin ja kävelyn voimin ja sateisina päivinä nautitaan sateesta leffojen, halailun, lukemisen ja kävelyn voimin.

Oon saanu jotain aikaankin mut kun ei niitä kuvia nyt oo..ja siis oikein jos totta puhutaan niin en oo varsin ottanutkaan koko kuvia =D. Mut joskus se varmasti koittaa sekin aika. Sitte meiän eläinhoitolassa on ollu Leena-konna pariin otteeseen hoidossa ja ite kävin Max-koiraa hoitamassa pari päivää.

Hassu juttu..mulla kun ei oo ikinä ollu muita koiria ku Vimmu ni oon tietysti jotenkin kuvitellu että kaikki koirat on samanlaisia. Siis että ne vinkuu ku haluu ulos, ei herätä ihmistä jos huomaa että sillä on silmät kiinni (paitsi jos on hätä tietty), nuolasee nenänpäätä ku näkee pitkästä aikaa ja on kiinnostunu enemmän lenkkeilystä ja vähemmän siitä mihin suuntaan mennään. No Max teki kaiken päinvastoin ja meiän lenkit meni hyvin niin kauan ku seurasin sitä. Samapa tuo, ei se mulle niin tärkeetä ollukaan se suunta ;). Ihana sen kanssa oli viettää aikaa vaikka se esittikin temppujaan mulle ja sitte ku lähin sieltä ni ei menny kahta tuntii ku olin jo ihan ikävissäni..höh. Täytyy mennä kattomaan sitä kun vapaita suodaan.

Eläimet kyllä on..niistä saa ihan hurjasti hyvää energiaa ja rauhallisen mielen. Rauhallinen mieli ois kyllä tosiaan enemmänkin tarpeen. Jostain syystä nyt kun on saamassa lopputiliä niin asiakkaiden vinkumista ei jaksais kuunnella, ei niinku yhtään. Tekis vaan samantien mieli olla silleen että älä valita, ei kiinnosta, hanki elämä. Kauheeta. Ja mikä kauheempaa niin meinaa mennä hermot vaikkei ne mitään valittaiskaan. Mut jos joku mummeli soittaa ja siltä kysyy jotain niin se vastaus tulee sieltä sitte jossain kohtaa.

"No minkäslainen päivä on ollut?"

"No on se varsin ollut, eilenkin kun oltiin naapurin Liisan kanssa puolukassa - niin, Liisa asuu tossa mikäs katu se nyt onkaan, en kyllä muista olisko se Kirkkokatu ei se kyllä ku Liisan tyttö asuu siinä Kirkkokadun kaupungin puoleisessa päässä voi kun minä en nyt muista ARVOOOOO, MISSÄ SE LIISA ASUU?? NO TIETYSTI PUTKOSEN LIISA..mies se muisti, Puistokatuhan tuo miten minä näin väärin sen muistinkin. Niin mentiin eilen Liisan kanssa puolukkaan aamusella vai päiväähän se jo olikin, yhren aikoihin vasta lähdettiin kun ei lähti tuo Arvo kyyditsemään ja sillä siinä kesti kun aamulla piti toiset kahvit vielä keittää ja..."

Keksitty esimerkki siis. Me ei kysellä ihmisten kuulumisia mutta oli kysymys mikä tahansa niin vastaus on pitkä ja se kysytty asia jää usein kertomatta. No niin, siis tietysti tommonen ei oo yleensä ärsyttäny vaan se vaan naurattaa että siellä ne mummot vaan selittää..mut nyt, siis ihan oikeesti ku tekis mieli keskeyttää ja olla silleen että VASTAAKYSYMYKSEEN! Luojalle kiitos siitä että osaan kuitenkin kuulostaa siltä että mua kiinnostaa se Liisa Puistokadulta enkä rupee töykeilee. Mut kauheeta että ees käy mielessä tommonen. Enkä oo ainoo. Sama juttu koko porukalla.

Noh, sitte mitä muuta..? Ei kai mitään. Latasin tässä samalla parit kuvat, vielä ku saisin niitä vähän järkättyy ja ehkä valittua ne teetettävät ja siirrettyä ne muut ni voisin jonain päivänä blogata kuvien kanssa. Saattaa olla että siihen mennessä tuo huivikin valmistuu.

Ei tainnu tulla yhtään järkevää lausetta koko tekstiin? =D

Ihania ilmoja ja muistakaa nauttia niistä sadepäivistäkin!

Uni.

Näin ekaa kertaa Vimmusta unta. Se oli ihan hirvee uni, Vimmu oli vanha, raihnanen, laiha ku mikä, ei meinannu pysyä jaloillaan ja ennen muuta se oli ihan hirveen väsyneen näkönen. Se ei millään jaksanu kävellä ja siinä unessa se oli yhden mun ystävän hoidossa ja tulossa mua vastaan. Me ei oltu nähty aikoihin ja siltikin se jakso tuskin häntää heilauttaa, tärisi vaan innoissaan.

Mulla oli niin kamala olo kun mä heräsin. Kamala olo ja entistä hirveempi ikävä. Köllöttelin sitte sängyssä ja keräsin voimia nousemiseen ja siihen että nousen hyvään päivään. Vähän aikaa kun mä mietin niin tajusin miten ihanaa on, ettei Vimmun tarvinnu koskaan olla niin laiha, niin vanha ja niin kamalan väsyny.

Ehkä se olikin sitten ihan hyvä uni? Ainakin mä nousin tähän päivään ihan hyvillä mielin. Ikävissäni, mutta hyvillä mielin.

Vaikia valinta.

Hulvattoman hauskoja nimiä ootte keksiny mun Sini-vastaa-palstan nimeks! Ihan älyttömiä. Tietty oisin halunnu valita ne kaikki. Mut sitte kun mä luin ne kaikki vielä kerran niin mä huomasin että yks on kuin onkun ylitse muiden. Koska se vetos mun typerään huumorintajuun ihan hitupikkisen enemmän ku muut. Haluutteko kuulla? Tadadadadda-daaaaa:

"SININ PEHMUSTETTU JOUKKOISTUIN"

Käsi ylös ketkä ei muka ees ihan pikkasen hihittäny? Voiton kotiin otti siis Hisk It ja tää oli mulle aika uus blogituttavuuskin. Mähän oon siis maailman hitain arpajais- ja kilpailupalkintojen postittaja mutta yritän tällä(kin) kertaa yllättää itseni.

Kommentteja on niin paljon huomioimatta että maailman suurin anteekspyyntö! Nyt en vastaa siis mihinkään ja tunnen itseni pieneks ja huonoks. Mut lukasin niitä tossa nopeeta läpi ja en ainakaan huomannu mitään varsinaista kysymystä, joten mun vastaukset ois vaan kommentteja kommenteihin. Yks kysymys on jääny vastaamatta, eli Jonskulainen kysy niihen Keltasten Sukkien mallineuleen perään. Toki mä kirjotin sen johonkin ylös ja kaivelen sen ja kirjotan ylös. En uskalla sitä omaks ohjeeks sanoo mitenkään, koska se on varmasti keksitty ennenkin (ja luultavasti siis tarttunu takaraivoon jostain neulekirjasta) mutta puoliomaksi voin sitä kutsuu.

Niin! Ja lomasta mun piti kertoo. Siis mulla piti tosiaan olla loma elokuussa. Hitto että harmitti. Ei sillä etteikö elokuu ois ihana lomakuukausi, mutta kun mitä luultavimmin mä oon silloin jo työttömänä niin ei paljon ois iloo siitä lomasta. Noh, sitte kuulin että esimieheni-joka-on-nainen, oli kysyny yhdeltä kollegalta että haluisko se kenties siirtää lomaa vähän aikasemmaks, eli alkamaan vapulta. Hän ei halunnu ja mähän kipitin saman tien kysymään että oisko se oikeesti mahollista ja saisinko silti pitää koko 4 viikkoo putkeen. Eipä ollu, koska jos oisin alkanu vapulta loman niin just sillä neljännellä viikolla ois ollu liikaa porukkaa lomalla ku vissiin se on niin että jonkun on oltava töissäkin.

Niin, tää tapahtu siis torstaina puolenpäivän aikaan. Niin sit mä kysyin että mitä jos mä jään lomalle jo maanantaina. Sit mä tulisin takasin just sille viikolle ku ois tarvis. Minna (se esimies-nainen) mietti hetken ja sumplas työvuorojen kanssa ja kysy noin viiteen kertaan että oonko mä oikeesti varma että haluun pitää loman nyt ja alottaa sen heti ja mä olin vaan että JOOOOOOOOO :). Ja sit se jotenkin sai sen onnistumaan. Ihan huikeeta! Mä sain siis torstaina tietää että mulla alkaa maanantaina loma, khihih. Sitte mulla oli siinä vielä pe ja la vapaata, eli kävin sunnuntain siellä kärvistelemässä ja laskemas minuutteja lomaan ja sitte. LOMPSIS.

Oli niin hieno fiilis että en ehkä enää ikinä haluu tietää montaa kuukautta etukäteen että koska mun loma on. Nyt jäi kaikki lomastressi hankkimatta ja miettimättä että mitä kaikkee pitää, saa ja voi tehdä loman aikana ja jäljelle jäi vaan kaikki riemut ja riekkumiset ja ilakoimiset lomasta.

Mahtavaa.

Jos nyt tässä vaiheessa keräis sen verran lomaressii että yrittäis tässä seuraavan parin viikon aikana saada ainakin pääteltyy, punnittuu ja tilastoituu noi kaikki valmistuneet sukat ja tossut mitkä näytin eilen. Ehkä. Riippuu säistä :).

Elämää.

Edellisen postauksen ideariiheen saa osallistua huomiseen asti. Koska mä en osannu valita niin teen sen huomenna. Ensin meinasin että arvon voittajan, mutta koska musta on ärsyttävää että mä sanon että 'paras voittakoon' ja arvon sitten niin en voinu tehdä sitä. Hemmetin hyviä vastauksia tuli, kiitos niistä =D. Ja hei, jos jollakin on joku ehdoton suosikki niin äänestys on sallittua, apu tulee tosiaan tarpeeseen.

Mitä täällä on tehty niin nautittu uudesta kodista. Me tykätään tästä ihan hirveesti, ja ei pelkästään tän kodin takia vaan myös ympäristön. Me on käyty paljon käpystelemässä tossa lähimaastossa ja mä oon ottanu noin sata kuvaa.

En viittiny kaikkia laittaa esille ;), enkä ees parhaita koska osa niistä tulee meiän seinälle. Tosin alin näistä, joka sisältää lokit lautalla, on myös kehitettävä malli. Nähtiin muuten yks päivä parittelevat lokit! En oo koskaan moista nähny. Pikkulokkeja tulossa siis tänäkin kesänä, jei!

Toki täällä on jonkun verran myös pistetty ihan viimesiä sisustusjuttuja lopullisille paikoilleen (mä en ainakaan osaa laittaa niitä heti sinne minne ne kuuluu, kotiutuminen kestää aina hetken). Joten meiän kodin lempparikohtia.

Tää ylläoleva kynttiläjuttu tuli lemppareihin ihan vaan siks että sille on VIHDOIN paikka missä se saa olla ympäri vuoden. Me tykätään tuosta molemmat ihan hirveenä, ja suurimmaks osaks just sen takia kun se on noin kulahtanu. Ei siis aiota maalata. Mulla on myös vuosikaudet odottanu vintillä pyyheteline jota ei olla saatu mihinkään kotiin mahtumaan. Nyt sillekin löyty ihana JA käytännöllinen paikka, ja koska entinen liina ei sopinu siihen niin hurautin sitten uuden. Eli olen saanut ommeltua suoraa saumaa:

Ompelin myös alushameen (vihdoin - mulla taitaa olla ainakin 3 hametta mitä en oo voinu alushameen puutteen vuoks pitää) ja pari hametta. Niistä myöhemmin. Toisesta tuli kiva, toisesta ihana. Miun mielestä. Niin, ja korjausompelin vuoden odottaneen vetuketjun, hyvä minä!

Picture in picture ;). Kuva on otettu ja teetetty useempi vuosi sitten, ja nyt kun muuton jälkeen vietiin pahveja roskikseen niin nuo kehykset oli siellä oottamassa. Dyykattu on siis jo täälläkin. Tupaantuliaiskukkana Miuku toi orkidean, ja me ollaan onnistuttu pitämään se hengissä jo 4 viikkoa! Kaunis, kaunis kukka ja sopii meille täydellisesti.

Sitte on juhlittu sekä vappua että tupareita. Lämpimät kiitokset vielä tuparipoppoolle, oli hurjan hauska ilta! Lahjoista täytyy ottaa kuvia koska ne oli kaikki semmosia mitkä haluun näyttää - kaunista ja käytännöllistä. Mutta niistä myöhemmin.

Lisää juhlia niin Maukka valmistu ja JEI!! sai kaksi stipendiä, hyvähyvähyvä. Nyt kun vielä onnistuu laman kourissa taistelevasta Suomesta hankkimaan töitä niin vielä parempi. Kesän se on linnassa (edit: siis töissä Olavinlinnassa, EI lusimassa) joten ei hätiä sinänsä. Ja meillä on kummallakin suuri luottamus tulevaisuuteen. Asiat on aina järjestyny ja niin tulee varmasti tapahtumaan nytkin. Allekirjottanut ei oo (vielä) antanut mitään valmistujaislahjoja mutta onneks koululta saivat ruusun.
Ja oon mä neulonu. Kyllä vain. Pari tiskirättiä (muistaakseni 4 tai 5, niistä ei oo kuvia kun ovat jo käytössä tai uusissa kodeissa) ja sukkia ja sukkia ja tossuja ja sukkia. Ilahdutan teitä (hahhah) näyttämällä ne kaikki..lähinnä koska mä en oo päätelly niitä enkä myöskään punninnu tai muutenkaan tilastoinu niitä ihelleni. Tässähän tulee käymään niin että mä annan niitä menemään ja päättelen ne siinä antamishetkellä ja sit ne unohtuis kuitenkin. Eli sukkia. Jokaisen sukkaparin tarkotus päästä eroon langoista, ja sen huomaa.

Jaahas. Osa on jääny kääntämättä mutta ehkä me eletään nyt sen kanssa..Niin, punaset sukat tein Maukalle kun se oli Ranskassa ja kyllä, nekin on edelleen päättelemättä..Muut on sekalaisia kokoja ja alimmaisia lukuunottamatta menossa lahjavakkaan. Alimmaiset on niin jämäjämäsukat että en ikinä kehtais antaa niitä kelleen. Ja kun mä käytän koko ajan ohuita villasukkia kun mun tassut niistä tykkää niin pidän ne itse. Ranskasta tuli takasin Maukki, pari hajuvettä ja kasa lankaa. Ihana mies, en ois ikuna uskonu että se käy lankakaupassa. Hih.

Punanen on Schachenmayrin Sympaticia, akryylia ja villaa ja oimitenpehmoista! Vihree (joka kuvassa maastoutuu harmaaks mutta on siis metsänvihreetä) on saman firman Joanaa, akryylia ja merinoa. Ihania.

Sain myös Steppilankaa (Tiksalta, ei Maukilta) ja nyt on ekat Steppisukat ikinä jalassa. Kirveltävät vähän, onko kellään muulla samoja kokemuksia? Yks huivi odottaa edelleen inspiraatiota ja se helmikuun lopussa alotettu slipoveri on samassa jamassa ku oli maaliskuun alussa. Ku ei jaksa. Ah, ja kortteja. Niitä on kanssa tehty mut eiköhän teitä oo jo rääkätty kuvilla ihan tarpeeks.

Päivänä eräänä käytiin myös kirpparilla ja ostin sieltä ton pyyheliinatelineen oranssin kankaan - jotain pellavan tapasta. Sitä on sen verran että siitä tulee vielä 2 hametta. Täysin virheetön kangas ja hintaa oli 5 euroo. Lisäks löysin lankapussin samanmoiseen hintaan:

Kaikki tais olla jotain Novitan vuosikertaa. Toi vihree on oikeesti ärhäkänvihree, aivan mahtava. Samaten tuo keltanen on ihan oikeesti keltanen, ei tommonen hailakka plääh. Ihania.

Jos ette huomannu niin nyt on vähän kiire tän naputuksen kanssa, koska me saatiin tuparilahjaks myös Mölökky, ja turnaus alkaa 20 minuutin päästä Heikinpohjan kentällä. Sen jälkeen grillataan. Kesä.

Niin, mulla on siis loma!

Huomenna arvontavoittaja, vastauksia joihinkin ikivanhoihin kommenteihin sikäli muistan, toivottavasti parempaa kerrontaa ja yks minkä lupaan varmasti - ei yhtään huonoa kuvaa.

Pus.

Se on ammatinvalintakysymys.

Toisin kuin edellisessä postauksessa, nyt on kyse siitä mikä minusta tulee isona. En tiedä. Paljon on haaveita ja puolittaisia suunnitelmia mutta mikä niistä on se oikea? Varmaa on se, että tästä lafkasta en eläkkeelle jää.

Mielelläni jäisin, mutta YT-neuvotteluiden ikävin lause meni jotakuinkin niin että 'suunnitellaan Savonlinnan toimipisteen lakkauttamista.' Oikeestihan se lause on suomennettuna että 'suunnitellaan millä aikataululla Savonlinnan toimipiste lakkautetaan.' Nyt sitte odotellaan että ketkä saa kunnian lähteä jotakuinkin heti, ja ketkä sitte vasta elokuussa.

Ärh.

Jostain omituisesta syystä mua ei ihan hirveesti harmita. Mulla on edelleen lapsen usko siihen että asioilla on taipumus järjestyä. Lisää viisauksia niin vanhan loppu on jonkun uuden alku. Jos ei muuta niin voin perustaa jonku Sofian Sohva-tyyppisen foorumin ja vastailla näillä kuolemattomilla viisauksillani ihmisten ongelmiin. Mikä sen nimeks vois tulla? Vaatimuksena että siinä on mun nimi ja ei ole sanaa sohva. Tää on sitte kilpailu, palkintona parhaasta vastauksesta on pehmee paketti. Vastausaika alkaa nyt ja loppuu kun sanon niin.

Eilen oli vapaapäivä, aivan ihana semmonen. Toissailtana oltiin duuniporukalla kaljalla tuulettumassa ja muuttamassa oluenhuuruiseks nauruks sitä tosiasiaa että kohta ollaan kaikki työttöminä Savonlinnassa, missä työpaikat on kiven alla muutenkin. Vänkäsin jukeboxista Matti Nykästä ja sain. Olin ainoo joka on kuullu V-tyylin, en tajuu. Huippubiisi, todellakin suosittelen kuuntelemaan!

Vastoin kaikkia odotuksia eilen ei ollu darraa, ja lähettiin ennen yhtätoista Kupsakkaan aamukahville. Käytiin siellä, Poudassa, divarissa, kirpparilla (hamekangas 5€, 7 kerää vuosikertalankoja 5€), kierrätyskeskuksella, kahvilla, kirjakaupassa (Kumppani ja Anna minun rakastaa enemmän, yhteensä 8€), kattelemassa sorsia, nauttimassa auringosta, istumassa laiturilla..oltiin ulkona 6 tuntia, tultiin kotiin syömään ja möllöteltiin ilta. Maukka joi kaks kaljaa (hirvee hulttio ;)), mä yhden. Sitte tuli uni. Ihana uni seurauksena ihanimmasta päivästä aikoihin.

Sorsista on miljoona kuvaa, samoin langoista, neuleista, korteista, uudesta kodista, pääsiäisestä (KIITOS Tarja kortista :)), kaikesta. Ehkä saan ne joskus koneelle asti. Ehkä en. Se on siis fifti-siksti. Ja vastedes lupaan olla siteeraamatta Nykäsen Mattia.

Se on ammatinvalintakysymys.

Otsikko ihan siitä syystä et nyt kenenkään ei tarvii kertoo sitä mulle. Kaikki huomaa että mä oon tajunnu sen jo. Ja siis mähän tykkään työstäni, koska oon ilmeisesti siitä kohtaa jotenkin vinksallani. Silti. Mikä hitto siinä on että ihmisten - siis aikuisten ihmisten - puhelinkäyttäytyminen on joskus niin alaluokkasta että mä en IKINÄ haluis itse käyttäytyä niin ja mä häpeäisin syvästi jos mun omat lapset käyttäytyis niin. Niin, ei mulla oo kyllä lapsia eikä oo tulossakaan =D, mutta silti. Häpeän mä sitäkin jos mun ystävät tai niiden ystävät kertoo ylpeinä siitä kuinka ne on huutanu jollekin asiakasneuvoja-raukalle, joka on yleisesti ottaen lähes AINA syytön siihen mikä ikinä onkin saanut asiakkaan pois tolaltaan. Noh, ykskään mun ystäväkään ei luojan kiitos oo kertonu käyttäytyneensä huonosti. On vissiin heistäkin kaikki kokeneet asiakaspalvelun ihanuudet ja kurjuudet niin osaavat käyttäytyä.

Kuitenkin. Mä ymmärrän, ymmärrän varsin hyvin että joskus menee hermot jos joku ei toimi kuten pitää. Kuitenkin mua kiinnostaa tietää pari asiaa, vastatkaa jos tiedätte.

1. Kuinka vaikeaa oman nimen tai osoitteen kertominen on? Mun työssäni mä en voi tehdä mitään jos en saa näitä tietoja. Vaikka haluaisin auttaa, en voi tehdä sitä anonyymisti. Yllättävän usein kun kysyn asiakkaan katuosoitetta, vastaus on luokkaa "nii tää on ihan tässä keskustassa". No jaaha. Tehdäänkö niin että mä valitsen umpimähkään jonkun Suomen kaupungin keskustan ja laitan sinne viestiä ilman muita tietoja? Mitä tapahtuu, niin mä toistan kysymykseni "aivan, ja saisinko sen tarkan katuosoitteen" ja asiakas kertoo että "joo ihan tässä Anttilan vieressä". Huok. Ja arvatkaa vaan kun päästään siihen "..ja postinumeronne on..". Se on usein jo raivoomisen paikka koska monelle on vaikea ymmärtää että mä en vaan voi tietää koko maan kaikkia postinumeroita. Ja varsinkin jos henkilö asuu osoitteessa Kauppakatu x, niin vielä vähemmän. Tästä päästään sujuvasti seuraavaan:

2. Miksi pitää huutaa ja kiroilla? En tajuu. Ymmärrän sen että ketuttaa, mutta mä en pysty ymmärtämään sitä että kaikki maailman ketutus henkilöityy siihen ihmiseen joka vastaa puhelimeen ja hei! Tekee kaikkensa auttaakseen! Mä tajuun senkin että se ääni joskus kohoaa, mutta se älytön raivoominen ja ne kaikki maailman maholliset kirosanat..en vaan ymmärrä.

3. Miksi ei voi kuunnella? Jos sää nyt soitat mulle kysyäksesi että miksi joku on tai ei ole näin, onko joku mahdollista tai minne pitäis ottaa yhteyttä tässä asiassa niin miten on mahdollista että jaksat nähdä soittamisen vaivan niin mikset samalla vaivalla myös kuuntelis?

4. Miksi ei voi uskoa? Jos sanon että tämän asian kanssa ei tästä voida auttaa ja tarjoan oikeaa puhelinnumeroa, niin mikset vaan ota sitä numeroa? Ei kun pitää vängätä ja vongata ja selittää asia neljään kertaan ja mä siinä hoen sitte ystävällisesti viiteen kertaan että "ymmärrän, mutta ikävä kyllä soititte nyt tänne vaikka teidän piti soittaa sinne, jos ottaisitte tämän numeron niin asianne edistyisi..". Mut ku ei. Tästä tulee poikkeuksetta mieleen kaikki ne tyypit jotka tuli S-markettiin huutamaan Prisman vääristä hinnoista ja hyvittämättömistä pullopanteista. Ei voida auttaa, ei.

Luku erikseen on tietysti se, että miksei ihmiset esittele itseään puhelimessa, vastaavat puhelimeen 'haloo' tai 'örm' tai muuta yhtä viehättävää ja tietoa antavaa, mumisevat, syövät samaan aikaan kun puhuvat, röyhtelevät puhelimeen, ovat kusella kun soittavat tai eivät muuten vaan osaa perus käyttäytymistapoja? Ja hei, mä oon aina luullu että mä en osaa käyttäytyä erityisen hyvin. Ilmeisesti olen ollut väärässä. Sattuuhan sitäkin ;).

Tässä työssä kuitenkin parasta on se, että mä en näe asiakkaita. Tai ei parasta, mutta helpottavaa. Kaupassa ollessa piti vaan hymyssäsuin jaksaa selittää ja kuunnella kaikki huudot, nyt voi surutta näyttää sivistyneesti kieltä asiakkaalle. Ja kiroilla. Tietysti en asiakkaan kuullen, mutta heti perään. Kaupassa piti mennä takatiloihin asti ennen ku pysty päästään niitä v-alkusia. Ja parasta on sekin että kuitenkin suuri osa ihmisistä osaa käyttäytyy niinku ihmisten lailla. Paljon parasta.

Hyvä on myös se, että mun ei YLEENSÄ tarvii henkilökohtasessa elämässä olla tekemissä näitten tyyppien kanssa jotka on vaan tottunu siihen että he saa käyttäytyä kuinka haluaa ja huutaa vielä päälle..joille on suurempaa suurin järkytys jos joku kehtaa kyseinalaistaa heidän toimintansa. Valitettavasti muuton aikana jouduin tämmösenkin käsittelyyn. Ihminen tuli ensin katsomaan meidän vanhaa sohvaa, joka oli myytävänä. Sen jälkeen ihminen tuli hakemaan miehensä kanssa tätä sohvaa, koska musta ei ollu kantajaks. Tää sohva on kieltämättä aika painava, mutta ei mikään hirmunen. Lähinnä kyse on siitä että se on niin ikävän mallinen että siitä ei meinaa saada otetta, mut kyllä mä oon sitä kotona siirrelly ja siis Maukan kanssa joskus kannoin parvekkeelle ja sieltä sitten taas kellariin.

No, eniveis. Muuttomiehet koijas sen meiän partsille kun tajusin että se mahtuu siihen oivasti ja kesäkin on tulossa. Että jos ei saaha myytyä niin olkoot siinä. Tää ihminen tuli sitä hakemaan ja niillä meni miehensä kanssa noin vartti kun ne ähels sitä siellä parvekkeella. Siinä sivussa olivat nostaneet mun tuolin parvekkeen pöydälle..ei siinä, mä sanoin että siirtäkää vaan jos on edessä mutta kuin monelle tulee mieleen nostaa parveketuoli vaaleenkeltasen, puhtaan pöytäliinan päälle? No mulle ei ois tullu. Eikä se pöytäliinakaan siitä iloinnu... Vartin päästä totesivat että eivät sitä kahdestaan saa, ja lähtivä hakemaan toista miestä kantoavuks. Tyhmä kun olen, niin sanoin että jättävät vaan sen sohvan siihen levälleen vaika parvekkeen ovea ei saanutkaan liikutettua, eikä mulla ollu mitään toivoo päästä partsille muuta ku kiipeemällä vinottain sohvan yli sieltä ovenraosta. Mut mitä sitä siirtämään takasin kaiken vaivan jälkeen?

Vaan mitä käy, arvaatte varmaan. Eikö tää soita jotakuinkin heti kun on päässy alas että 'joo ei me oteta sitä kun se on niin painava ja päläpäläpäläpäläpälä'. Olin ihan että mitävit, ei tullu mieleen siis sanoa sitä siinä kun olivat meillä vielä? Kuuntelin vaan hiljaa niitä lässytyksiä ja lopulta totesin että 'niin, jätättekö te todellakin ton sohvan tohon keskelle parveketta poikittain?'. Niin ämmä alkaa HUUTAMAAN mulle, että 'ETKÖ SINÄ NYT ITSE SIITÄ SAA' ja lataa luurin korvaan. Siis anteeks mitä? Millä logiikalla me käytiin tätä keskustelua kun hän ensin selittää 2 minuuttia kuinka hiton painava se on se sohva ja kuinka hän ei sitä voi ottaa kun ei sitä saa kukaan yksin liikuteltua ja kuinka he yritti just vartin liikuttaa sitä mutta kun se tosiaan on niin painava ja sit ku mä kehtaan olla niin törkee että kyseenalaistan sen, että joku käyttäytyy näin niin mulle aletaan huutamaan? Joo, siis kyllä mä yhen sohvan kannan yksin vaikka kellariin asti (jos ei muuten niin silkalla tahdonvoimalla), mutta ihan periaatteesta, voisko opetella käyttäytymään??

Ja hauskintahan oli se, että tää nainen oli maksamassa sitä sohvaa jo siinä kun lähtivät mutta se mies sano että elä nyt maksa ennen ku saadaan ulos se. Eli se oli varmaan jo siinä kohtaa päättäny että hän ei sitä kanna mut v*ttu ku ei ollu pokkaa sanoa. Ikäänkuin mun maailma ois kaatunu siitä että en saa sitä myytyä..? Ja tää meinaan ärsyttää vieläkin, tämä tämmönen käytös ja mulle huutaminen.

Koska tää ei ollu ammatinvalintakysymys.

Ensinnä, lämpimät kiitokset kaikille jotka ruttas, pahoitteli, eli mukana ja symppas. Mä kulutin yhden yön ja yhden päivän itkien ja siivoten, ja voin kertoa että helpotti. Kaipaushan on ainainen ja ikuinen, mutta suurin suru on poissa elimistöstä. Mä oon sinänsä vähän huono surija että en osaa märehtiä pitkää aikaa..itken silmät päästäni pari kertaa ja suuntaan katseen eteenpäin. Aika pian mä tajusin että miks mä itkisin sitä että mä oon menettäny Vimmun kun voin olla onnellinen siitä että se oli niin pitkään mun ja voi että, miten monta asiaa se karvakorva mulle opettikaan!

Mut niin, blogihiljaisuus ei oo johtunut siitä että Vimmu ois ollu kipeenä – olihan sillä ne munaisongelmat, mutta ikävä kyllä se ei menny niihin vaan sille tuli vatsalaukun kiertymä. Ne ketkä haluaa tietää mitä se on, googlettaa. Ne ketkä ei oo koskaan nähny sen tapahtuvan, on onnekkaita. Mä olin sikäli onnekas, että päivystävänä lääkärinä oli Anni Tuunainen, joka on helposti paras eläinlääkärin Savonlinnan seudulta. Sen lisäks että se on hyvä, niin se oikeesti yritti ja teki kaikkensa Vimmun eteen. Ja osas sanoo mulle kaikki ihan oikeet sanat silloin kun mä tarttin niitä. Kiitos siitä.

Blogihiljaisuus on johtunu siitä että Maukka oli Ranskassa. Noo, ei ihan siitä. Maukka lähti sinne maanantaina 9.3. Mä pääsin silloin yövuorosta ja mulla oli siinä 3 päivää vapaata. Mulla piti olla vieraita, kummityttö äiteineen ja veljineen mutta ne ei valitettavasti päässy tulemaan. Ihan hyvä, koska sitte tiistaina mulla ei vaan ollu mitääääään tekemistä ja keksin että lähen kattoo yhtä kämppää. Ollaan käyty kattoo saunallisia kaksioita lähempää keskustaa, ja tää oli taas yks semmonen. Aika masentavia on ollu noi käynnit – ollaan vaan jouduttu joka kerta toteemaan että jos kämppään tulee sauna niin olkkari pienenee niin, että me jouduttais luopumaan joko sohvasta tai kirjahyllyistä..ei hyvä.

Mut tää! Voi hitto kuulkaa!! Niin ihana kämppä, niiiiiiin ihana! Se oli aivan kuin tehty meille, ihana ihana iso olohuone, upeet näköalat, 4 kerros, ihana keittiö ja kaiken kruunas mieletön sauna. Tää on siis vasta peruskorjattu ja sinne on se sauna rakennettu siinä yhteydessä. Ja oikeen perusteellisesti peruskorjattu, sieltä on kuulemma kaikki paitsi kantavat seinät purettu ensin ja alettu sit rakentaa uutta. Mä kun näin sen niin olin heti että tännekiitos mulle tämä kämppä ja mielellään heti. Ja koska Savonlinnan asuntotoimistossa ei turhia aikailla tai mietitä tai haudota hakemuksia muutenkaan, niin saman viikon perjantaina sain avaimet käteen :).

Muutto alko sen siliän tien, lauantaina vein sinne jo ekat tavarat ja olin kyllä niin innoissani ettei kertaakaan tullu etes mieleen että muuttaminen on tylsää! Te ette usko kuinka paljon mä sain apuja, siis oikeesti ihan käsittämätöntä. Mä olin jo ihan ihmeissäni siitä että ihmiset TARJOUTU auttamaan – siis niitä ei tarvinnu pyytää. Ja vielä se, että ne oikeesti tuli ja autto. Ja monena päivänä. Ja moneen kertaan monelta ihmiseltä tuli viestiä jossa sisältö oli jotain semmosta kuin ’mulla on huomenna aamuvuoro, soita jos voin tulla sen jälkeen auttamaan’. Siis mitä ihmettä? Mistä mä oon löytäny näin ihania ihmisiä ympärilleni? Käsittämätöntä. Sitte Maukan sisko tuli meille..sen piti siis tulla lomalle, mutta muuttamaanhan se raukka joutu. No oikeesti laitoin sille kyllä viestin ennen kun se tuli tänne että jos se tulee niin tääl joutuu orjaks, ja sen lisäks sen pitää muistaa olla hipihiljaa, eli käytännössä puoliks valehdella veljelleen ja vanhemmilleen ja tädilleen jonka luona se tällä hetkellä asuu (Helsingissä ei saa kämppiä ihan yhtä helposti ku täällä ;)). Se suostu, se tuli ja varmaan muutti puolet meiän kamoista. Tehokasta toimintaa kerrassaan.

Sen verran jouduin palkkaamaan miestyövoimaa, että sai noi painavimmat ja suurimmat kamat uuteen kotiin. Oisin saanu siihen jotain jotakuinkin palkattomiakin ihmisiä mutta tossa muuttofirmassa oli kyllä se iso etu, että niillä on vakuutus. Meillä on esim. ihan hemmetin iso ja ihan uus pesukone ja totesin että jos sen joku pudottaa niin on parempi että se on semmonen tyyppi joka hommaa uuden tilalle.

Semmosta meillä. 24 päivä tuli maksetut miehet ja siitä eespäin oon asustanu uudessa kodissa. Vimmukin ehti kotiutua sinne ja tutustua lenkkimaisemiin, jotka nekin on tuossa aivan ihanat! Mä oon vieläkin niin haltioissani siitä kämpästä että en oo löytäny kyllä mitään huonoja puolia siitä.

Ja ihan paras juttu, haluutteko kuulla? Maukka tuli kotiin perjantaina. Ja se ei tienny muuttaneensa =D. Siis MINÄ oon ku suklaarasia – ku mut jättää yksin niin ei koskaan tiedä mitä tapahtuu.

Valitettavasti kuvia ei tule nyt enkä tiedä milloin tuleekaan – en oo kyllä juuri muuta neulonu ku tiskirättejä, aika on menny sutjakkaasti. Mutta niin, meillä oli Elisan netti ja soitin sinne että siirretään se tähän uuteen osotteeseen. Ei kuulkaa onnistu siirrot tai avaukset Savonlinnassa ”koska me keskitymme asutuskeskuksiin”. Keskittykää sitte, pitäkää nettinne..