Ihan pikaisesti..

Allekirjoittamisen arvoinen adressi Novitalle paremman suomalaisen neulekulttuurin puolesta löytyy linkin takaa. Itse allekirjoitin koska Novitaa en tilaa juurikin näistä mainituista syistä. Nyt ostin sen edellisen Novitan, pitkästä pitkästä aikaa, ja sain heti järkyttävät kilarit kun ovat pokkana omineet Kalorimetrinkin omakseen vaihtamalla langat Novitalaisiin. Murinaa ja ärinää. Voisin kirjottaa tästä vaikka romaanin mutta varmaan tiedätte ilmankin mun mielipiteet.

Muuten tänne kuuluu hyvää mutta hieman kiireistä :), nytkin maalaustehtävät odottaa tossa vieressä. Valmiita on sarjoissa virkatut, neulotut, ommellut, kortit ja korut eli jonain päivänä naputtelen oikeen postauksen.

Nyt muistaessani kuitenkin kiitokset plakaateista. Ja muistaki kommenteista tietty :).

Kuvaa kuvan perään..

Nyt tulee semmonen kuvapläjäys että itteäkin hirvittää. Ja hei! Mä oikeesti oon karsinu näitä! Koitan tapojeni vastaisesti pitää tekstin minimissä niin tästä ei EHKÄ tuu niin mahoton luettava. Tosin hurjan pitkissä teksteissä on se hyvä puoli, että ne jotka kahlaa ne läpi, jättä yleensä pitkiä kommentteja =D. Hauskaa. No mut. Tiksa haasto mut Kipakan vaihtojen merkeissä tekemään 'jotain, jostain, jollain tekniikalla'. Mä olin et okei, mutta en kuitenkaan saa aikaan ku jonkun ketjusilmukoista virkatun vyön. Pystyin mä vähän parempaan. Mut en paljon:

Perustavanpläähkämmekkäät. Wool ja vironvillaa sitte kukkasiin. Mä oon muuten tosi huono kirjomaan neuleisiin mitään, en tajuu mikä pakko nytkin oli tehdä niin? Melkein tuntu siltä että ois ollu helpompaa tehä kirjoneulekämmekkäät. Noh, mä sain Tiksalta superihanan pöllöpää-setin (tää kertoo just niin siitä mitä Tiksa ajattelee musta =D) joka on ollu kyllä hurjassa käytössä joten noi kämmekkäät tuntu vieläkin vähäisemmältä. Mut silti siis. Ei ollu se vyö. Tumput pöllöpääsettiin tuli osallistumisesta hyvän kierrättämiseen. Mä olen ilkeä ja ovela ja laitan sen tänne vasta vuodenvaihteen jälkeen (koska tekstissä luvataan yllätys 'tämän vuoden puolella' ja mulla on tän vuoden puolella vähän muutakin lähetettävää).

Sitte niin. Jotain mitä on joka paikassa ja nyt sitte meilläkin:


Joo. Noroahan se on. En muista värejä. Neuloin niin pitkäks ku halusin, sitte tein kämmekkäät:

Vähän noita vielä jäi, mietin että koitan saada niistä kalorimetrin aikaan. Jos tekis myssynpiponbaskerin, ni pitäis taas ostaa lisää ja oikeesti..mulla on lankaa ihan omiin tarpeisiin ellei vähän ylikin.

Joskus jää vaan joku vaihde päälle, ja mulle se oli tänä syksynä kämmekkäät. Tein jostain ikivanhan Ainon jämistä yhdet ja sitte vielä löyty vähän Isoveikkaa ja Mambon jämiä, joista tein sitte toisen näistä.

Tokihan se lanka loppu kesken enkä innostuksissani huomannu sitä ollenkaan. Ja hei, mitä Isoveikalle on tapahtunu?? Onko ne Novitalla päättäny lopettaa senkin vai miksei sitä löydy? Eniveis, löysin samanväristä Nallee ja sehän on kaksinkertasena ihan just hyvää. Tuskin huomaa. Joo, sit mulla on vielä yhet jämälankakämmekkäät tossa oottamassa viimeistelyä..niitä riittää siis.

Sit joskus ehkä 3 vuotta sitten sain jossain vaihdossa Hannalta (blogi kadoksissa, nimi muistissa) ihanaa alpakkaa. Nyt siitä vihdoin tuli huivi. En muista mistä ohje on, mut erittäin simppeli. Tuo on tuossa vielä pingottamatta ja epäsiistinä mut..njääh, ei se oo niin justiinsa.

Sitte, hehee =D. Kauhein kuva ikinä. Muistin että hei, tätä en oo kai vielä näyttäny joten otin ryppysestä laukusta epämääräsen kuvan. Se on ryppynen ku se oli pesussa ja epämääränen ku oon vaan niin laiska joskus. Kuitenkin, tuli samalla mallilla ommeltua parikin laukkua. Yks meni synttärilahjana Hyvinkäälle ja siitä ei oo kuvaa. Yks on miettimässä laitetaanko siihen pari nappia koristukseks. Kaikki on valmistettu kierrätyskankaista.

Sit ihan nopeesti jotain koulujuttuja. Josta aasinsiltana edellisen postauksen kommenteihin. Mette: en mäkään ollu kutonu ennen. Koulussa olin puukässässä ja eipä tuolla Etelä-Suomessa kai kudottu muutenkaan. Täällä on aika moni kaveri päässy kokeilemaan sitä jo koulussa. Ja Routa, mulle se loimen laitto ei ollu sitä lempipuuhaa. Ensimmäisen loimen laitto oli itse asiassa ihan kamalaa kun en tajunnu mitään. Sen jälkeen se on menny jo ihan mukavasti kun tajuu mitä on tekemässä, mut kyllä mä tosta itse kutomisesta tykkään enemmän. Mut mä oonkin ollu aina huono tekemään valmisteluita.

Ekana oikeena työnä tein parvekkeen penkille istuinalusen. Loimena kalalankaa ja pari oranssia puuvillaraitaa, kuteena moppilankaa. Kuten kuvasta näkyy, se ei oo maailman siistein tai tasasin mutta voi että miten ylpee mä oon tästä silti! Oikeesti en ees tiedä raaskinko laittaa sitä istuinaluseks ku se nyt kuitenkin on mun ihka ensimmäinen itse suunnittelema ja alusta loppuun valmistama kudottu tekstiili!

Vähänkö tää penkki on tyytyväinen, ensin se sai maalit pintaan ja nyt vielä parvekkeen värimaailmaan sopivan päällisen :).

Sit ku penkki oli siisti niin pistin koko parvekkeen samantien talviteloille. Pari callunaa niihin dyykkausruukkuihin, pari kynttilää roikkumaan seinästä ja näiden takana on siis ihan sähkövaloa. Ei ollu aikomuksena polttaa koko taloa ;).

Toisella seinällä on pirttipöydän tuoli (kyllä, dyykattu sekin!) ja laitoin sen päälle lämmittämään äidin tädin kutoman villasen. En tiedä liekö tuo alunperin ollu mikä, mutta nyt se lämmittää siinä. Äiti anto ton että kokeilen miten se huopuu ja on jatkokäsiteltävissä. Kokeilin ensin varovasti ja se huopu tohon tarkotukseen just sopivan määrän =D. Ja on niillä kuolleita auringonkukkia siellä purkissa. Leikkasin ne varsistaan, saavat olla tuossa kunnes siemenet on kuivuneet ja lähtee irti. Saadaan ens kesänä jo kokonainen auringonkukkapelto.

Toinen koulutyö, kudottu kaitaliina. Se on hieman loppuviimeistelyä vailla joten on nyt ryppysenä kuvassa. Loimi taasen kalalankaa, kude ohuen ohutta puuvillapellavaa. Pintapujotuksena tehty perhonen on jotain tunnistamatonta lahjana saatua ohutta lankaa (siis oikeesti ohutta, se on tossa 6-kertasena).

Kyllä, olen tyytyväinen. Ja rakastan kangaspuita. Mähän menin kouluun vaatetuspuolelle, mut näiden kangaspuu ja muiden tekstiilikokeilujen jälkeen tuun viihtymään koulussa hippasen pidempään ja käyn sekä vaatetus- että tekstiiliartesaanin opinnot läpi. Monta hymiöö tähän. Puolet niistä Maukalle, koska sillä oli viimenen sana mun opinnoissani. Tilannehan on se, että niin kauan ku mä opiskelen niin se ei voi opiskella vaikka haluais ja onhan se tosiasia että se työssäkäyvä osapuoli elättää aikalailla koko perheen. Mä olin valmistautunu pitkään keskusteluun aiheesta ja kaikkien puolten tarkkaan punnitsemiseen mut se keskustelu meni jotenkin näin:

Sini: 'Niin ku mä oon miettiny että haluisin käydä molemmat puolet..mut siinä menis sitte neljä vuotta ainakin?'

Mauri: 'Höh. Onpas kiva kun sä tykkäät siitä noin paljon. Sehän kuulostaa hyvältä!'

Sini: 'Niin mut sitte sä et pääsis kouluun ja joutusit elättämään mua vuoden pidempään ja..'

Mauri: 'No mut sä tykkäät siitä. Ei mua haittaa. Kyllä mä ehdin kouluun myöhemminkin jos mä haluun.'

Sini: 'Niin mutta..'

Mauri: 'Sippu. Oo hiljaa. Ei se oo kun yks vuos lisää.'

Khih. Sitte vielä loppupiristyksenä synttärikuvia. Joku vois kuvitella että nää oli jotkut lastenjuhlat mut kyllä ne mun synttärit oli. Tosin kakussakin luki sitte vaan 3 vee. Jätettiin ne täydet kympit siitä eestä pois.

No oli se aika pitkä juttu. Nyt mä lähen puuhaamaan. Meille tulee Turo-koira tänään pariks yöks hoitoon ja se on muuten oikein kiltti, mutta sen nälkä on loputon ja se olettaa että kaikki mihin se ylettää on sen syötävissä. Eikä se oo mikään pikkukoira että se kuitenki ylettää aikalailla. Rupeen siis nostelemaan ruokia ylemmäs ja katon samalla ettei mitään muuta tuhottavaa oo sen tiellä :).

Boa tarde!

Lissabonissa oli IHANAA! Niin mahottoman ystävällisiä ihmisiä että ei uskois moisia olevankaan, ihanaa aurinkoo, kauniita rakennuksia, hyvää olutta, maittavaa ruokaa..ei mitään valittamista, ei mitään! Kuvia tuli otettua se lähes 500 joten siinä vaiheessa ku saan ne käytyä läpi ja katottua kehnoimmat pois, voin ehkä mahdollisesti laittaa pari tännekin. En lupaa mitään ku sit en ainakaan saa mitään aikaan. Suosittelen tosi paljon kuitenkin kaikille siellä käyntiä :). Ainoo pieniä hankaluuksia tuottava asia oli se kieli..toooosi harva puhu englantia edes millään lailla välttävällä tasolla. Kerrankin kun tilasin ajatuksissani kahvin englanniksi, ni myyjä varmisti 'ai että vettä?'. Ja siis kuitenkin portugaliksikin kahvi on ihan cafe vaan, eli ei hirveesti eroo enkusta. Noh, mutta kyllä sitä pärjäs kun yritti. Ja paikalliset teki sen kyllä niin helpoks kun ikinä pysty, ne kysy moneen kertaan jos ei ymmärtäneet ja yritti kuitenkin ymmärtää. Meiän mokahan se on kun mennään maahan jonka kieltä ei osata.

Niin! Ja maistettiinhan me sitä Portugalin herkkua, vihreetä viiniä. Ai että. Se se on kuulkaa herkkua :). Mulla on vielä yksi pullo jääkaapissa, odotan kovasti sitä hetkeä että pääsen avaamaan sen. Ja tietty toivon että se on hyvää - niitä kun oli miljoonaa erilaista ni jouduttiin ihan arvalla valkkaamaan pari pulloa Suomeen mukaan. Ekan pullon sain juoda melkein yksinäni (ja sen sitte huomaski loppuillasta..ohhoh) kun muille se oli liian kuivaa. Ei sillä, kyllä mä ton toisenkin pullon VOIN juoda yksin jos ei kellekään maistu mut ois se kiva että Maukka tykkäis siitä. Se kun ei oo mikään viini-ihminen ja siitä vihreestä sekin tykkäs.

Se Portugalista. Mä oon nimittäin pikavisiitillä täällä, mua odottaa pari tiskaamatonta astiaa, kasa kuivattua pyykkiä ja läjä koulutehtäviä. Mut kun sain tänään kaivettua mun neulekoria ja otettua pari kuvaakin ni aattelin että jos heti bloggaan ni saan sen tehtyä. Tosin puolet valmiista jäi kuitenkin kuvaamatta ku..noh, en tiedä mitä ajattelin. En ehkä mitään. Enpä mä kummia oo saanukaan aikaan. Pari kaulahuivia ja kummipojalle kouluun parit villasukat, niillä on kuulemma kylmät lattiat. Sanoin että voin tehä mutta jämälankaa tulee ja ne onkin kuulemma niitä parhaita. Niin mustaki. Niin perusmallia ku ikinä voi, tarkotus oli vaan saada nopeesti valmista. Nopeesti valmista joo, mutta lähettäminen on kestäny luvattoman kauan (niinku mulla aina..).

Värikkäämpi malli on seiskaveikkaa ja jotain tuntematonta keltasta suuruutta. Harmaat on Woolia. Ostin tota nyt syksyn alesta, makso 1€/kerä. Itelle on edelleen tulossa Stepistä ne Paraphernaliat mut ne on kadonnu mystisesti neulekopan uumeniin. Sitte, jotain vielä pienempää.

Tobleroonea, mmmmm. Mulla napsahti noitten kukkien kanssa, keksin että ne on ihanii asusteita. Sit oon virkannu eri värisiä ja eri kokosia ja heitän aina vaan pinnin sinne nurjan puolen lankoihin kiinni ja sit päähän. Tykkään. Tuo punanen on näköjään jääny vähän sivuun, se on mun biletyskukkanen - sitä punasta glitterlankaa =D. Kahet korvikset. Virkkasin vaan tommoset pyörylät ja niihin korvikset kiinni. Tykkään ihan hirveesti. Noi oranssit alkaa näköjään nyt vähän kupertumaan. En sillon ehtiny mitään lakkajuttuja miettiä ku noi tein, joten sumutin vaan hiuslakkaa molemmin puolin. Hyvin pysy suorana, nyt täytyy vetää uus kerros. Ruskeet on ihanista Sateenkaaribileistä joihin mun piti pukeutua niin ruskeeseen ku ikinä voin. Paljon enempää ruskeeks en ois kyllä päässy, alusvaatteet oli ainoot mitkä poikkes väristä mut arvelin että niitä tuskin käydään urkkimaan.

Koulussa on tässä jaksossa sitä kudontaa. Pelkästään. Tykkään siitä, mutta ärsyttää kun en oo siinä niin hyvä kun haluisin. Joo tokihan mä voin järjellä ajatella että okei, en oo koskaan kutonu mitään joten se jälki ei vaan heti voi olla tasasta ja reunat sopivan napakat muttei löysät eikä kireet ja blaa..mut ku en oo oikein pystyny sisäistämään sitä että kyllä se sieltä tulee ku yrittää..perjantaina lopulta teippasin mun kangaspuihin lapun missä lukee 'harjoitus tekee mestarin, muista se'. Jos sitte muistasin. Jos en muista niin aion kaivaa ekat tekemäni villasukat esille ja ripustaa ne siihen kangaspuihin. On meinaan todella hirveet ja ne sisältää ihan kaikki mahdolliset virheet. Ja mä tein niitä varmaan kuukauden vaikka mielestäni en muuta tehny ku neulonu. Nii, että en mä sitäkään osannu ihan heti. En kyllä vieläkään oo mikään mestari siinäkään lajissa, ei sillä ;).

Eniveis, hetkittäisestä uskonpuutteesta huolimatta tykkään kutoa ja oon ihan hirveen ylpee ittestäni kun saan jotain aikaan. Tähän mennessä se ei oo paljoa, ainoastaan koeloimi on valmis. Sillä oli mittaa kolmisen metriä ja tarkotuksena oli vaan kokeilla. Eri värejä, eri materiaaleja, eri polkimia keskenään ja vuorotellen. Tutustua kangaspuihin. Perjantaina pääsin alottamaan ekaa varsinaista työtäni joten JEI! Ja tottakai mä esittelen nyt valitut palat mun koeloimesta. Ei ehkä parhaat palat mutta paloja.

Ekassa palassa on loppuun vaihdettu loimilankoja että näkee miten se vaikuttaa tuohon tykästymääni pintaan. Loput on vaan sitä menoo ja meininkii. Tosin joudutte niskajumppaan, en näemmä ollukaan kääntäny noita kuvia vaikka kuviteelinkin.





Semmosia :). En jaksa alkaa kaivelee muistin kätköstä mitä lankoi missäkin on, en ees usko että ketään kiinnostaa.

Nyt jatkan puuhia. Eiku, kommentit nopeesti läpi ettei jää:

Pami, ok mut miten se onnistuu?
Piuku, hitto ku en tajunnu =D. Vaikkakin siis tosi usein käytän silkkinauhoja ;).
Saana, kiitos!
HiskIt, Suomalaisesta se löyty!
Ja kaikki loput: KIITOS onnitteluista ja lomamatkatoivotuksista!

Ihanaa loppuviikonloppua :).

Hei hei mitä kuuluu..

Mä en oo voinu blogata koska mä lupasin viimeks että tulee kuvien kanssa. No ehämmä mitään kuvia oo aikaansaanu. Tai no. Oon paljonkin mutta ei siis mitään vaikkapa käsitöihin liittyvää. Valmista kyllä on, jotain pieniä juttuja ja sit sukkia (siis kyllä, pienet jutut on jopa kummipojan sukkia pienempiä..) ja vähän huivii ja pari ommeltuu kassii ja yks hame ja sen sellasta. Mut se asettelu on muka niin vaivalloista että ei.

Mulla oli suuri suunnitelma että kun mä jään työttömäks ni mulla on sitä aikaa vaikka mihin. Mietin että bloggaan ahkeraan kuten kunnon bloggaajan kuuluukin, teen vihdoin vaikka mitä mun kahvipussivarastosta, ompelen mun kierrätyskankaista yhtä sun toista ja teen valmiiks kaikki puolivalmiit ihanat sukat, huivit, kanavatyöt ja ristipistotyöt. Ajattelin jopa että teetän valokuvat paperille ja teen maailman ihanimpia kansioita niistä - ihania kuvia ja tekstejä joista oikeesti tajuu miten ihanaa mulla on ollu esimerkiks tänä kesänä. Huonostipa kävi. Tai hyvin. Tässä on kuva siitä ku Sippu menee eka päivää kouluun ja sitä jännittää hurjana:

=D. Hullu nainen kehtaa julkaista itsestään moisia kuvia. No mutta. Niin siinä siis kävi. Soitin kouluun ja sanoin että päivää oisko mulle tilaa ja kävin haastattelussa ja sinne sitte. Työttömän arkea kesti kaks viikkoa jotka oli jo etukäteen täynnä ohjelmaa ja kaikenmoista puuhaa eli loma jäi vähän niinku väliin. EN valita. Opiskelen mieluummin. Sit ku valmistun niin musta tulee artesaani, arvatenkin vaatetuspuolelta. I-HA-NAA. Koulussa oon ollu nyt kaks viikkoa ja oon nauttinu joka hetkestä. Oon joutunu jokusen verran tekemään töitä että kirin kaikki muut kiinni mutta sen oon tehny ihan ilolla. Kotitehtävät on ollu suurin osa mallia 'maalaa', 'piirrä' tai 'valokuvaa' ja niitä mä teen toki kaikkia mielelläni. Maalaaminen on mulla aika heikkoa enkä oo mikään maailman paras piirtäjäkään, mutta mä päätin ottaa taiteellisen vapauden kaikessa ;).

Toki siellä on myös sitä teoriaa ja luettavaa, mut tietysti nekin kiinnostaa kaikki. Tässä kurssissa on käyty läpi mm. vaatteen- ja tekstiilin valmistustapoja aina antiikin Kreikasta asti ja ne on tosi mielenkiintosia. Tykkään tykkään tykkään. Ens jakso mulla ois ollu tyhjää täynnä kun kaikki aineet on hyväksluettu. Ois saanu mennä työharjotteluun mutta se ois ollu asiakaspalvelun puolella ja mä sain senkin vähänniinku hyväksluettuu kun tota asiakaspalvelua on tullu tehtyy yli 10 vuotta. Meinasivat että se riittää ;). Noh, otin sitten valinnaisen aineen siihen ja se tarkottaa sitä että ens jaksossa louskutan kangaspuita reilu 30 tuntii viikossa. Sopii! Tässä jaksossa opeteltiin loimen laittoa (ei ollukaan ihan pikku juttu..) ja perusasioita ja tykkään kyllä hirveesti tuostakin työskentelytavasta.

Noh, jokusen verran meillä on sitä valokuvausta ja kun ei niitä valmiita oo kuvattu niin saatte siitä hyvästä katella osaa niistä kuvista joita otin aiheesta syksy. Niitä siis joka välissä. Jos ens kerralla sitte niitä neuleita ja muita. Ja toki otan sinne kangaspuidenkin lomaan kameran ni joudutte kestämään niitäkin 'hienouksia'.

Miten muuten ku koulussa niin hyvin :). Mulla oli koko kesä ihan huippuaikaa ja syksykään ei toistaseks tunnu hullummalta. Flunssan jouduin käymään läpi mutta se olikin ensimmäinen ties kuinka pitkään aikaan ja ei edes kovin paha. Tosi moni on kärsiny flunssasta vaikka kuin pitkään mut mä sain sen menemään parilla päivällä ja kunnon levolla. Harmitti kyllä olla pois koulusta mutta minkäs teet, nyt oli pakko saada ittensä terveeks. Ja hei, syysloma on tulossa ni mulla on sit viikko aikaa kiriä kaikki loputkin umpeen. Syyslomalla ei olla mihinkään reissuun lähdössä kun - TITTIDIIIIIII - sunnuntain ja maanantain välisenä yönä pitäs olla lentokentällä klo 4:45. Kun Portugalissa on aamu, me ollaan siellä. Tähän joku sata hymiöö.

Lähetään Maukan kanssa ihan kahestaan ja ollaan 10 päivää, Lissabonissa siis. Toivottavasti 10 vuoden ihaninta päivää :). Kumpikaan ei oo siellä koskaan käyny ja kumpikaan ei ihan hirveesti puhu portugalia. Aloin sitä opiskelemaan ja opin sanomaan nimeni ja perus hyvääpäivät ja kiitokset, mut sit tuli toi koulu ja ei vaan riittäny enää aika ja energia siihen. Mut eiköhän siellä pärjätä. Meil on sanakirja mukana, lisäks mä oon lukenu vuosikaudet ranskaa (en siis oikeesti osaa sitä enää juurikaan puhua mutta kyllä sieltä jotain tulee ku miettii) ja sopiihan tuota toivoa että paikallisest suostuis puhumaan englantia meille.

Sit ku palaan niin otan niitä tehty-kuvia ja alan muutenkin aktiivisemmaks. Yks juttu vielä, tunnistaako kukaan tätä varmasti:

Onko se mustamarja-aronia?

Ihania viikonloppuja ja alkusyksyn päiviä :). Pus.

Psst. Pakko vielä muistaessa hehkuttaa. Kävin kirja-alessa ja satuin kävelemään neulekirjojen ohi. Löysin Punokset mun puikoille hintaan 15 €. Siis tosi halvalla.

Entinen A-ihminen?

Oikeesti. Mulla on jotain 11 työvuoroo jäljellä ja voi luoooooja että mä en vaan jaksa! Miten nää aamuheräämiset (jotka on yleensä mulle oikein mieluisia) on alkanu nyt riepoa ihan tosissaan ku tietää että kohta 'saa' jäädä työttömäks ja nukkua aamulla vaikka kuinka pitkään. Mikä mulle tarkottaa siis sitä että herään viimeistään seittämältä =D.

Työttömän arki lienee käsitöiden kannalta mahtavaa aikaa, mulla on yks jos toinenkin keskeneränen neule - itse asiassa muuten vaan kaks, joista toinen kulkee mukananeulottavana. Noh, ei siis paha. Mutta sitäkin enemmän THE malleja joihin on jo langatkin odottamassa ja osalle on valikoitunut vastaanottajatkin. Ja ompelemista, ompelemista, ompelemista! Mulla on pari erilaista paitaa tai muuta asiaa joista on tulossa erilaisia laukkuja. Lisäks kävin viime viikonloppuna mökillä ja kylän pikkupikkukirppiksellä. Sain IHANIA kankaita joista nyt alkuun tulee mulle ainakin hameita. Ja sitä kangasta on niin että niitä hameita vois tehdä varmaan 10. Maksoivat yhteensä 5,50€, en valita. Lisäks mulla on se iänikuinen kanavatyö ja yks ristipistotyö minkä oon joskus sössiny ja nyt purkasin osan ja alotin uudella innolla ja paremmalla tarkkuudella.

Työttömän viikonloput tuntuu sen sijaan kiireisiltä. Tai alotan tän viikonloppurumban jo ens viikonloppuna ja hurautan Maukan kanssa Ilosaari-rockiin, jei! Sit siinä onkin väliviikonloppu jonka oon vaan töissä ja sen jälkeen armoton bileputki: 31.7. viimesen työpäivän pakolliset oluet ja sangriat ja heti 1.8. pitäiskin olla festarimeiningeissä eteläisemmässä Suomessa. Noh, seuraavana viikonloppuna on Jurassic-Rock johon oon hakenu töihinkin mut jos en pääse niin meen sitten maksavana asiakkaana. Sitä seuraavana viikonloppuna Nightwishin keikka ja Elojaiset Savonlinnassa - kesän hunninkoviikonloppu numero 1. Mitäs sitte..niin, sen jälkeisenä viikonloppuna duunipaikan Grande Finale!-päätöspileet. Sitte alkaakin jo syyskuu ja tiedossa on että Maukka saa siihen johonkin kohtaan viikon loman ja sitä suunnitellessa sitten. Huh, rankkaa on ;). Mut oikeesti, mä oon aiiiina töissä kaikki viikonloput (jos joku epäilee niin kerrottakoon että mulla on tänä vuonna ollut 3 vapaata viikonloppua, edellisen kerran siis silloin kun Maukka tuli Suomeen huhtikuun 3.) ni voihan tuota vähän ottaa takasinkin.

Neuleista jos jotain niin oon saanu aikaan tavan villasukat ja tiskirättiä toisensa perään. Nyt teen huivia jonka mallin löysin jostain mutta en tiedä mistä, valmistunee piakkoin. Josta aasinsilta: mä oon aina ihmetelly ihmisiä jotka tekee huiveja hirveellä innolla ja sitte jättää ne pingottamatta ja ilmottaa jossain blogipostauksen viimesen kappaleen sivulauseessa että 'joo tein hienon huivin mutta kun en oo jaksanu pingottaa sitä niin tossa se nyt on mytyssä'. Siis oikeesti! Mun mielestä joku huivin tekeminen on kuitenkin sen verran iso duuni että kuinka vaikeeta se pingottaminen voi olla? Tai ei ees noin, lähinnä ihmettelen sitä että miten joku KESTÄÄ olla pingottamatta sitä! Siis kauhee vaiva ja sit se ei valmistukaan ja voi ei! Mun kärsivällisyys on aina ollu sitä luokkaa että suunnilleen siinä vaiheessa ku päättelen silmukoita ni huivin alkupää lilluu jo huuhteluaineessa. Nyt tein ihanan huivin ihanasta vironvillasta. Sen oranssin hameen ja muun setin kanssa, taisin mainitakin? Ihan suorakulmion mallinen ja perinteistä featheria ja fania. Se on niin nätti, tykkään siitä hirmusti ja jopa Maukka on sanonu nyt kahteen kertaan että se on tosi makee.

Siis siitä huolimatta että se on ollu sohvannurkassa mytyssä siitä asti kun sen neuloin, pari viikkoa sitte. Näin.

Ens kerralla kuvia, ihanaa viikonloppua!

Hurrur.

Huh, kylläpäs te ootte hurjia =D, olin ihan varma että tota edellistä tekstiä ei kukaan jaksa kahlata läpi mutta niin se on vaan kahlattu. Ja ilahduttavinta kaikesta oli huomata että olitte jaksanu kommentoidakin, pari teistä oikeen pitkän kaavan mukaan :). Mä oon yrittäny viime aikoina päästä taas kommentoinnin makuun mutta hittolainen! Toissapäivänä kun pidin blogilistan selauspäivää oikein ajan kanssa, niin mikään kommentti ei suostunu meneen läpi. Ärh. Joka kerta tuli vaan joku virheilmotus.

Eniveis, kiitos kommenteista siis, ja kukan nimestä. Opiskelusta. Olin mä siis aikasemminkin ajatellut että haluaisin lähtee kouluun. Silloin ku muutettiin Savonlinnaan niin puhuttiin että kun Maukka valmistuu ja saa töitä, niin on mun vuoro opiskella. Silloin tosin oletettiin että se saa niitä töitä aika äkkiä mutta ajat on muuttuneet. Kuitenkin, tää irtisanominen tuli siis parhaaseen maholliseen aikaan kun Maukkahan keväällä valmistu. Ja niin totta! Tietysti mun pitää opiskella sitä mikä mua kiinnostaa ja olla vaan miettimättä sitä että miltä alalta sais töitä. Koska ne ajat voi taas muuttua. Ja opiskeluun tylsistymisestä ei varmaankaan oo nyt pelkoa, oon niin pitkän aikaa jo halunnu lukea jotain että luulisin motivaation kestävän.

Mahtavaa oli sekin että muutkin dyykkaa! Se on loistava ja halpa harrastus. Luin jostain hömppälehdestä ette Jessica Albakin harrastaa dyykkaamista ja tuunaamista. Hyvähyvä! Tosin voin kuvitella että hänen asuinnurkillaan roskiin menevä tavara on vähän erilaista ;). Mut hei oikeesti Mari! KÄYTTÄMÄTTÖMIÄ mattoja? Siis mitä ihmeen porukkaa sun naapurissa asuu =D. Huh, onneks sä asut siellä niin eivät mee turhaan kaatopaikalle luontoa kuormittamaan! Ja tosiaan siitä dyykatusta hyllystä, en tee sille mitään. Se on kauniimpi kuluneena.

Ja mun ompelutaitoo ei kannata kadehtia, se on jotakuinkin olematon. Teen vaan kaikkia yksinkertasia juttuja ja yritän opetella palan kerrallaan lisää. Jälkikin on toisinaan mitä on. Mut ei se haittaa, tekemällä oppii ja musta on oikeesti ihanaa pukea päälle jotain minkä on ihan ihe tehny. Ei se haittaa vaikkei se ois täydellistä.

Tällä viikolla en oo taas mitään saanu aikaan, pari riviä lisää yhteen 3O3N tiskirättiin. Tosi vaativaa..mut ei vaan jaksa. Johtuu varmaan osin tosta harmaudesta, se vie multa mehut. Jostain syystä mulla on ollu migreenintyyppistä päänsärkyä jo aika pitkään ja siis melkein päivittäin, ja sekin vie kyllä voimia. Sit ei saa unta ja sit tietysti väsyttää koko ajan ja väsymys nyt vielä lisää pääkipua ja oravanpyörä on valmis. Kävin jo lääkärissäkin, ihan vaan varmistamassa että mussa ei oo mitään fyysistä vikaa. Arveli että johtuu varmaan stressistä mut otettiin silti kaikki maholliset kokeet ku vielä menevät firman piikkiin ;). Tai ei otettu, meen tiistaina sinne piikitettäväks ni sit otetaan.

Yhtenä päivänä kävin kaupassa ja olin jotenki niin kettuuntunu kaikkeen (arvaatte varmaan mitkä kolme kirjainta?), että ostin lohdutukseks itselleni kirjan. Tavoistani poiketen otin pehmeekantisen ja jos joku haluaa kesälukemiseks Torey Haydenin Aavetyttö-kirjan, saa sen sillä hinnalla että lähettää mulle jonkun toisen kirjan. Mieluiten tietysti luetun, kierrätystä kunnioittaen :). Kirjahan on perus Toreytä, kaikkihan nuo menee samalla kaavalla. Ei se kai ihan huono ollu kun ostin sen ku töistä pääsin ja illalla käänsin jo viimesen sivun..

Niin, viime viikonloppuna käytiin tosiaan Hyvinkäällä pikavisiitillä - mentiin lauantaina junalla niin että oltiin siellä klo 14 ja lähettiin sunnuntaina mun uudella autolla (porukoitten vanha siis :)) klo 10. Ehdin kuitenkin nähdä upeen ukkosen, juosta rankkasateessa pitkin pihaa ja vähän katujakin, saada hyvää ruokaa, nähä ihania ihmisiä ja rentoutua. Sunnuntaillehan mulla oli mahtavat suunnitelmat ku Maukka oli töissä ja ne alko siitä että käyn kaupassa ja loppu siihen että koko kämppä ja parveke on siistejä ja parvekkeella kukat ja yrtit kunnon järjestyksessä ja isommissa ruukuissa.

Noh. Kävin kaupassa. Sitte keksin että meen ihan nopeesti moikkaamaan Maukkaa ja mun ihan nopeesti tarkotti tällä kertaa sitä että vietin Olavinlinnassa ihanan kakstuntisen. Näin lokinpoikasia, pieniä untuvaisia ja harmittelin kun ei ollu kameraa mukana. Vaan kuka sitä kauppareissulle kameran ottais? Noh, sitte me lähettiin Maukan kanssa yhtä aikaa kotiin ja en tiedä, jotenkin me siinä päädyttiinkin siihen että lähetään mökille. Niin me sitte lähettiin =D. Oltiin mökillä iltasella, laitettiin sauna tulemaan, saunottiin ja syötiin iltapalaa. Ja voi että me nautittiin! Miten siellä onki niin ihana olla? Aamulla sitte herättiin puoli kuusi ja ajettiin kotiin. Tai mie ajoin, Maukka meni töihin ja jäi siihen matkan varrelle.

Ihanaa :).

Muistakaa että spontaanius voi olla avain onnellisuuteen. Myös juhannuksena. Mä oon töissä, tehkää te taikoja, nauttikaa kesästä ja hyvästä seurasta, ehkä parista oluestakin. Mutta ÄLKÄÄ MENKÖ VESILLE KOLMANNEN KALJAN JÄLKEEN.

Kuvatekstejä

Haa! Sain aikaseks. Kuvien ottoo ja niiden koneelle laittoo ja ihan tänne blogiinkin asti niitä runnoin. Hyvä Sini! Ja niin, Tkong - kyllä aivan, muotoilin lauseen taas kerran hieman huonosti. Kyllä toki ymmärsin että mun ei tarvii siirtää ulkoselta muistilta koneelle niitä kuvia jotta voin käyttää niitä :), tarkotin sitä että meillä ei oo tarkotus pitää tota ulkosta muistia kiinni koneessa joten jos haluun käyttää siellä olevia kuvia, mun pitää hakea se itse MUISTI koneen läheisyyteen. Sehän ei oo homma eikä mikään mut saa mut kyllä olemaan tekemättä mitään. Sitä voidaan kutsua vaikka laiskuudeksi..Ja HiskIt, sun paketti on muuten tulossa vielä joskus ;). Ja niin. Se mikä musta tulee isona onkin suurempi ongelma. Mun täytynee ihan ensin päättää että haluunko mä opiskella alalle joka mua ei kiinnosta mutta jossa työllistyminen on varma, vai otanko riskin ja opiskelen sitä mitä haluan tehdä ja yritän työllistää itse itseni. Vaikeeta on, vaikeeta.

Alotetaanhan niistä hameista sitte, pääsette kyllästymään kuviin ennen ku tää loppuu. Koska mä oon tylsä TAI koska mä onnistuin tekemään mulle täydellisen hameen kaavan - helppo, nopee, helposti muokattavissa - niin kaikki on tehty samalla alkukaavalla joka näyttää jotakuinkin tältä:



Eikös vaan ole hieno kuva, ehhehee. Mut ku tarpeeks monta kuvaa yrittää ottaa itestään peilin kautta ja kaikki on ihan sontaa ni täs on se lopputulos. Eli perussimppelii a-linjaa lienee hamonen. Tää oranssi hamehan lähti siitä, että sain Heiniltä ihanan lasikorun joululahjaks:


Tää on sitte händmeid! Mahtava. En ikävä kyllä muista sen henkilön nimee joka tän on tehny mut kaunis se on. Niin siihen piti saada sopiva hame. Oranssii kirpparilta ostettua aikavarmastipellavaa, ja jotain keltasta:


Napit kierrätyksestä. Ihkut :). Tosta tuli nopeesti mun kesän lempihamonen huolimatta siitä että vetoketju on musta ja liian iso. Se pitää vaihtaa ku pääsee vetoketjukauppaan. Sitähän ei takaakaan näy kun tuo vyö on niin levee et sillä se on vähän jääny. Hulluus ei loppunu tähän vaikka ois voinu kuvitella, vaan päivänä muutamana kävelin Kehitysmaakauppaan ihan muille ostoksille (tiesittekö että sieltä saa luomuja, biohajoavia topspuikkoja!) ja lähdin sieltä uuden laukun kanssa:

Eikä siinäkään vielä kaikki. Puikoilla on huivi..

aika lailla samaa värisarjaa ;). Ihan perinteistä featheria ja faania, shaaliksi noita kai jossain kutsutaan kun on tommonen suorakulmion mallinen tulossa. Kieltämättä masensi mallitilkun (huom!!) ja rankan laskennan jälkeinen lopputulos: luo 276 silmukkaa..okei. Mut tuo on mukava mallineule, sitä on kiva tehdä ja voi kuljettaa mukana joka paikassa kun ei tarvii liikaa ajatusta. Saattaa olla että nääkin sopii oikeen railakkaana päivänä hameen kaveriks:

..kunhan joku tekee niistä ensin polvisukat.

Tietysti ne hameet ei loppunu tohon oranssiin, e-hei-ei. Ne kutka on ollu mun 30vee synttäreillä, on nähny tän kankaan pöytäliinana. Nyt se on hame. Se oli jopa melkein liian simppeli sellasenaan ni laitoin helmaan mustaa ja sitte rusetinkin vielä. Ainoostaan tuo musta kanttinauha on epäkierrätystä, muuten tämäkin ihan kierrätystarpeista.

Eikä vieläkään loppunu, vaan mulla oli vielä kirpparilta löydetty (4€) kangaspala, joka oli just hameen kokonen. Ihan mahtikangasta, innostuin heti ku näin tän pílkottavan siellä välissä:

Apinoita! Ja siihen sitten piti kanssa saada jotain ja kun toi oranssin hameen vyö innoitti mua niin, ni laitoin tähänkin semmosen. Ja ihanat napit äidin tädin jäämistöstä, siis toooooosi vanhat. Sain sieltä rasiallisen nappeja ja en meinaa raaskii käyttää niitä. Nyt laitoin tähän ja ompelin niin hyvin kiinni että varmasti eivät putoo. Sitte ku kyllästyn tähän muuten niin voin ottaa ne vielä uuteen kiertoon.

Mukavasti näkyy kuvassa sekin että kun se ruskee lanka loppu ni se loppu, vaan ei estäny mua tekemästä hametta loppuun. Mut eipä tätä kukaan koskaan kato näin läheltä. Ja ihan vähän on vielä ompeluu, kuva on taas sarjaa 'en nyt jaksa mennä lähemmäs vaan otan tästä ohikulkeissain kuvan tostakin rämpäleestä kun sitä ei oo vissiin vielä kuvattu'. Tai sit on, en muista. Mut kuten huomaatte, mä sovin meiän keittiöön hamosessani.


Kah, siel on jotain lehtiroskiakin päässy kuvaan. Ikkunalaudalla oleva vihreäselkäinen kirja on tän vuoden sääpäiväkirja. Mahtava opus! Sieltä voidaan sitte ens vuonna kattoo että mimmonen ilma oli vappuna, juhannuksena tai elokuun 19 päivä. Pääasia on siis pyyheliinatelineen esiliina. Hyvä kun taas näin sen niin muistan että haluisin tohon talveks ehkä jotain luonnonvalkeeta (pellavaa?) ja siihen sitte kirjailisin..jotain. En vielä tiedä mitä.

Onnittelut, selvisit läpi ompeluosastosta! Jäljellä on enää puutyöt ja dyykkaukset (vol1). Puutöinä suoritin maalausta ja harmittelen tässä kovasti kun mulla ei oo ennen-kuvaa. Kuvitelkaa mielessänne puinen, muutaman vuoden vanha, lakkaamaton, linnunpaskainen, pölyinen, harmahtava puupenkki. Kuviteltu? Ta-daa, tässä se on mun, maalin, siveltimen, auringon ja parin kaljan jäljiltä.

On se aikahieno. Mä haaveilen että ku meiän partsilta alkaa kamat lahoomaan niin saan sinne semmosen pienen pöydän ja 4 tuolia, semmoset puiset. Sitte toi penkki pääsis kans sinne mut kaikkee muuta lähtis menee. Nyt meiän partsi on vaan semmonen sekalainen seurakunta kaikkee, en tykkää. Mut en kyllä rupee heittää tavaraa roskiinkaan vaan sen takia että mun sisustussilmä kärsii, en tod.

Parvekkeella on myös meiän uus lemmikki. Tai se aina tulee ja menee. On semmonen vapaa sielu. Käyttäytyny oikein hyvin ja ystävällisesti, pitää kukasta huolta eikä tuppaudu sisälle. Tietääkö muuten joku mikä kukka toi on?

Toiset muuten heittää sitä tavaraa roskiin ihan vaan huvikseen, pari viikkoo sitte käytiin dyykkaamassa roskalavalla. Mentiin kattoo lähinnä fillareita mut oltiin päivä myöhässä - ne oli rusentunu kaiken kaman alle (niinku esim. täysin kunnossa olevan nahkasohvan, HALOO!). Siellä oli ainakin 10 pyörää ja kaikki päällisin puolin ihan ok kunnossa enne sen sohvan hyökkäystä. Mut löyty sieltä silti jotain. Aika paljonkin. Meille tuli mm. pilkkihaalari - uudenveronen, mulle matkalaukku, yhet tumput, yks valkonen palmikkovillapaita joka on jo huovutettu ja josta tulee isona käsilaukku. Paljonko niitä ihminen voi tarvitakaan? Ja sitte, katsokaa! Miten ihanan värinen viltti:

Ihan ku mulle tehty! Ihana ihana ihana. Ja virheetön. Ei mitään vikaa, ei edes nukkaa..ei mitään. Ja tämmönen mille mä vielä keksin jonkun paikan jonain päivänä:

Aku Ankka..mikä ikinä. Tuo on tommonen karvanen - kuten näkyy - ja oiskohan reilun metrin pitkä tuo Aku ja puolisen ehkä levee. Olisko seinävaatteeks alunperin tarkotettu, tiedä häntä. Jos ei muuta niin se tulee MUN UUTEEN AUTOON penkinlämmittimeks. Sitte tämmönen ihana seinähylly, tää oli varmaan 40 cm levee eli ihanan kapee:

Meinasin ensin että maalaan sen valkoseks, mutta nyt en oo ihan varma. Se on tosi kauniisti kulunu joten voi hyvinkin olla että jätän sen noin. Haluun eteisen seinälle pari valokuvasuurennosta, ja tohon päälle vois laittaa niihen väliin pari ihan tavan kymppikuvaa. Katotaan. Semmosia löytöjä :). Vaikka tekis mieli niin en ala nyt blaastaamaan siitä KUINKA TYHMIÄ IHMISET OIKEESTI ON, kun ne heittää tommosta kamaa roskiin. Ettekö oo koskaan kuullu vaikka kierrätyskeskuksista? Täälläkin ne tulee ilmaseks rekan kanssa hakemaan kamat..hitto.

Mökillä kun oltiin niin löysin sieltäkin vaikka mitä. Harmi vaan että en voinu niitä ottaa kun se ei varsinaisesti oo mun mökki ja ne ei varsinaisesti oo sitte mun tavaroita. Mut keräsin kasan lakanoita ynnä muita ja voi vitsi miten ihania kankaita!

Hame, kesähattu, käsilaukku, hame, käsilaukku..tekisin noista vaikka mitä. Loppu on sekalaista. Joku aika sitten kymppivuotias tyttö tartti täytekakun ja mä sain selvät ohjeet: valkonen, tähdenmallinen ja hopeahelmillä ja pantterikarkeilla koristeltu - mieluiten hedelmäisillä - ja keskelle vaan yksi kynttilä. Tämä selvä.

Sisältökin oli ennalta määrätty ja mun mielestä pahaa, eli mansikkahilloo ja kermavaahtoo. Siitä on vaan tosi vaikee saada ei-liian-makeeta. En ees maistanu mut oli se kuulemma syöty. Mulla ois hirvee vimma saada tehdä joku superhieno kakku pitkästä aikaa, ja mieluiten marsipaanipäällisellä. Mut kuka sen söis?

Ja nyt vihdoin, siinä kaikki :). Enpä enää jaksa metsästää kirjotusvirheitä tai tyhmiä kappalejakoja tai erikokosia kuvien rivivälejä joten kestäkää vaan. Kesäterveiset ihanalta Leenalta joka oli meillä hoidossa ensin pari päivää ja sit pari päivää lisää. Kävi mökilläkin mukana ja nautti lämpimistä pattereista. Nauttisit itekin jos oisit jo 80 vuotta ;).

Ja koska mikään ei oo niin varmaa kuin epävarma ja luulo ei ole tiedon väärti niin Leena on poika.

Oravanpyörä.

Se on semmonen juttu kun meiän koneessa muisti on vissiin aika täynnä. Kuvia nimittäin ON. Noh, se on täys ni se hidastelee. Meillä on olemassa ulkonen muisti jonne mun on tarkotus laittaa kuvat viemästä tilaa koneelta. Mutta kun haluisin ensin kehittää osan kuvista ja liimailla ne ihan vanhanaikasesti valokuva-albumiin (tässä odotellaan työttömyyttä ja syksyiltoja, ah ;)) niin en voi siirtää niitä. Tai voisin mut sitte ne pitäs taas sieltä hakea ja niin päin pois. Noh, kuvia on kameralla vaan lisää ja lisää ja mitä enemmän niitä on, sitä pidempään ne kestäis ladata koneelle. Joten en vaan viitti. Ja miksi blogata kun olis jotain mitä näyttää kun ei sitte voi näyttää sitä?

Ja KYLLÄ! Kerran mun ongelmat on tätä luokkaa niin mulla menee hyvin :). Töissä oon vihdoin saanu tietää viimesen työpäiväni (heinäkuun vika) ja se oli mahtava tunne! Ei haittaa yhtään jäädä työttömäks koska mä koen tän mahdollisuutena vaihtaa alaa ja istahtaa hyvillämielin koulun penkille. Haittas vaan se odottelu että koska ja mitä ja ahistus sentään. Nyt ku sen päivän sai niin on ollu hyvä fiilis. Noh, hyvä ja hyvä - työmotivaatioo ja hermoja joutuu ihan hakemalla hakemaan mut se on vaan nyt ajateltava niin että yks viiskyt päivää menee nopeesti.

Kotioloissakaan ei oo valittamista. Ollaan saatu Maukan kanssa pari yhteistä mökkiviikonloppuu, parit hauskat bileet ja oikeestaan kaikkee mitä toimiva parisuhde vaatii. Ja sehän toimii. Aurinkoisina päivinä nautitaan auringosta frisbeen, petanquen, mölkyn, grillin ja kävelyn voimin ja sateisina päivinä nautitaan sateesta leffojen, halailun, lukemisen ja kävelyn voimin.

Oon saanu jotain aikaankin mut kun ei niitä kuvia nyt oo..ja siis oikein jos totta puhutaan niin en oo varsin ottanutkaan koko kuvia =D. Mut joskus se varmasti koittaa sekin aika. Sitte meiän eläinhoitolassa on ollu Leena-konna pariin otteeseen hoidossa ja ite kävin Max-koiraa hoitamassa pari päivää.

Hassu juttu..mulla kun ei oo ikinä ollu muita koiria ku Vimmu ni oon tietysti jotenkin kuvitellu että kaikki koirat on samanlaisia. Siis että ne vinkuu ku haluu ulos, ei herätä ihmistä jos huomaa että sillä on silmät kiinni (paitsi jos on hätä tietty), nuolasee nenänpäätä ku näkee pitkästä aikaa ja on kiinnostunu enemmän lenkkeilystä ja vähemmän siitä mihin suuntaan mennään. No Max teki kaiken päinvastoin ja meiän lenkit meni hyvin niin kauan ku seurasin sitä. Samapa tuo, ei se mulle niin tärkeetä ollukaan se suunta ;). Ihana sen kanssa oli viettää aikaa vaikka se esittikin temppujaan mulle ja sitte ku lähin sieltä ni ei menny kahta tuntii ku olin jo ihan ikävissäni..höh. Täytyy mennä kattomaan sitä kun vapaita suodaan.

Eläimet kyllä on..niistä saa ihan hurjasti hyvää energiaa ja rauhallisen mielen. Rauhallinen mieli ois kyllä tosiaan enemmänkin tarpeen. Jostain syystä nyt kun on saamassa lopputiliä niin asiakkaiden vinkumista ei jaksais kuunnella, ei niinku yhtään. Tekis vaan samantien mieli olla silleen että älä valita, ei kiinnosta, hanki elämä. Kauheeta. Ja mikä kauheempaa niin meinaa mennä hermot vaikkei ne mitään valittaiskaan. Mut jos joku mummeli soittaa ja siltä kysyy jotain niin se vastaus tulee sieltä sitte jossain kohtaa.

"No minkäslainen päivä on ollut?"

"No on se varsin ollut, eilenkin kun oltiin naapurin Liisan kanssa puolukassa - niin, Liisa asuu tossa mikäs katu se nyt onkaan, en kyllä muista olisko se Kirkkokatu ei se kyllä ku Liisan tyttö asuu siinä Kirkkokadun kaupungin puoleisessa päässä voi kun minä en nyt muista ARVOOOOO, MISSÄ SE LIISA ASUU?? NO TIETYSTI PUTKOSEN LIISA..mies se muisti, Puistokatuhan tuo miten minä näin väärin sen muistinkin. Niin mentiin eilen Liisan kanssa puolukkaan aamusella vai päiväähän se jo olikin, yhren aikoihin vasta lähdettiin kun ei lähti tuo Arvo kyyditsemään ja sillä siinä kesti kun aamulla piti toiset kahvit vielä keittää ja..."

Keksitty esimerkki siis. Me ei kysellä ihmisten kuulumisia mutta oli kysymys mikä tahansa niin vastaus on pitkä ja se kysytty asia jää usein kertomatta. No niin, siis tietysti tommonen ei oo yleensä ärsyttäny vaan se vaan naurattaa että siellä ne mummot vaan selittää..mut nyt, siis ihan oikeesti ku tekis mieli keskeyttää ja olla silleen että VASTAAKYSYMYKSEEN! Luojalle kiitos siitä että osaan kuitenkin kuulostaa siltä että mua kiinnostaa se Liisa Puistokadulta enkä rupee töykeilee. Mut kauheeta että ees käy mielessä tommonen. Enkä oo ainoo. Sama juttu koko porukalla.

Noh, sitte mitä muuta..? Ei kai mitään. Latasin tässä samalla parit kuvat, vielä ku saisin niitä vähän järkättyy ja ehkä valittua ne teetettävät ja siirrettyä ne muut ni voisin jonain päivänä blogata kuvien kanssa. Saattaa olla että siihen mennessä tuo huivikin valmistuu.

Ei tainnu tulla yhtään järkevää lausetta koko tekstiin? =D

Ihania ilmoja ja muistakaa nauttia niistä sadepäivistäkin!

Uni.

Näin ekaa kertaa Vimmusta unta. Se oli ihan hirvee uni, Vimmu oli vanha, raihnanen, laiha ku mikä, ei meinannu pysyä jaloillaan ja ennen muuta se oli ihan hirveen väsyneen näkönen. Se ei millään jaksanu kävellä ja siinä unessa se oli yhden mun ystävän hoidossa ja tulossa mua vastaan. Me ei oltu nähty aikoihin ja siltikin se jakso tuskin häntää heilauttaa, tärisi vaan innoissaan.

Mulla oli niin kamala olo kun mä heräsin. Kamala olo ja entistä hirveempi ikävä. Köllöttelin sitte sängyssä ja keräsin voimia nousemiseen ja siihen että nousen hyvään päivään. Vähän aikaa kun mä mietin niin tajusin miten ihanaa on, ettei Vimmun tarvinnu koskaan olla niin laiha, niin vanha ja niin kamalan väsyny.

Ehkä se olikin sitten ihan hyvä uni? Ainakin mä nousin tähän päivään ihan hyvillä mielin. Ikävissäni, mutta hyvillä mielin.

Vaikia valinta.

Hulvattoman hauskoja nimiä ootte keksiny mun Sini-vastaa-palstan nimeks! Ihan älyttömiä. Tietty oisin halunnu valita ne kaikki. Mut sitte kun mä luin ne kaikki vielä kerran niin mä huomasin että yks on kuin onkun ylitse muiden. Koska se vetos mun typerään huumorintajuun ihan hitupikkisen enemmän ku muut. Haluutteko kuulla? Tadadadadda-daaaaa:

"SININ PEHMUSTETTU JOUKKOISTUIN"

Käsi ylös ketkä ei muka ees ihan pikkasen hihittäny? Voiton kotiin otti siis Hisk It ja tää oli mulle aika uus blogituttavuuskin. Mähän oon siis maailman hitain arpajais- ja kilpailupalkintojen postittaja mutta yritän tällä(kin) kertaa yllättää itseni.

Kommentteja on niin paljon huomioimatta että maailman suurin anteekspyyntö! Nyt en vastaa siis mihinkään ja tunnen itseni pieneks ja huonoks. Mut lukasin niitä tossa nopeeta läpi ja en ainakaan huomannu mitään varsinaista kysymystä, joten mun vastaukset ois vaan kommentteja kommenteihin. Yks kysymys on jääny vastaamatta, eli Jonskulainen kysy niihen Keltasten Sukkien mallineuleen perään. Toki mä kirjotin sen johonkin ylös ja kaivelen sen ja kirjotan ylös. En uskalla sitä omaks ohjeeks sanoo mitenkään, koska se on varmasti keksitty ennenkin (ja luultavasti siis tarttunu takaraivoon jostain neulekirjasta) mutta puoliomaksi voin sitä kutsuu.

Niin! Ja lomasta mun piti kertoo. Siis mulla piti tosiaan olla loma elokuussa. Hitto että harmitti. Ei sillä etteikö elokuu ois ihana lomakuukausi, mutta kun mitä luultavimmin mä oon silloin jo työttömänä niin ei paljon ois iloo siitä lomasta. Noh, sitte kuulin että esimieheni-joka-on-nainen, oli kysyny yhdeltä kollegalta että haluisko se kenties siirtää lomaa vähän aikasemmaks, eli alkamaan vapulta. Hän ei halunnu ja mähän kipitin saman tien kysymään että oisko se oikeesti mahollista ja saisinko silti pitää koko 4 viikkoo putkeen. Eipä ollu, koska jos oisin alkanu vapulta loman niin just sillä neljännellä viikolla ois ollu liikaa porukkaa lomalla ku vissiin se on niin että jonkun on oltava töissäkin.

Niin, tää tapahtu siis torstaina puolenpäivän aikaan. Niin sit mä kysyin että mitä jos mä jään lomalle jo maanantaina. Sit mä tulisin takasin just sille viikolle ku ois tarvis. Minna (se esimies-nainen) mietti hetken ja sumplas työvuorojen kanssa ja kysy noin viiteen kertaan että oonko mä oikeesti varma että haluun pitää loman nyt ja alottaa sen heti ja mä olin vaan että JOOOOOOOOO :). Ja sit se jotenkin sai sen onnistumaan. Ihan huikeeta! Mä sain siis torstaina tietää että mulla alkaa maanantaina loma, khihih. Sitte mulla oli siinä vielä pe ja la vapaata, eli kävin sunnuntain siellä kärvistelemässä ja laskemas minuutteja lomaan ja sitte. LOMPSIS.

Oli niin hieno fiilis että en ehkä enää ikinä haluu tietää montaa kuukautta etukäteen että koska mun loma on. Nyt jäi kaikki lomastressi hankkimatta ja miettimättä että mitä kaikkee pitää, saa ja voi tehdä loman aikana ja jäljelle jäi vaan kaikki riemut ja riekkumiset ja ilakoimiset lomasta.

Mahtavaa.

Jos nyt tässä vaiheessa keräis sen verran lomaressii että yrittäis tässä seuraavan parin viikon aikana saada ainakin pääteltyy, punnittuu ja tilastoituu noi kaikki valmistuneet sukat ja tossut mitkä näytin eilen. Ehkä. Riippuu säistä :).