Sini

Mara Katti

2012-01-27T11:50:00.002+02:00

Tästä on vamaan alle vuosi kun juttelin yhden mun ystävän kanssa siitä kuinka kiva ois jos ois kissa tai koira, mut että se ei nyt vaan sovi meidän elämään - siis mun ja Maukan. Kun on näitä reissuja ja on kouluja ja on harrastuksia ja on Hyvinkään reissuja ja muitakin reissuja ja kun ollaan aika spontaaneita ja voidaan aika äkkiseltään päättää vaan että lähetään jonnekin.

Kesän alussa me kuultiin että Maukan mummo ei enää jaksais pitää niitten Pipsa-kissaa kun siitä lähtee niin hirveesti karvaa jii än ee jii än ee - ja muuten btw, siitä LÄHTI niin hirveesti karvaa että voi hyvän tähden! En ois minäkään jaksanu niitä siivota jos oisin yli 80 vee. Me sanottiin sitten että jos se tilanne siihen menee niin me otetaan Pipsa ettei se vaan joudu navetan taa. Ja siihen se sit meni. Kun me tultiin Ilosaaresta ja käytiin mökin kautta niin yhtäkkiä me palattiinkin kotiin kissan kanssa.

Pari kuukautta sen jälkeen, eli lokakuussa me tultiin Irkuista ja löydettiin Mara Juvan ABC:n pihalta. Löytöeläintalolta sanoivat että voidaan kyllä viedä Mara sinne mutta että luultavasti se lopetetaan koska löytökissoja on tänä kesänä enemmän ku koskaan. Joten me otettiin Mara kotiin ja sovittiin että jos ne ei vaan tuu Pipsan kanssa toimeen niin sit etitään sille uus koti, koska me oltiin luvattu Pipsalle ihana vanhuus. Pipsakin on löytöeläinkodista alunperin, ja sillä on oletettavasti jotain kurjaa elämää takana ja sit mummolassakin se raukka pakotettiin ulos vaikka se ei halunnu ulkona olla. Mut niin se menee että maatalon kissat on maatalon kissoja. Ei ne siellä mitään lemmikkejä ole niinku täällä meillä.

Marahan osottautu maailman ihanimmaks kissaks. Kaikista kissoista maailmassa mitä mä oon tavannu ja mitä Maukka on tavannu, niin Mara on erikoisin. Se on ihana. Se kurisee tauotta: kun se nukkuu, se kurisee. Kun se tulee syliin, se kurisee. Kun se saa ruokaa, se kurisee. Kun se liikkuu, se kurisee. Kun se leikkii, se kurisee. Kun se puuhastelee jotain yksinään, se kurisee. Me ollaan sanottu sitä Karpoks. Kun sillä on aina asiaa. Silloin se ei kurisen kun se kerjää ruokaa. Se tapahtuu aina kun joku menee keittiöön päinkään. Silloin se huutaa :D. Ja koska sen ääni lähti silloin kun me löydettiin se, niin se huutaminen on semmosta narinaa. Sillä on hurjan hassu ääni <3.

Ja sillä on aina nälkä. Johtuu varmaan siitä kun se oli ihan nälkäkuoleman partaalla kun löydettiin se niin se ei vaan tajuu että sitä ruokaa tulee kyllä ja se ei joudu enää nälkää näkemään. Se saa ittensä käsittämättömän kovaan vauhtiin meidän eteiskäytävässä jos keittiöstä kuuluu joku ääni. :D.

Aluks se oli tosi huono kiipeilemään eikä osannu leikkiäkään, mutta kun se sai ruokaa, lepoo ja rakkautta niin siitä on tullu kunnon kiipeilijä ja seikkailija. Se tunkee ittensä mitä ihmeellisimpiin koloihin ja kaappeihin ja on tosi näppärä avaamaan laatikoita. Se on muutenkin kova tassuilemaan, se tutkii ihan kaiken tassuillansa.

Se on hurjan rohkee ja tuli meillekin heti vaan häntä pystyssä sisään. Jos meille tulee vieraita niin se tulee niitäkin häntä pystyssä vastaan ja jos se haluaa niin se kiipeää sumeilematta syliin. Se tykkää olla sylissä niinku vauvat ja ottaa aina etutassuillaan olkapäästä kiinni. Siinä se sit istuu ja tutkii maailmaa. Muuten se kai kokee olevansa hieman liian pieni, koska se on todella usein takatassuillaan ja kurottelee ylöspäin että näkis kaiken mitä pöydilläkin on.

Alkuun se kuvitteli että on ihan ok hyppiä pöydille ja käydä vaikka paistinpannulta vähän syömässä. Kerran unohdin vasta-avatun juuston pöydälle ja voitte vaan kuvitella kuinka kävi ;). Tuo riiviö oli syöny siitä melkein neljäsosan ja koko juusto oli vaan täynnä pikkusia hampaanjälkiä :D. Nykysin se on saatu koulittua ihan hyvätapaseks ja se ei laita edes tassuja pöydälle vaikka istuukin aina siinä ylijäävällä tuolilla kattomassa kun me syödään.

Mara on selvästi mun kissa. Vaikka se ois missä piilossa niin kun mä kisutan niin se juoksee paikalle ku pieni iloinen koiranpentu. Se nukkuu meidän välissä tai mun jalkojen välissä ja aamulla kun se herää (heti siinä viiden jälkeen viimeistään...), niin se herättää aina mut. Se vois ärsyttää mutta kun se niin ihanasti puskee naamaan ja kehrää ja kurisee niin voiko siitä tulla pahalle päälle? Minä en.

Se rakastaa leikkimistä kaikilla pienillä asioilla, ja vielä parempi jos niistä lähtee ääni. Se on hurjan taitava saalistamaan leluja ja innostuu yli kaiken jos päivän Hesari on jääny lattialle. Saa se olla edellisenkin päivän ;), ei se välitä. Se jaksaa hyökkäillä sen kimppuun ja alle ja joka paikkaan ihan tolkuttoman pitkään. Ja kurisee koko ajan, tietysti.

En oikeestaan keksi mitään vikaa koko kissasta. Se on kaunis, se on ihana ja se on ystävällinen. Ihmisille. Paha vaan että Pipsalle ei. Ja paha vaan että Pipsa on ilmeisesti pentuna jätetty sosiaalistamatta muille kissoille - näin ainakin sen käytöksestä vois päätellä. Ja paha vaan että ne on luonteiden kaks ääripäätä. Mara on aina valmiina kaikkeen ja syöksyy suinpäin uusiin seikkailuihin. Pipsa miettii aina kaikkea. Joskus se jopa miettii ennen ku se alkaa syömään. Se punnitsee kaikista asioista vaihtoehtoja ja vasta kun se on saanu rauhassa mietiskellä, se ryhtyy toimeen. Sen takia Maran innostuneet leikkiinkutsut on päätyneet lähes poikkeuksetta tappeluihin. Välillä näyttää siltä että ne tulee toimeen mut sit se sama rumba alkaa taas alusta, joka kerran vähän pahempana. Me ollaan kokeiltu nyt ihan kaikkea feromonihaihduttimista siihen että viedään ne paikkaan joka ei ole kummankaan reviirillä. Ei auta.

Lisäpahana Maralla on joku vessafiksaatio. Se oikeesti käy siivoomassa hiekkoja Pipsan jäljiltä tai muuten vaan vaikka kumpikaan ei oo vessassa käynytkään. Niillä on omat hiekka-astiat mutta ne käyttää kummatkin niitä molempia. Jo jonkun aikaa Mara on öisin ollu päästämättä Pipsan vessaan ja nyt se on alkanu tekeen sitä päivisinkin. Meidän pitää mennä aina komentamaan ennen ku homma rauhottuu. Ei auta mikään, ei vesipullot, ei taputukset, ei mikään. Siis kaikkea on kokeiltu, uskokaa pois.

Tästä kaikesta johtuen me jouduttiin päättämään että Maralle pitää löytää uusi koti. Tai menikö se niin päin että ensin meille tuotiin eteen mahdollinen uusi koti ja sit mä annoin itseni ymmärtää kuinka paha tilanne tää on Pipsalle? Maukka on koko ajan puolustanu Pipsaa ja mä oon puolustanu Maraa ja kieltäytyny näkemään että Pipsa ei oo oma ittensä. Se on melkein aina sängyn alla laatikossaan eikä juuri koskaan meidän kanssa. Ennen se oli oikee seurakissa ja aina sylissä. Nyt mä en ees muista milloin se ois viimeks ollu mun sylissä. Se ei tuu viereen nukkumaan koska Mara ehtii aina ensin. En ees muista milloin se ois viimeks kehränny, ennen se kehräs aina.

Joten niin. Mun ystäväni äidin kissa lopetettiin ja ne haluis heti uuden kissan. Ovat niin tottuneita siihen että on joku kotona eikä tarvii olla yksin. Uusia koteja kissoille ei täällä päin juuri oo tarjolla kun kaikki maatilat syytää kissoja yli tarpeen. Uusia, hyviä koteja ei senkään vertaa. Sellasia uusia koteja että ei joudu laittamaan kissaansa täysin vieraaseen paikkaan...eipä näy. Aika pitkään mä sitä mietin ja monet itkut mä oon itkeny koska vaikka mä tiedän että tää on ihan kaikille parasta ja AINOO oikee ratkasu kun ajattelee Pipsaakin, niin eihän se helpota sitä luopumisen tuskaa. Että mä löydän kissan jonka kanssa mulla on semmonen side mitä mulla ei oo koskaan ollu muitten ku Vimmun kanssa, ja sit mä joudun antamaan sen pois. Aika paskaa. Pitkään mä itkin sitäkin että miten Mara pärjää mutta hei, jos se tuli meillekin häntä pystyssä niin miksei se menis sinne uuteen kotiin samalla asenteella? Se menee minne tahansa sillä asenteella. Se on semmonen rehvasteleva apina <3, ja sillä asenteella pärjää aina. Sen kun mä tajusin että sillä ei tule olemaan hätää niin kyllä helpotti. Mut kyllä tässä vielä parit itkut itketään.

Tarkotuksiin ei oo pakko uskoa mut mä haluun uskoa että tällä oli tarkotus. Ainakin se, että me pelastettiin Maran henki ja nyt se menee pelastamaan mun ystävän äidin yksinäiset päivät :). Mara on maailman riemastuttavin kissa ja mä kertakaikkisesti toivon että ne tajuu sen siellä sen uudessa kodissa.

Tänään se sinne lähtee. Miun rakas <3.

Jouluisia juttuja.

2011-12-28T11:52:00.000+02:00

Pari palloa lisää. Eipä tässä vieläkään taida olla kaikki :D, niitä kun alko tekemään niin se oli ihan loputonta. Ens jouluna alotan lokakuussa. Nyt ei enää kerkee näitä tekemään kun alkaa kaikki alkuvuoden tohinat. Eniveis, täs näitä on. En siis mitään kirjoja ostanut vaan katoin Hesarista sen perusohjeen ja sit siitä jatkoin omin päin. Osan tein raidoilla ja kirjoneuleilla, sit tein pari yksiväristä mistä ei ookaan kuvaa. Toinen oli punaisesta kimallelangasta ja toinen kultasesta. Ai että, ne oli kyllä kimaltavia :D! Noissa alimmissa palloissa on nuo raidat kanssa sitä punaista kimallelankaa vaikka kuvassa se ei niin näy. Sit tein ihan valkosesta puuvillasta palloja ja ompelin niihin sit helmiä ja muita kiinni. Kiva näitä oli tehdä.

Sit kun pääsin sinne helmien kimppuun niin silmiin osu yhtä ja toista hauskaa ja koska kaikista mahdollisista tavoistani poiketen mulla jäi tänä vuonna tekemättä sekä joulukortit että pikkupaketit, niin yhdistin nämä kaks ja tein läjän enkelintapasia. Pujotin ne tylsästi pahviin vaan ja lähetin menemään. Ja häpesin sit silmiä päästäni kun availin ihania ittetehtyjä kortteja. Mut täs näit enkeleit ja naikkosia, musta näistä tuli oikein kivoja. Tosin täysin tarpeettomia :D.

Joo, semmosia. Sitte yks harvoista ihan tarkoitukseensa tehdyistä joululahjoista niin tein mun rakkaalle ystävälle yöpaidan. Oon jääny jumiin pyjamalinjalle :D. En vaan ehtiny neulomaan mitään ja en keksiny muutakaan ommeltavaa. Tosin tässäkin on se hankaluutensa että ihmiset käyttää niin erilaisia yöpaitoja ja en just tienny että tuleeko tää nyt käyttöön kun on tämmönen yksosainen ja tosi reilu. En tajunnu ottaa koulussa kuvaa nuken päällä ja kotona se oli sit jo mahdotonta kun tuo piti saada pakettiinkin, mut näätte sentään kankaan :D. Malliltaan se oli semmonen kaftaani-tyyppinen, tooosi lepakot hihat ja niin, reilu. Mä ainakin tykkäsin, jos tarttisin yöpaitaa niin tekisin itelleni samanlaisen.

Pääntien ompelin vinonauhan kanssa niin pysyy paremmin ja pidempään kasassa ja muodossa. En oo ennen tehny pääntietä noin mutta tykkäsin työtavasta joten tulee kyllä varsin jatkossa käyttöön.

Sit kaivoin käsityövakasta yhdet tossut pakettiin. Nää on aikaa sitten tehdyt ja oon saattanu ne jo esitelläkin mut nyt ne läks uudelle omistajalle. Tosin en muistanu kääntää niitä nurin ja tarkistaa ennen lähettämistä joten toivottavasti ovat kunnossa.

Huonostipa näkyy punanen kun vielä kuvasin ne semmosen paketin päällä: ostin mukaan semmosen hauskan paperiläjän missä oli tähden ohjeet. Siis siitä paperiläjästä tehtävän tähden. Ostin itelleni samanlaisen, näytän sen kun saan valmiiksi niin tiedätte mistä puhelen. Huonosti tai ei niin tässä on kanssa tossumalli mistä tykkään paljon. Tykkään tehdä näitä kun nää ei oo niin justiinsa sen koon kanssa ja tykkään myös pitää näitä itse kun on jotenkin kovin mukavat jalassa. Ja siis ihan parasta on se että näitä voi tehdä ihan mistä vaan langasta eikä tarvii ajatella niinku mitään!

Me oltiin joulu mökillä, ja oli kyllä ihanaa :). Siellä oli lunta ja lisää sato aattona. Joulupäivänä paisteli aurinko ja oli NIIN kaunista, NIIIIIIIN kaunista! Kissat tykkäs elostaan ja varsinki Pipsa kävi ulkona nuuskimassa ja me tykättiin tietysti eloistamme kun saatiin vaan olla ja puuhata mökkipuuhasteluita. Ostettiin markkinoilta saunaan vihta ja voi, se kyllä kruunas joulusaunan :).

Haaviston lap(a)set

2011-12-21T09:59:00.000+02:00

Viimeks kun kävin porukoilla, niin sain äitiltä jonkun lehden mukana tulleen tumppu-vihkosen. Siinä oli kaikennäkösiä kivoja tumppuja ja kämmekkäitä ja erityisesti mua viehätti yhdet kirjoneuletumput. Ihme, koska mähän en oo tosiaan ollu mikään kirjoneuletyyppi. Lähinnä siks kun oon niin huono siinä hommassa :D. Noh, mä harjottelin ensin niillä mun sinisillä kämmekkäillä joiden kirjoneule on sitä yksinkertaisinta lajia: 2x2 silmukan ruutuja ja siirryin sit niistä näihin ihailemiini tumppuihin:

Nämä on Nallea, rannekkeissa 3 mm puikot ja 50 s, kämmenosassa 3,5 mm puikot ja 48 s. Peukalo 24 s.

Luultavasti SE juttu noissa tumpuissa on tuo ranneke. Tykkään siitä. Onhan tuo kuviokin kiva, ei siinä mitään, mutta ei siinä oon mitään niin ihmeellistä että oisin nyt sen takia alkanu kirjoneuleisiin hurahtamaan. Nyt on sitten näitten tumppujen kanssa vähän sama ongelma ku niitten sinisten kämmekkäiden: itselläni ei näille käyttöä ole, mutta siellä on pari virhettä mitkä huomasin liian myöhään. Joten en ehkä voi lahjaksikaan näitä antaa. Ehkä. Voi olla että pistän tuonne lahjavakkaan ja kun näen nämä seuraavan kerran niin oon jo autuaasti unohtanu kaikki virheet ja perfektionismin vian ;).

Ihme ja kumma, niin näiden jälkeen halusin tehdä vaan lisää ja lisää ja lisää kirjoneuleita. Onneks mun kirjahyllyssäni on ihanainen Haaviston Eeva, ja päätin että kaivan sieltä jotkut kivat tumput ja pistän kasaan. Mut tiedättekö kuin vaikeeta onkaan valita sadasta ihan kivasta tai ihanasta mallista SE malli minkä haluu justiinsa nyt tehdä? No älyttömän vaikeeta! Joten mä päätin että hitto, mä teen ne alusta lähtien järjestyksessä. Ykkösmallina olikin ihanasti se 2x2 silmukan ruutu jonka olin jo tehny, joten olin edistynyt oppilas ja siirryin suoraan kakkoseen, jei!

Kyllä se vaan oli taas kerran todettava että harjoitus tekee mestarin. Ihan mestarin tasoa en vielä oo, mutta nää tumput tuli jo ihan kivuttomasti valmiiksi asti ja virheitäkään en oo tainnu juurikaan löytää.

Näitten kanssa taas on sitten se ongelma että kun itellä ei edelleenkään oo käyttöä mutta nää on niin mun väriset ja näköset että en ehkä raaski antaa poiskaan näitä :D. Että kyllä mä ne varmaan pidän, mulla on punanen kalorimetrikin ja sit tein punasen kaulahuivin ihan rajakarjalaista pintaa jo joku aika sitten niin voisin senkin omia.

Nämä on Nallea ja Smartia, rannekkeissa 3 mm puikot ja 48 s, kämmenosassa 3,5 mm puikot ja 54 s. Peukalot tein yksivärisinä kuten kärjetkin, koska mä tykkään enemmän näin. Peukaloissa on sitten 20 s ja vaihdettu takasin 3 mm puikkoihin.

Näitten jälkeen ajattelin sitten kokeilla paria palloa. Maukka leikkas mulle Hesarista silloin sen jutun siitä pallokirjasta, tai niistä miehistä lähinnä, ja siinä oli se perusohje ja pari eri mallia. Tokikaan en niitä malleja alkanu toteuttamaan kun aina pitää vähän itte suunnitella mutta sillä perusohjeella tein pari ekaa palloa. Ihan ensimmäisen tein Maukalle:

Kauheen kivahan siitä tuli. Näköjään otin kuvan just tuosta kerroksen vaihtumiskohdasta että näkyy ettei tämä sentään täydellinen ole ;). Näitä tein muutamankin. Erilaisia. Esittelen ne sitte ens kerralla kun pari on paketeissa. Ja pari on meiän keittiössä mikron päällä koska ne on unohtuneet paketeistaan :D. Eniveis, tää on siis ensimmäiseni ja Maukalle, ja sit olin tosi rebel ja hyppäsin Haavistoissa suoraan malliin 7 ja se näyttää tältä:

Siinä kai tärkeimmät tekemiset sitten. Ihan pari joulupakettia sain aikaan. Syksy on menny niin ohi että ei ollu mitään toivoa kunnon lahjontaan. Ja kun en oo menossa Hyvinkäälle niin ois tullu myös aivan törkeen kalliiks lähetellä kaikille paketteja. Kortitkin jäi tekemättä kun ajanpuutteen lisäks oli puutetta energiasta. Eniveis, ne pari joulupakettia sit joulun jälkeen. Jouluks ois kaiken järjen mukaan pitänyt saada valmiiks myös joulukalenterihuivi mutta jostain syystä olen vasta päivässä numero 3, haha.

Ihanaa joulun aikaa :).

Jouluista kotoilua.

2011-12-11T09:46:00.001+02:00

Kerran käytiin kirpparilla. Olin jo maksanu ostokseni ja itse asiassa menny ulos asti kun mun aivot vastaanotti sen mitä mun silmät näki siinä kassan vieressä:

Muovisia piparkakkumuotteja. Ihan tuli kuulkaa lapsuus mieleen. Mä sain välittömästi (hullun) vision että mun on pakko saada ne ja mun on pakko tehdä niistä jouluks mobile. Eilen aamulla kun heräsin niin nää oli heti mun mielessä vaikka en oo juurikaan ees ajatellu näitä sen ostohetken jälkeen, mistä on jo varsin pari kuukautta. Mietin puoliunessa vaikka kuinka pitkään että minkälainen rautalankahäkkyrä mun pitää tehdä tonne päälle jotta ne pysyy erossa toisistaan eikä oo vaan läjässä kunnes mulla välähti ja muistin mun punaisen joulutorttumuottini! Saman tien oli kuulkaa noustava ja kaivettava siimat ja muotit esiin. Maukka kun heräs niin asettelin tätä jo kattoon :D.

Kuin hauska se onkaan!

Mulla kesti pitkään ylipäätään päättää että laitanko MITÄÄN joulujuttuja kotiin kun ollaan ajateltu mennä mökille. Kyllä mä sit jotain kuitenkin halusin mut jätin suosiolla kaikki kyntteliköt ja muut varastoon. Varsinkin kun mehän tosiaan dyykattiin puoli kassillista kynttilöitä niin niissä on kyllä hetkeks polttelemista. Sit muistin että viime vuonna koulussa tehtiin olkijuttuja ja mulla oli ne edelleen yhdessä pikkupussissa tuossa ihan esillä (kun kaikki muut joulujutut on siis oikeesti säilöttynä jonnekin laatikkoon vintin perimmäiseen nurkkaan). Eli olkitähtiä keittiön ikkunaan:

Nää on ihan perinteisiä mitä meidän oli 'pakko' tehdä. Tehtiin oljista ja tehtiin pilleistä. Sit piti tehdä kaikkia erilaisia juttuja mihin sai kattoo mallia mut oli tarkotus käyttää omaa päätä ja sit kun meille oli tuotu läjäpäin kaikkea krääsää: helmiä, nappeja, joulukelloja, paljetteja, siis KAIKKEA niin oli tarkotus vähän yhdistellä materiaaleja. Ai että mä inhoon tommosia tehtävänantoja, btw. Samaten tämä kun piti modernisoida perinteisiä käsityömenetelmiä. Yhhh. Mulla menee aina puolet ajasta siihen kun yritän olla tosi luova ja yhdistelevä ja moderni ja sit loppuviimeks teen aina vaan jotain itteni näköstä ja se on aina hyvä. Mut tommoset omituiset lauseet ja tehtävänannot saa mut mahottoman ahdistuneeks. Niinku sekin että voi luoja sentään, hakekaa inspiraatio luonnosta. No enhän hae. Tai jos haenkin niin en pakotetusti. En ikinä kehtais lähtee kellekään selittämään että joo 'tämän työn alkulähden on suomalainen metsä, plaaplaaplaatekotaiteellistatekotaiteellistatekotaiteellista!!'

Noh, mutta tein ihan kivoi juttuja jotka oon purkanu ja heittäny roskiin kun ne ei sovi meidän kotiin ja sit ihan kivoja juttuja joita en koskaan saanu takasin (nää oli kaikki myyntinäyttelyssä eli voisin jopa olettaa että ne on myyty). Sit tein kivoja juttuja jotka on meidän olohuoneen ikkunassa:

Eli tän enempää siltä materiaalien yhdistämiseltä ei vaadittu: olkia, puuhelmiä, kelloja, erikokoisia tähtiä ja punaista puuvillaa.

Otin jo aikaa sitten olohuoneesta verhot pois kun meille ei voi kukaan sisälle nähdä ja mulla on tämmönen 'kaikkipoismunsilmistä'-kausi menossa. Nyt joulun kunniaks kun en osannu päättää että vaihdanko jouluverhot keittiöön vai en, niin otin sieltäkin vaan verhot pois :D. Rauhottaa kyllä tosi paljon, tykkään. Ja niin. Enpä mä näitä olkihörhellyksiä ois voinu sinne verhojen sekaan laittaakaan.

Mitä muuta niin siivoilin askartelukamojani. Vihdoin! Siellä oli oikeesti jotain sälää mitä en oo ees kattonu vuosiin mut kun ei vaan raaski heittää pois. Mut Katjan tyttö on nyt innostunu askartelemaan niin aattelin että sille voisin ne kamat kyllä antaa. Lapsille on aina niin paljon kivempi antaa kaikkee :D. Laitoin kamat kasaan ja eteenpäin, ja sain vastalahjaks kaks ihanaa Jonnan koristelemaan tulitikkurasiaa. Tässä toinen:

Se toinen ei just ollu tässä lähellä. Mut se vasta hieno on: se loistaa pimeessä! Miettikää mikä innovaatio! Nyt ne tulitikut oikeesti LÖYTYY kun on sähkökatkos!

Sit kun sain sen ihanan syysflunssan niin oon ollu kotona vaan ja maannu pari päivää. Kolmantena päivänä alko olla jo semmonen olo että on pakko saada tehdä jotain ja kaivoin helmet esiin. Näistä sit enemmän joku toinen kerta.

P.S. Mä vihaan sanaa kotoilu. Käytin sitä nyt ensimmäistä kertaa. Ja luultavasti myös viimeistä. Ei muuta, moi :)!

Mutteri ja paininjalka

2011-11-30T08:17:00.001+02:00

Päivityksiä tulee nyt tiheemmin ku koskaan, mutta kun asiaa on niin sit sitä on ;). Mulla on paha tapa unohtaa blogata joistain jutuista jos en tee sitä samantien, ja koska ois ollu suuri vääryys olla bloggaamatta tää paketti niin otin kameran kauniiseen käteen hetisamantien.

Joku aika sitten osallistuin Minnalla arpajaisiin. Meinas jäädä osallistumatta, koska ne arpajaiset osu just samaan saumaan ku mun kunnostautumiseni bloggauksissa ja erityiskunnostautumiseni muiden blogeihin kommentoinnissa. Minnalla sattu siihen saumaan arpajaiset ja meinasin ensin jättää kommentoimatta ettei tuu semmonen olo että kommentoin vaan koska on arpajaiset :D. Blogiarpajaisethan on tarkoitettu kaikille, mutta itte en haluu koskaan osallistua arpajaisiin esimerkiks blogeissa joita en koskaan lue. Musta se on jotenkin...noh, en tiedä. Itte en vaan tykkää siitä.

Eniveis mä kommentoin ja hyvä niin, koska mä voitin ihanan, ihanan paketin! Paketti tuli vielä parhaaseen mahdolliseen ajankohtaan. Mun typeryys ja huolimattomuus ja kiire on saanu mun ihottumat palaamaan ja näinollen oon joutunu perumaan tältä viikolta kaikki pumpit, kahvakuulat ja spinningit. Voitte vaan kuvitella kuinka kiukkuseks mä tulin :/. Lisäksi mä oon tässä jo jokusen kerran kuluttanut pikku aivojani miettimällä että mistä mä saan langat Joulukalenteriin (koska mullahan ei siis ole lankaa...). No. Mä sain ihanaa Dropsin Alpacaa kolme kerää ja uskon että se riittää. Lanka on täydellisen ihanan väristä ja lisäks musta on kiva tehdä kalenterihuivi jostain langasta millä on muukin tarina kuin se perinteinen 'ostin vaikken ois tarvinnut kun halvalla sai'.

Lisäks mä sain ihanan, ihanan ikkunakoristeen joka on NIIN mua kun voi olla <3. Tää menee nyt keittiön ikkunaan mutta heti kun musta tulee käsityöläinen ja mä saan oman työhuoneen, niin tää tulee sinne ikkunaan.

Kiitos <3!

P.S. Kävin tutkimusretkellä blogimaailmassa ja kaipailisin uusia, hauskoja neule-/käsityö-/elämä-/whatever-blogeja suosikkeihini. Aika moni mun vanhoista suosikeista on lopettanu bloggaamisen. Eli ehdotuksia otetaan vastaan. Omaakin blogia saa mainostaa ;), koska mun suosikeista on myös pudonnut blogeja mutta kun muistan vaan ne ihmiset siellä takana enkä blogien nimiä ollenkaan niin en löydä niitä takasin. Kiitti jo etukäteen :).

Roskia ja aarteita, osa ainakin 2.

2011-11-28T19:27:00.001+02:00

Meidän naapurissa (no aika liki ainakin) on Sotka. Se suljettiin joku aika sitten ja eilen ku kuljettiin siitä ohi niin loppukamat oli roskalavalla. Siellä oli joku mummo tonkimassa niin mentiin sit sen seuraan :D. Se mummo ties kertoa että aikasemmin päivällä siellä oli ollu mattoja ja huonekaluja ja porukka oli käyny autolla hakemassa kamaa sieltä. Me kaiveltiin jotain pikkujuttuja ja Maukka kiipes sinne lavalle keräämään sille mummolle semmosia koukkuja, semmosia mitä on käytetty joidenkin tavaroiden esillepanossa...Siis se oli käyny kysymässä niitä sieltä Sotkasta silloin kun siellä oli ollu se loppuunmyynti mutta ne ei ollu antanu niitä. Nyt ne heitti ne sinne lavalle ja se mummo sai ne sieltä. Oisko ollu vaan helpompaa, fiksumpaa ja ystävällisempää antaa ne samantien silloin loppuunmyynnin aikaan? Tai vaikka myydä ne? Noh, tosin siellä oli iso pussillinen tyhjiä limupullojakin joita ei oltu vaivauduttu palauttamaan kauppaan. Me kannettiin niitä se sata metriä sittariin ja saatiin vitonen.

No sit siellä oli tämmöset, jostain vanhasta valaisimesta kenties. Ja äitiltä mä oon saanu tämmösen jokunen joulu sitten:

Noitten valaisinkupujen näkeminen siellä roskakasassa oli niitä hetkiä ku pään päällä syttyy idealamppu ja mä keräsin ne ja tiettyhän te arvaattekin että mä yhdistin kaks edellämainittua. Ja vähän multaa :D.

Tais olla vuoden paras dyykkausviikonloppu :D.

Ei muuta.

Toisen roska on todellakin toisen aarre!

2011-11-09T07:11:00.000+02:00

Mun koko syksy on menny meidän SheMade-näytöstä kootessa. Tai ei pelkästään mun, vaan koko meidän ryhmän. Näytökset oli nyt torstaina ja perjantaina ja nyt se on sitten ohi. Mun aivot saa surista tyhjää ja mun ei tarvii muistaa enää ku kaks asiaa: kiitokset ja mainosjulisteiden poiskeruu. Nyt jaksaa sit tehdä kaikkea muutakin suuremmalla voimalla :). Näytöksestä mä saan kuvia ens viikolla niin kerron sit siitä enemmän.

Tässä lomassa oon ehtiny innostumaan kirjoneuleista. Mähän oon tehny tasan yhdet kirjoneuletumput, ja sit kahdet sukat. Ne sukat oli porukoille joulupaketissa jokunen vuosi sitten ja ne oli kyllä ihan hienot. Kuvio niissä oli tietysti simppeli kun mulla ei riitä taito (vai kärsivällisyys?) kauheen monimutkasiin juttuihin. VIELÄ!! Tänä syksynä puhalsi innostuksen tuuli ja mulle tuli ihan yhtäkkiä pakottava tarve kirjoneuloa. Alotin kämmekkäistä, koska ne on helpot ja nopeat tehdä. Lisäks alotin maailman helpoimmasta kuviosta että saisin ne valmiiks asti. No sain mä. Ei ne kyllä ihan täydelliset oo, muutamassa kohtaa silmukat on vähän epätasasia ja parissa kohtaa neulos on liian tiukkaa. En oo vielä ihan päättäny että puranko mä noi vai pidänkö mä ne. Ite en oo kova käyttämään sinistä joten en ehkä halua niitä itelleni mut tuon huonon jäljen takia en voi laittaa niitä lahjapakettiinkaan.

Noitten jälkeen oon alkanun tekemään ihan pikkasen hankalampaa kirjoneulekuviota ja ihan kokonaisia tumppuja ja myös ohuemmasta langasta. Toinen tumppu on valmis ja siitä tuli ihan ok. Ei oo liian tiukkaa jälkeä enää. Taidan tänään ottaa leffa-ajaks puikot pitkästä aikaa kätösiin ja neuloo sitä toistakin niin jos ne saisi vaikka valmiiks. Kirjoneuleisiin saa kivasti upotettua vaikka mitä jämälankoja. Yleensä oon upottanu niitä raidallisiin neuleisiin, tässä sukkiin. Tuon harmaan piti riittää päihinkin vaan ei riittänyt. Valkosta ois ollu mut meni hermot niin halusin jotain ihan muuta :D. Kivat tuli. Ihan tavan sukat. Rakastan neuloo raitasukkia, se on niin ihanan terapeuttista että joskus tuntuu etten koskaan haluis muuta neuloakaan.

Sitte. Marin kanssa puhuttiin viime postauksen jälkeen siitä kuinka mun naapurit on...hmmm...mä haluisin käyttää sanaa idiootti mut se ois ehkä liian vahva sana. Varsinkin kun en tiedä syitä seurauksiin. Mut ainakin mun naapureista todella suuri osa on anti-kierrättäjiä. Noh, mun maailmassa se on suuri rikkomus koska mä en vaan suostu ymmärtämään sitä että käyttökelposta tavaraa heitetään roskiin. Meillä täälläkin kuitenkin on Kierrätyskeskus, Pelastakaa Lapset ry:n kirppari ja A-Killan kirppari joista ainakin Kierrätyskeskus ja A-kilta noutaa kotoa tavarat ja kaikki kolme ottavat ilomielin vastaan kaiken mitä tarjotaan. Toki on elämäntilanteita jolloin kierrätys ei oo päällimmäisenä mielessä - vaikka avioero tai kuolinpesän siivoaminen mutta niin...noh, ehkä nyt oli kyse jostain semmosesta.

Me nimittäin vietiin kissanhiekkaa roskikseen ja kas. Ekasta roskiksesta löyty käsilaukku. Se oli rikki mutta siinä oli kiinni hirvee kasa hakaneuloja niin Maukka anto sen mulle kun ties että haluan ne kuitenkin. Joku sai sen sitten kattomaan sinne nurkkaroskikseen ja voi hyvän tähden mä sanon. Me ei ees otettu kaikkea mitä siellä oli: ajateltiin että maanantaina kun mulla on vapaa niin käydään kattoo onko siellä vielä mitään ja viedään ne kaikki Kierrätyskeskukselle. Mut mitä me otettiin niin kattokaa:

Joulukuusen matto, neuleita (käsintehtyjä: toisessa on tommonen käärme mihin on kirjottu paljetteja ja toisessa kultainen käärme ja virkattuna pinkkejä kukkia: niin kauheita että tykkään niistä :D), pari laatikollista vaatteita: lasten ja aikuisten. Ne pistin pesuun ja vien Kierrätyskeskukselle ne mitä en ite kierrätä muihin ompelujuttuihin. Tuikkukippoja ja kynttilänjalkoja erilaisia joista yksi tämä Iittalan Festivoksi tunnistettu. Muutama astia ja joku taskukirja.

Iso ihana huopa, marjanperkausjuttu - meinasin syksyllä ostaa tämmösen kun mulla ei tätä ole mutta onneks en ostanu! Iso paperipussillinen puolillaan kynttilöitä: jopa semmosia mitkä on edelleen ihan paketissa. Kaks kruunukynttilää oli kai rikki, ne menee sytykeruusuihin. Tommonen ihanan kamala 'terveisiä 70-luvulta'-käsilaukku ja mikä? Siis kuka tietää mikä tuo on tuo harja-asia? Yks ystävä ehdotti että sillä sais pullanmurut siivottua sohvalta?

Osoituksena siitä että pitää varoa mitä toivoo, niin tästä on kai viikko kun mietin että pitäis saada pyykkikori kun vaan jostain löytyis :D. No sehän löyty. Tuo sisuspussikangas on nyt tosi huonosti tuolla, en tiedä miten se noin menikin. Mutta kuitenkin, pyykkikori. Muitakin koreja löytyi: pari pienempää ja sit yks isompi jonne tungin jo pehmustetta ja muuta ja meidän Mara-katti omi sen heti makuupaikakseen. Pipsalla onkin jo oma kori missä nukkua, nyt ei tarvii siitä tapella. Ja tämmönen ihana käsilaukkukori:

Tätä mä tuun käyttämään kesällä kun käyn torilla tai retkillä :). Ihana! Ja kattokaa, ihania palikoita!! Mä muistan tämmöset mun lapsuudestani ja voi että mä tulin onnelliseks kun löysin nää! Voi että, niiiiiiiin hienoja.

Palikoitten lisäks muitakin lasten juttuja: tommonen setti missä on keinu, renkaat ja tanko mitkä voi kiinnittää kattoon ja missä voi tehdä erilaisia akrobaattitemppuja. Pelikirja mistä puuttuu leppäkerttu mutta muuten ihan ku uus. Lasten VHS-leffoja. Nää on nykyään onneks aika kysyttyä tavaraa kun niitä ei meinaa mistään saada ja monella on esim. mökillä vielä vanhat kunnon videot.

Sit aikuisten nikkarointiin rautasaha ja kirves :D. Ja laatikollinen askartelukrääsää mulle: siellä on pussillinen lahjapusseja (suurin osa uusia), lahjanarua ja nauhaa, korttipohjia, hileitä, jouluisia paljetteja, lankaa, siemenhelmiä, kirjekuoria, kynttilävärejä...siis vaikka mitä! Ja joku postimerkkikokoelma vuodelta -87.

Ja jee, petanque! Meillä on Maukan porukoilta ollu lainassa niitten peli mut nyt voidaan palauttaa se. Tuossa oli kaikki vielä mukana, jotenkin ihan käsittämätöntä.

Sit sinne vielä jäi jotain kylpyhuoneen mattoa, puutarhatuolien pehmusteita, pari patjaa, laukkuja...uskomatonta.

Maukka oli kattomassa meidän CatWalkia (tietysti) ja koska se on kunnon poikaystävä niin sain väriteemaan sopivia kukkia <3. Pus. Mut siis rehellisyyden nimissä on sanottava että MÄ tajusin että ne sopii väreihin, se ei ollu ostaessaan tajunnu :D. Mä huomaan että tuo kuva on väärinpäin mut ei anneta sen häiritä kun se on muutenkin tommonen (teko)taiteellinen.

Eipä muuta, ens kerralla näytöshehkutusta ja kuvia, kuvia, kuvia!

Mitä yhteistä on siilillä ja autonovilla?

2011-11-07T18:07:00.002+02:00

No tietty se että mä bloggaan nyt niistä molemmista. Mun piti blogata mun matkareissusta mutta en mä saanut käytyä läpi niitä kuvia koska niitä on miljoona. Sain kuitenkin jonkun verrain siivoiltua kuvakansioita ja sieltä paljastu bloggaamattomia ihanuuksia.

Miun ihana Sannikkaiseni teki mulle siililapaset ehkä noin kolme vuotta sitten. Mun ihana Tiinani rakastu niihin jo silloin ja jakso aina silitellä niitä kun satuttiin samaan aikaan töihin. Musta on ihana ilahduttaa ihmisiä joten mä kävin jo silloin ostamassa langat Tiinan siileihin. Tässä vuosien varrella ne langat on hypänny tuolta laatikosta silmille jo aika moneen kertaan mut nyt vihdoin otin ne käsittelyyn. Oon aiemmin tehny siilit netistä löytyvän ohjeen mukaan mutta mun käsialalla niistä tuli toooooosi isot, joten vaihdoin langan Maijaan ja puikkokoon pienempään. Piikit on Sandnesin Funnya. Silmät on valkosta huopaa ja mustat siemenhelmet.

Ostin silloin kaks kerää kumpaakin lankaa ja noihin ei menny kerrassaan kuin vajaa kerä/laatu. Saatan tehdä siis toiset moiset jos sattuu sopiva haluaja vastaan.

Meiän naapurissa asuu jotain lapsia. Tai siinä asuu myös ne vanhemmat mut siis kahden lapsen kanssa. Kahden lapsen, jotka leikkivät aina parvekkeella. Ei siis meidän takapihalla missä on hiekkalaatikko, keinut, metsää, luontoa ja järvi vaan parvekkeella...outoa, mut näin on. Välillä sieltä lentelee kamaa alas ja mä yleensä korjaan kaikki lelujen jämät sit talteen, tietysti. Toisinaan niille löytyy tarkotus, toisinaan ei. Tällä kertaa vähän löytyi. Miun ihana Aada alko yhtäkkiä tykkäämään kaikesta sinisestä. Sillä on tapana käyttää koruja joissa on jotain esineitä. Toi plus tää on ihan mahottoman hieno autonovi-kaulakoru :D.

Siinä ei muuten näy mun kaksoisleuka vaan jotain alaspäin kattomisesta johtuvia kaularyppyjä, huom! Oikeestihan on ihan hullua laittaa leikkiauton ovi roikkumaan nyöristä kaulassa mut kuka nyt on sanonu että mä aina ihan täysillä kulkisinkaan ;). Mulla kun ei sattunu olemaan sopivan kokosta korurasiaa niin taittelin Itä-Savosta biojätepussin mutta hurjasti pienempänä ja tungin lahjan sinne:

Haha. Kierrätysteemaan kun muuten päästiin niin on pakko esitellä ihana kihlalahja mikä saatiin. Tämä ei ole siis mun tekemä vaan Lauran:

Ne on jääkaappimagneetteja ja tällä hetkellä ne muistuttaa mua siitä että mulla ois kuus läppäriä tossa purkamatta osiks. Täytyy ottaa asiakseen niin pääsen askartelemaan.

Viikolla valittelin sitä kun mulla ei ole myssyhattupipoa joka ois niin viilee että kävis ihan sisälläkin päässäpidettäväks. Mun hiukset on just sen pituset että voi kamala ja mä en vaan jaksa joka aamu laittaa niitä. Lisäks useimmiten on niin kosteeta että se on ihan sama vaikka laittaisin ne - ei tarvii ku pyöräillä kouluun niin ne on ihan miten sattuu. Viikonloppuna kaivoin kerän Mandarinia kätköistäni ja nyt mulla on ihana punanen myssy :).

Koska mä oon taas (kuten joka syksy) kironnu moneen kertaan kaiken maailman urpot jotka kulkee ilman heijastimia, tein itsestäni vähemmän urpon ja virkkasin koristeen reunat heijastinlangasta. Nyt ei maailma kaadu vaikka joskus jäis heijastin takista uupumaan.

Sit vielä vähän lisää kierrätysteemaista ja jo ajat sitte tehtyä. Pari pussukkaa roikkumaan vessaan:

Ja koska tyhjät pussukat olis lähinnä turhia niin toisessa on puhtaita ja toisessa on likasia. Siis 'vanulappuja'. Vanhasta pyyhkeestä. Värimaailma ei nyt oo mitenkään kaikista kaunein mutta minkäs teet. Jos oisin valinnu kauneimmat ja uusimmat pyyhkeet niin tää kierrätysasia ois menettäny vähän merkityksensä ;). Suosittelen näitä 'vanulappuja' kaikille ja jokaiseen kylppäriin! Ei voi tän helpommaks enää mennä. Jos et osaa tai jaksa itse tehdä, tilaa Siniltä ;).

Koulumatkoista vielä niin mä oon nyt parina aamuna kävelly kouluun ihan kävelemisen ilosta - siis jättäny pyörän parkkiin. Joku joskus ihmettelee että miten mä jaksan aamulla kävellä niin 'pitkään' (matkaan menee reilu 45 min) mutta mä kerron teille että jos maisemat on aamusin tämmöset niin miks en jaksais:

Ja kävelemisestä päästään sujuvasti muuhun liikuntaan. Moni tietääkin että oon Kalorilaskurissa koska mun ruokailu- ja liikuntatottumukset on ollu ihan jostain...noh, ne on ollu kamalat. Niitten oppiminen tuntuu kestävän ja sit kun siinä sivussa yrittää EDELLEEN pudottaa painoa niin se kestää kahta pidempään. Noh, tällä hetkellähän tilanne on se että ensin flunssailuista ja liikuntakielloista paino liikku ylöspäin (eli tooooosi väärään suuntaan) 4 kg ja sit vielä puolentoista viikon loma ulkomailla toi toiset 4 kg. Kyllä, mun ei tarvii kun ajatella syöväni huonosti niin heti tulee kilo lisää. Niistä on jo kolmisen kiloo tultu taas oikeeseen suuntaan mutta siis jos alunperin oli pudotettavaa vielä 10 kg niin nyt sitä on 10 + 4 eli melkein 20. No mut niin, Kalorilaskurin kautta mun elämään (ihan siihen oikeeseenkin) on tullu tosi paljon tosi ihania ihmisiä. Osa niistä ihanistaä on edelleen Kalorilaskurissa mut osa taas ei enää ole vaan käy sitte täällä normaaliblogimaailmassa lukemassa minunkin kuulumisiani. Tähän blogiin en kuitenkaan avaudu mistään laihdutusjutuista enkä kauheesti kerro elämäni liikuntapuolestakaan. Joten palautteiden perusteella mun Kalorilaskurin blogi on huomisesta alkaen julkinen, joten sitä pääsee lukemaan vaikka ei olisikaan jäsen.

Jos joku muu kuin nämä vanhat KL-tyypit on kiinnostuneita mun treenaamisesta tai muusta niin pyytäkää mun KL-nimimerkkini multa. En laita sitä tähän julkisesti koska haluun tietää ketkä sitä lukee. Miksi? En tiedä, haluan vaan.

Phuuuuuh, tässä kai kaikki. Onnea kaikille ketkä jakso lukea loppuun asti!

Pikatekemiset.

2011-10-29T20:10:00.001+03:00

Mulle on tapahtunu kauheesti ja paljon, ja suurin osa tapahtumista on sijottunu ulkomaille. Mut niistä jutuista ens kerralla (pian, toivoisin :)) ja nyt vaan vähän kuulumisia ja enemmän käsitöitä kun sain vihdoin kuvia koneelle. Lisäks pieni itsekäs syy ;), mä hain Ranskaan työssäoppimaan ja mulla on pienen pieni mahdollisuus päästä sinne - siis ei puutu ku työssäoppimispaikka, haha. Noh, meiän koulun KV-ihminen on ihanasti yrittäny mulle sitä hankkia ja hän sano että hän laittaa sinne tiedoks myös tän mun blogin osoitteen: onhan se helpompaa siellä Ranskassa yrittää löytää mulle jotain paikkaa kun vähän näkee mitä mä osaan tehdä. Noh, mullahan on tehtyjä juttuja vaikka kuinka esittelemättä niin esitellään niitä nyt. Ja näitä kyllä riittää näitten jälkeenkin, oon ollu kohtalaisen laiska kuvaamaan, huomaan.

Joku aika sitten jo muhun iski hurja neulomisvimma ja alotin ensin sillä että tein valmiiks kaikki isommat keskeneräiset, ja päättelin suuren osan vanhoja töitä. Sit alotin uusia. Ihan ensinnä sukat. Ihan tavalliset raidalliset sukat. Näissä ei oo mitään eroa aikasemmin tehtyihin satoihin sukkiin, paitsi että näissä on raidat myös kantapäissä. Jostain syystä oon tähän asti tehny kantapäät aina yksvärisenä. Näistä tuli kivemmat, tykkään hirveesti. Ne on ihan mulle vaan kun ihastuin niihin tehdessä niin kovasti.

Sit aloin tekemään synttärilahjasukkia yhdelle ihmiselle mutta huomasin enne ekaa kantapäätä että ne sukat ei näyttäny YHTÄÄN siltä ihmiseltä mut näytti aika paljon Maukilta. Lahja jäi saamatta mut synttärisankari ei sitä odottanutkaan niin se ei niin haitannu ;). Maukka sai sukat mistä se tykkää, hyvä niin.

Sit asia mikä on painanu mua jo moneen kertaan niin mun kummipoika on ollu jo muutamankin vuoden ilman mitään mun neulomaa :(. Jostain syystä se aina unohtuu tai sit teen jotain väärän kokosta tai sit sorrun ajattelemaan että ei se haluu mitään kotikutosta. No haluuhan se, oli erikseen pyytäny äitiänsä kertomaan mulle että saan neuloa sille 'ihan mitä vaan' :D. No mä neuloin tumput. Outoa kyllä, pinkki on kuulemma SE väri mut mulla ei sitä ollut (ja lisäks kun en muistanu selvittää mitä pinkillä tarkoitetaan: toiset tarkottaa aniliininpunasta, toiset vaaleanpunaista ja pieni osa sit ihan pinkkiä) joten mä tein oranssi-lilat tumput. Toivottavasti tuli käyttöön.

Yks syy ulkomailla oloon oli yhden mun ihanan ystävän häät. Mies löyty Suomesta mutta on kotosin Irlannista ja niin häitä sit juhlittiin siellä. Ohhoh, oli mahtava paikka ja oli mahtavat bileet ja siis tositosi hauskaa ja ihanaa ja kaikkee. Ainoa hankaluus oli keksiä häälahja. Nää on taas näitä pareja joilla on jo kaikkee mitä ne haluaa ja lisäks kun häät oli Irlannissa ja pari asuu tällä hetkellä Kaliforniassa niin ei voinu viedä mitään särkyvää tai painavaa tai tilaavievää tai mikä oli mulle vaikeinta: mitään ihanaa, lämmintä neuletta. Pari oli kai toivonu hiljaisesti että jos on jotain viemässä (siis heille riitti lahjaks se että meni paikalle <3 ) niin sitten rahaa, mut kun mähän en anna rahaa juurikaan koskaan. Eniveis, niin kortin mä tein heti ja tykkäsin siitä ite tosi paljon :D, toivottavasti en ollu ainoo:

Tarpeeks pohdittuani ja mietittyäni ja otettuani huomioon kaikki mahdolliset seikat: ylläolevat rajotukset ja esimerkiks sen että en oo koskaan nähny sulhasta ja en ees tiedä minkä kokonen hän on, en tienny minkälainen sisustus heillä on, en tiedä YHTÄÄN mistä ne molemmat tykkäis ja mitä ne nyt vois ees tarvita mutta halusin tehdä sen itse, ja mitä vielä...noh, niin näitä pohdittuani päädyin pyjama-tyyppisiin oloasuihin. Vietin yhden lauantain koulussa ja otin pohjaks jotain peruskaavoja ja muokkasin niistä semmoset kun itse halusin. Sit mä ompelin ja sit mä toivoin että ne ois ees melkein oikeen kokoset tai että jos ei oo, niin parilta löytyis jotkut ihmiset joille nää vois antaa tai jotain.

Aika perusjuttuja. Hihattomat paidat ja shortsit. Morsiamelle lyhyemmät ja vaaleemmat, sulhaselle tummat ja pidemmät. Paketointi tuotti vaikeuksia koska sellofaani jäi Suomesta ostamatta ja Irlannista ei löytyny oikeenkokosia kinkkupusseja :D, joten mä päädyin lopulta pelkkään runsaaseen nauhaan.

Me tultiin Suomeen Irlannista lauantaina, 21.10. ja ajeltiin Savonlinnaan sitte sunnuntaina. Käytiin Juvan ABC:llä. Katoin kun ajettiin sinne että siellä tallusti joku kissaraukka sen näkösenä että ei tienny missä on. Maukka meinas että se on joku läheisen maatalon katti mut siinä oli se ero, tiedättekö: läheisen maatalon katti joka on ollu niillä huudeilla kävelee ihan erilailla ku eksyny kissa joka ei yhtään tiedä mitä tekis eikä uskalla mennä minnekään suuntaan. Sanoin sit että jos se on siinä vielä kun palataan kaupasta, niin käyn kattoon sitä.

Siellähän se oli. Puskan alla piilossa ja kun menin siihen viiden metrin päähän niin kauhea maukuna kuulu vaan, raukka oli ihan hädissään. Ei miun tarvinnu ku vähän kisuttaa ja leperrellä niin se juoksi sieltä luokse ja suoraan syliin <3. Ei pantaa, ei mitään, ihan kylmissään ja laiha ku mikä. Kaikki kylkiluut ja selkäranka paisto vaan :/. Autossa oli juustoa kauppareissulta ja tuohan puras Maukkaa sormesta kun ahneuksissaan hamus sen juuston perään. Se oli ihan sekasin ja hämmentyny että kumpaa se haluu enemmän: ruokaa vai rapsutuksia. Juusto ei oo ihan parasta ruokaa kissalle niin Maukka juoksi vielä hakeen raksuja matkaevääks. Ei me paljoa niitä annettu kun ei tiedetty kauan se on ollu nälässä, mut muutama. Sit pikkasen lämpöä ja niin se nukku sitte mun sylissä koko loppumatkan ihan tyytyväisenä. Soitin löytöeläintalolla ja ei ollu omistajat ilmoittaneet kadonneesta kissasta niin tuotiin se kotiin. Ne sanoivat sieltä että kissoja on tänä syksynä enemään ku koskaan, ja että jos me halutaan se niin saadaan. Ja että jos me ei haluta sitä niin se mitä luultavimmin lopetetaan. Mehän oltiin päätetty jo siellä ABC:n pihalla että me otetaan se meille JOS sille ei löydy omistajaa ja JOS Pipsa tottuu siihen. Aika äkkiähän Pipsa anto anteeks moisen rääpäleen raahaamisen sen reviirille ja nyt meillä on sitte kaks kissaa.
Mara-katti on eläinlääkärin (ja meidän :D ) arvion mukaan reilu vuoden vanha, ihan ihan maksimissaan kaksi. Pitkäkoipinen mustavalkonen kissinkäinen, joka on aika huono vielä kiipeilemään ja jonka lempipuuhaa on hiekkalaatikolla leikkiminen: se käy peittämässä Pipsan jäljet vielä Pipsan jälkeen ja saattaa mennä peittämään ihan vaan jotain tyhjää kun kulkee vessan ohi :D . Omia jälkiään se peittää niin pitkään että joutuu välillä ( = öisin) ihan huutamaan että jo riittää!

Välillä pientä sähinää ja mouruamista mut kissat osaa onneks ite selvittää välinsä. Mut nää kyllä riittää nyt hetkeks, ei me varmaan kolmatta enää oteta ;).

Leivoksia ja linssikeittoa.

2011-09-17T16:02:00.001+03:00

En tiedä mainitsinko jo viimeks mutta me järjestetään koulussa näytös. Ei muotinäytös ;), vaan vaatenäytös. Kaikki Savonlinnassa tai liki olevat niin tervetuloa, se on 24.11. Pavilla. Näytöksiä on päivällä kaks ja illalla yks. Kauheen kivaa tuo tietty on mut myös välillä ihan tosi...hmmm. En voi sanoa stressavaa koska sitä se ei vielä oo, mut ehkä semmonen että koko ajan on semmonen tietosuus siitä että tää homma muuttuu stressaavaks kun lähestytään näytöspäivää niin sit vaan odottaa että koska se tulee se stressi ja miettii että miten niin ei vielä tunnu ollenkaan kiireiseltä. Eli mulla on kai hetkittäin semmonen stressin esiaste.

Siihen kyllä vaikuttaa moni muukin asia. Esimerkiks se, että mulle tulee aika paljon poissaoloja syyslukukauden aikana. Viikko tuli jo ja sit kaks on vielä tulossa. Syyslomalla en voi kiriä kun silloin oon lomalla :D. Ja siis niin - näitten normiopintojen lisäks mä opiskelen yhden pikku sidosopin teorian tässä syksyn aikana. Siitä mulla oli ihan älytön stressi jo ennen ku teoriat ees alko mutta minkäs teet: se edistää mun tekstiilin opintoja eniten maailmassa ja ne on vaan pakko oppia ne asiat. Noh. Mun opettaja on sanonu moneen kertaan että mulla on kyky nähdä niitä asioita ja että tuun oppimaan ne nopeesti mutta en oo uskonu sitä. Oisin voinu uskoa :D, ne nimittäin ON mulle helppoja asioita. Toistaseks ainakin. Vaikeemmakshan se menee koko ajan ku edistyy.

Mitä muita kuulumisia niin valivalivali. Mä en ymmärrä miten maailmassa se on ees mahdollista mutta mä oon TAAS kipeenä!! Siis hlvetti! Ihan menee hermot. Ensinnäkin mä oon ollu tänä vuonna jo prkleen monta kertaa kipeenä ja kunnolla, ja siks toisekseen tää oli joku hemmetin tuplatauti! Ensin tuli semmonen kevyt flunssa ja olin jo siitäkin ihan hajalla, koska se katkas aika pahasti mun juoksemisen. Noh. Se meni ohi sitten ja mä oikeesti odotin ennen ku lähin urheilemaan että nyt pysyisin terveenä. Olin aika varma jo sen jälkeen että Rantapuolikkaalla ei tarvii lähtee yrittää parantaa aikaa mutta sit kävinkin juoksemassa 11 km omaan ennätysaikaan - ja siis se ei ollu ees vielä mitään rankkaa juoksemista. Innostuin, innostuin ihan hirveesti koska musta ois ollu niiiiiiin tylsää juosta Rantapuolikas hitaammin ku se kesäinen. Mut mitä sitten tapahtu, niin tulin kipeeks! Viikon oon nyt ollu nuhassa ja pääkivussa. Tänään jo helpotti nuhan kanssa aika paljonkin, mut sit tulikin kurkku kipeeks. Ja siis niin, kävelin 10 porrasta ylös niin keuhkot vinku vaan. Ja se Rantapuolikas on viikon päästä. Ei vissiin tarvii juosta ollenkaan. Kyllä ketuttaa.

Ja sit ei niin valivalituksia, niin keskiviikkona mentiin kihloihin. Khih. Vois kuvitella että kaikkien näiden vuosien jälkeen se oli ihan odotettua mut siis päinvastoin: kaikkien näiden vuosien jälkeen se oli jotain täysin odottamatonta. En kai vieläkään oikein tajuu koko tapahtumaa :D.

Torstaina kun tulin koulusta niin kävin ostamassa ihanasti kinuskileivokset ja sit koristeeksi karkkikarkkiset ja sit me juotiin kihlajaiskahvit. Keskiviikkona käytiin ulkona syömässä mut silloin ei syöty jälkiruokaa niin nää korvas vähän sitä sitten. Eilen, eli perjantaina, käytiin Maukan porukoilla kun ne on tossa mökillä. Vietiin Kupsakasta suklaamoussekakku mukana ja voi kun se oli hyvää! Ja voi kun on ihme että mun takamus vaan levii: makaan kipeenä himassa ja syön kakkuja.

Niin, silloin kihlajaisiltana käytiin ravintolassa. Se on mainitsemisen arvosta siks että syötiin alkuruuaks ETANOITA. Valkosipuli-pestoetanoita. Ja siis voi hitto miten hyviä ne oli! Olin ihan järkyttyny että oikeesti uskalsin ees tilata niitä ja vielä enemmän järkytyin kun uskalsin maistaa :D. Noh, tässähän on tosiaan semmonen pikku juttu mikä tajuttiin kun oltiin syöty että mehän ei syödä lihaa. Tai syödään siis kalanlihaa ja muita mereneläviä...mut etanat ei elä meressä. Mut syötyä tuli ja hyvää oli ja siis taatusti syön toistekin. Mmmmmm!

Ja kun tälleen sujuvasti päästiin ruoka-asioihin niin mä jaan teidän kanssa mun äskeisen reseptin.

Vihreä linssi-pinaattikeitto

1 rkl oliiviöljyä

2 sipulia

3 isoa valkosipulinkynttä

5 dl vihreitä linssejä

1,5 dl vettä

100 g pinaattia

2 kasvisliemikuutiota

2 tl vihreää currytahnaa

chiliä, soijakastiketta, mustapippuria, suolaa, yrttisuolaa

Kuullota pilkotut sipulit, chilijauhe ja yrttisuola oliiviöljyssä. Lisää soijakastike, vihreä currytahna ja osa vedestä sekä kasvisliemikuutiot. Lisää loppu vesi ja huuhdotut linssit. Anna kiehua 20-30 min. Lisää silputtu pinaatti ja valkosipuli pienittynä. Anna kiehahtaa.

Tarjoa näkkärin kanssa, mmmmmm.

Älyttömän hyvää. Itte laitoin ajatuksissani valkosipulin sipulin kanssa samaan aikaan ja tajusin vasta sitten että mä ihan vasta opin että sitä ei saa turhia kypsentää tai siitä lähtee puolet hyvistä ominaisuuksista. Tosin mä syön kyllä niin paljon raakaa valkosipulia että varmaan aika sama :D.

Ei kai sit muuta. Voisin mennä päiväunosille. Oon valvonu tän nuhan takia ja sit meidän kissa on päättäny että aamukolmelta ois paras aika leikkiä joten se herättää joka hiton yö huutamalla seuraa. Uaaaaaaah. Toivottavasti tuo on joku ohimenevä vaihe.

Mitä, syyskuu?

2011-09-04T09:58:00.002+03:00

Pikkasen mä ihmettelen että mitä tapahtu elokuulle? Mihin se meni? Mun mielestä mä just bloggasin ja kas, se on ollu heinäkuun loppua. Koko kesä meni muutenkin ihan lentämällä. Muistan siitä niinku yksittäisiä tapahtumia: Maailma Kylässä-festarit jotka avaa aina kesän, SuperViikonlopun jolloin kävin kattoo Erinii, kävin Lintsillä, kävin kattoo BonJovin ja sit vielä juhlin yhden ystävän polttarit. Sit muistan Ilosaaren ja puolimara-viikonlopun. Muistan juosseeni aika paljon ja ekaa kertaa nauttineeni siitä että on hiton kuuma ja mä juoksen siinä säässä. Sit muistan käyneeni salilla. Siinäpä ne :D. Sit muistan tän viimesimmän: elokuun lopussa, 25. päivä tarkalleen, me lähdettiin Bratislavaan.

Oikeammin sanottuna me lennettiin Wieniin ja sieltä sitten junalla Bratislavaan. Oon käyny Bratislavassa joskus vuonna 2004 ja silloin lensin suoraan sinne ja halvaks tuli. Nyt ois tullu kalliiks, ja sillä edellisellä reissulla käytiin päiväreissulla Wienissä niin tiesin että matkaa on jotain alle 60 km ja sen pääsee helposti joko bussilla, junalla tai jopa katamaraanilla (onko se katamaraani, se semmonen laiva mikä ei oo laiva?). Niin oli sit helppo päättää että otetaan halvat lennot Wieniin ja siitä sit jatketaan muilla välineillä. Lento oli Wienissä joskus yhden aikaan päivällä, joten meille jäi siihenkin aikaa pyörii keskustassa ja nauttia säästä.

Viimekskin kun kävin Wienissä niin hengailu jäi keskusta-asteelle, ja tykkäsin jo silloin siitä ihanasta kävelykadusta mikä siinä menee keskellä kun se on ihan täynnä kaikkia erilaisia esiintyjiä. Just tommosia yllä olevia naru-ukkeleita ja sit klovneja, ihmispatsaita, tanssiryhmiä, bändejä, taiteilijoita...ihanaa! Ainoo mikä ärsyttää on se turistien määrä mut minkäs teet :D. Turistien määrään suhteutettuna oli tosi ihmeellistä että jopa lentokentän turisti-infossa puhuttiin äärettömän huonoa englantia. Siis tosi outoa. Suurin osa myyjistä ja muista puhu mulle vaan saksaa eikä ees yrittäneet englantia. Onneks oon kattonu saksalaisia sarjoja ja tentannu saksanlukijoita sanakokeissa niin ymmärsin sujuvasti kaiken tarvittavan :D.

Eniveis, lähettiin junalla Bratislavaan joskus iltasella - ehkä kuuden aikaan - ja jos oli Wienissä lämmin niin sama meno jatku rajan takanakin. Ihanaa! Musta on tullu NIIIIIIIIN lämpöihminen. Ennen inhosin kuumuutta mut sit jotain tapahtu kun mentiin Lissaboniin. Siellä oli törkeen kuuma ja mä vaan yhtäkkiä tajusin että mä nautin siitä! Me matkustetaan siis aina halvalla ja esimerkiks hotellivarausten kanssa mä toimin niin että katon apaut halvimman ja apaut lähellä keskustaa olevan (tai juna-asemaa :D) ja sit mä varaan sen ja SIT mä EHKÄ luen hotelliarvostelut. Hyväks havaittu ja toimiva keino, koska usein ihmiset vaan valittaa niissä arvosteluissa eikä ota huomioon esimerkiks sitä että jos sä otat halvan hotellin niin sun on turha odottaa mitään Hiltonin tasoo siltä.

Tällä kertaa oltiin Botel Marinassa, eli siis laivahotellissa. Arvostelut siitä oli kaikki kamalia. 'Kamala paikka, suihkut ei toimi, lämmintä vettä ei tule, haisee pahalle, siivotonta, järkyttävää, meluisaa...' Ne adjektiivit mitä ME käytetään on tämmösiä: halpa, hyvä aamiainen, yläkerrassa hyvä intialainen, siisti, ilmastoitu (!!), loistava sijainti, ei-mitään-valittamista ja siis oikeesti: halpa!' Tuo makso 45 e yöltä ja kun oltiin 5 yötä niin saatiin yks yö ilmaseks. Päälle verot jotka oli sen yhden ilmasen yön verran tai vähän vähemmän, joten ei pal maksanu. Vieressä oli kaupungin toinen iso bussiterminaali ja ratikkapysäkit. Siitä käveli sekä vanhaan että uuteen kaupunkiin helposti. Aivan mahtavaa. Ja siis aamiainen oli laivan aurinkokannella, ai mitkä maisemat!

Bratislava on muutenkin kaunis ja ihana kaupunki. Ihania rakennuksia, ihania patsaita, ihana linna, puistoja, hautausmaita, pieniä kujia. Lisäks tosi turvallista ja mukavaa. Ei tarvii stressata pimeistä kujista tai pelottavista ihmisistä. Ikävä puoli on sit taas kauheat turistilaumat mut niistä onneks pääsee eroon kun kävelee vähän pidemmälle ja kääntyy risteyksistä mistä muut ei käänny. Niiltä turistittomilta paikoilta löytää samalla parhaat paikalliset kahvilat ja hyvät ravintolat. Suosittelen kyllä kaikille. Ja niin, toi matka Bratislava-Wien maksaa noin 7 euroa. Ei paljon ;).

Mehän mentiin sinne siis UpRising Reggae-festareille joiden piti olla kakspäiväset. Valitettavasti toisena päivänä oli luvattu niin hurjaa tuulta (ja hurja tuuli olikin, siis myrsky!!) että festareita siirrettiin ja meiltä jäi sitten näkemättä ne bändit mitä eniten ois haluttu nähdä. Harmitti. Harmitti bändit ja enemmän vielä se, että se festarialue oli niin ihana ja siellä oli paljon kaikkee mitä olin aatellu että ostan sitte tokana päivänä jos vielä haluan - ne oli kaikki niin halpoja että sitä ois ostanu kaikki kojut tyhjäks ihan vaan kun on halpaa ja siis oikeesti: meille ei tarvii enää yhtään turhaa tavaraa!

Ei siis auta ku mennä ens kesänä uudestaan ;). Ja muuten lisäplussana tolla kyseisellä hotellilla on se, että sinne festarialueelle on jokusen verran matkaa ja sinne siis voi mennä niin että kävelee tosta pari kilsaa, otta bussin, vaihtaa toiseen ja matkustaa päätepysäkille. Tai sit niin että kävelee sata metriä, hyppää ratikkaan ja matkustaa päätepysäkille :D. Jälkimmäinen vaihtoehto on ihan kiva siinä kohtaa kun on jo kävelly yhen kuus tuntia ja kengänpohjat on puhki.

Mitä Suomessa niin vähän dyykkausta: läjä tämmösiä laatikoita löyty lenkillä roskalavalta. Käytiin autolla hakeen täys tusina. Hienoja, niin hienoja!! Osa saa jäädä tommoselleen, osan maalaan. Ihanasti mahtuu miun lankoja noihin sängyn alle, haha. Ja langoista puheen ollen, ens kerralla neuleita! Oon ihan oikeesti saanu jotain valmista aikaan, hyvä minä!

Neuleiden lisäks oon tehny pari huopapalloa. Osa on vanhoja, osa uusia. Kissan lempileluja.

Nyt sunnuntai-jumpalle! Mä vaihdan salia ja just sopivasti mun tulevalla salilla on tänään syyskauden avajaiset ja sinne pääsee ihan ilmaseks jumpalle. Käydään bodypump + zumba-combo Tiinan kanssa ja sit ostan samalla kuukausikortin. Pääsee sitte heti ens viikolla kunnolla jumppiin kiinni.

Kaikkea mitä jääkaapista löytyi plus kattila.

2011-07-29T15:31:00.004+03:00

Voi kesä. Kesässä on kivaa sekin että on aikaa blogata. Erityisen kivaa on se, että on ollu niin ihanan lämmintä koko ajan. Kivaa on myös se että asuu Saimaan rannalla niin heti kun tuntuu että lämpö alkaa pikkuhiljaa riittämään, voi hypätä järveen. Mulle tekee tosi tiukkaa toi avovesiuinti. Se on pelottavaa. Mä pelkään haukia jotka voi tulla puraseen varpaasta (ERITTÄIN todennäköistä!), kaikkia kasvustoja mitkä osuu jalkoihin ja oikeestaan ihan mitä vaan. Siitä huolimatta mä tositosipaljon haluaisin uida, joten mitä mä voin tehdä? Joo-o. Opetella.

Emilian kanssa kävin jo kohtuupitkällä uimassa ilman mitään ongelmia mut yksin se on tietty aina eri asia. Tietysti se, että pystyn jonkun toisen kanssa uimaan pidemmälle ku kaks metriä laiturista, kertoo siitä että mä oikeesti pystyn siihen yksinkin kun vaan menen ja teen. Ja niin, kyse ei oo siis pelkästä syvyyssuunnasta – en uskalla lähteä myöskään rantaviivan suuntasesti pitkälle laiturista :D. Noh, haaveissa on kaikesta huolimatta osallistua ens kesänä Savonlinnan halkiuintiin, joten reenataan. Lisäks muistui mieleen että viime talvena uimalan saunassa lupasin että tänä syksynä vaan jatkan uimista ulkona ja sit talvella avannossa. Katotaan talvella sit mitä mieltä oon tästä ;).

Savonlinnan kesässä erityisen upeeta on tori. Tori ja sen ympäristö. Torilla kenties parasta on paikallisten tai lähituottajien ihanat herkut ja tuotteet. Voisin helposti tuhlata niihin pienen omaisuuden – kun taas niitä perus torituotteita en osta mistään hinnasta. Viime viikolla ostin kerimäkeläiset paistinlastat ja hunajaa Simanalasta. Tän kesän hunajaa. Voi taivas, siis mä en ees tykkää hunajasta (alan kyllä oppimaan: käytän sitä jo sujuvasti ruuanlaitossa) mut tää maistu NIIN hyvälle että oi! Lisäks ostin läjän vihanneksia. On se vaan reilusti hienompi fiilis ostaa sipulit torilta ku paikallisesta jättimarketista!

Tänään niistä osa tuli käyttöön ja tein parasta ruokaa ikinä. Tein samantyyppistä linssimössöä kun Emilia tuli tänne ja alkuperänen ohje on siis TOFU-keittokirjasta. Tosin siitä ei jääny mun jääkaapin tutkiskelun jälkeen tähän ohjeeseen ku varsisellerit :D. Mut tässä on teille ohje. Saatte kokeilla ja voitte sitte tulla kertoon että hyvää oli. Jos haluut hyvän maun lisäksi hyvää energiaa, niin tee kuten minä: hae tuotteet torilta tai lähiviljelijältä. Ne mitkä on pakko ostaa kaupasta, osta luomua. Et ehkä paranna koko maailmaa mutta omia fiiliksiä kyllä.

1 rkl oliiviöljyä

1 tl chiliä

1 tl paprikajauhetta

2 tl yrttisuolaa

1 kasvisliemikuutio

3 varsisellerin vartta

2 uutta punasipulia varsineen

4 pientä porkkanaa

200 g kukkakaalia

nipullinen punajuuren lehtiä

500 g tomaattimurskaa

100 g punaisia linssejä

380 g kidney-papuja (go greenin purkki oli minulla siis)

270 g marinoitua tofua (eli paketti)

tomaattimurskapurkillisen verran vettä

Pilko kaikki vihannekset, huuhdo linssit (punaisia ei oo kai pakko huuhtoa mutta mä vaan huuhtelen), murskaa tofu haarukalla murenaksi. Kuumenna öljy kattilassa, lisää siihen chili ja paprikajauhe. Nakkele sekaan varsiselleri, punasipuli ja porkkana. Kuullota hetki. Lisää tomaattimurska, vesi, kasvisliemikuutio ja linssit. Anna kiehua n. 15 min. Lisää kukkakaalit ja pavut. Anna kiehua kunnes porkkanat on kypsiä. Lisää punajuuren lehdet ja murskattu tofu, anna kiehahtaa.

Maista. Lisää halutessasi yrttisuola. Syö ja nauti hyvästä ruuasta ja energiasta. Varo ettei suu pala. Näillä mun määrillä 100 grammassa 68 kcal, proteiinia 5,3 g, hiilareita 7,3 g, rasvaa 2 g.

No kissauutisethan on pakolliset tietysti! Me kun saatiin Pipsa niin saatiin tietääksemme myös että se ei leiki. Maukka päätti kokeilla kuitenkin ja sai sen pienellä suostuttelulla syöksymään heijastimen perään eräänä iltana. Muistettiin että meillähän on huopapalloja kasapäin ja nostettiin lapsen lelut tohon pöydälle että siitä voi heitellä sille jos se joskus näyttäis innokkaalta leikkimään. No nehän oli semmonen hitti että nyt meillä on lattiat täynnä palloja ja yks hullu kissa :D. En ehtiny (vai jaksanu?) rajata tuotakaan kuvaa joten sori taustahäly.

Nyt joogaamaan. Se ois kolmas tunti alkeisastangaa ja kyllä se on vaikeeta, ihan todella vaikeeta. Mutta aika hienoo kaiken juoksemisen pumpin puntin spinningin jälkeen keskittyä ainoastaan ja vain hengittämiseen ja hitaisiin liikkeisiin. Sieltä keskustaan, tänään on Pyhän Olavin päivä eli koko kaupunki juhlii :). JA JA JA JA JA!!!! Poika saunoo tänään Savonlinnassa! Ei me sitä kovin pitkään odotettukaan - varmaan puol Suomee jo unohtanu että voitettiin jossain kisoissakin silloin alkukeväästä :D.

Kuinka monta asiaa mahtuu yhteen postaukseen?

2011-07-26T11:17:00.003+03:00

Tähän saattaa mahtua muutamakin :D. Tää on ollu niin keskeisesti ruokablogi viime aikoina et alotetaan siitä mistä koko blogin pitäminen alun pitäen lähti: kuulumisista. Mitä meille kuuluu niin tietysti hyvää. Kesä on aina kesää ja tää kesä on ollu tosi ihana kun on ollu lämmintä. Jotenkin kyllä oon toivonu lisää lämpöä vaan koko ajan kun vihdoin oon oppinu nauttimaan siitä! Ennen aina valitin kun on kuumaa ja hikistä ja plaah, mut sit kun me käytiin Portugalissa niin yhtäkkiä valaistuin että se kuumuus onki IHANAA!

Töissäkin kävin: paikallisen K-kaupan kassalla olin ihan kokonaisen päivän :D. Homma oli muuten ihan tosi tosi kivaa mut kauppias oli niin mulkku että ilmotin saman tien Varamiespalveluun että EN mene enää toista kertaa. Ihan ihme sekopää koko nainen, siis aaaargh. Mä olin ihan raivoissani siitä ja sen käytöksestä varmaan kaks päivää joten nyt kun oon päässy siitä yli niin en viitti ees alkaa avautuun koko asiasta etten taas raivostu. Mut niin, siis ihan törkeen kivaa oli vaan istuu kassalla ja palvella asiakkaita niin ettei ollu vastuussa mistään muusta! Sanoin että meen mielelläni kyllä muihin kauppoihin jos on tarvetta kassatytölle. Tosin kohtahan se koulukin alkaa ni saa nähdä paljonko sitä aikaa sit on. Saan hirveen läjän lakanaakin joka on tulossa matonkuteiks niin aattelin heti syksyllä laittaa piiiiitkän mattoloimen puihin ja sit käydä kutomassa sitä aina kun on aikaa. Jos sitä on.

No mitä muuta niin käytiin Ilosaaressa. Paluumatkalla käytiin mökillä ja sit jäätiin ihan ex tempore sinne yöksi. Sit aamulla kun lähdettiin kotiin niin tää kotiutu meidän mukana:

Pipsahan se :D. Se on Maukan mummon entinen kissa ja oli vaarassa joutuu navetan taa niin käytiin pelastamassa se sieltä. Vähän kyllä jännitti kun se on pihalla ollu että miten se sopeutuu mutta sisäkissa tuo on sydämeltään. Se siis mummolassakin aina pistettiin pihalle, ei se omatoimisesti sinne menny. Täällä se näyttää olevan just niin pihalla kun haluaakin kun makoilee ikkunalaudalla ja haistelee ulkoilmaa, tai kun nukkuu parvekkeen oven edessä. Kotiutu muutenkin paremmin ku hyvin, on jo ihan oma ittensä ja rohkeesti menee joka paikkaan. Vieraatkin se ottaa hyvin vastaan, on heti makoilemassa selällään et jos joku vaikka vähän rapsuttais ohimennessään ja viihtyy sylissä. Karvaa siitä lähtee ihan pirusti, siis en oo ikinä nähny että kissasta lähtis noin paljon karvaa. Ollaan kammattu ja harjattu sitä ja oon säästäny ne, kokeilen huovuttaa. Sit kun ruuat loppuu niin haen eläinkaupasta jotain laadukasta vähäviljaista kuivamuonaa ja laitan öljylisää. Jos se siitä. Mut siis ihana kissa, ihana <3.

Sit vähän käsitöitä. Tosi vähän oon pistelly viime aikoina (siis viime vuosina, siis ehkä koskaan) ja mulla on ollu vaikka kuinka pitkään matkapistelynä ihan pieni taulu. Ostin sen kerran vaan kun se oli jotenkin niin sulonen. Ei meillä sille mitään paikkaa oo eikä se ees näytä meidän kotiin sopivalta mut kiva se on, ehkä sille omistajakin joskus löytyy:

Noi kehykset on musta vähän tylsät, oon miettiny jos ne maalais. Katotaan. Kunhan tolle löytyy tarkotus ensin. Sit meillä on ollu kierrätykseen menevät paristot aina ihan tylsästi vaan pienessä muovipussissa ja se on aina vähän ärsyttäny mua. Ni satuin sit ompelukoneen ääreen just ärsytyksen aikaan ja tein pattereille ikioman pussin :D.

Jotain vanhoi kirpparikankaita ovat. Nyt ne on paljon kivempi viedä kierrätykseenkin. Tällä viikolla pitäis ommella vaikka mitä ja vaikka kuinka paljon mut vielä en oo ehtiny. Eilinen meni ihanasti kun Emilia oli täällä vikaa päivää niin kierrettiin torilla ja ostosteltiin. Sit kun se lähti niin siivoilin ja tein ei-mitään. Olin aika väsyny kun oon nukkunu ihan tosi huonosti koko viime viikon. Osin siks kun Maukka on ollu töissä ja en saa nukuttua ennen ku se tulee kotiin. En tajuu, jos se on jossain vaik poikien kaa ja tiedän että se ei oo tulossa yöks kotiin niin nukun ihan hyvin. Mut sit kun se on töissä ja tiedän että se tulee joskus yhen ja kolmen välillä niin en vaan saa unta. Ärsyttävää. Sit unia vei myös jännitys, juoksin sunnuntaina ensimmäisen puolimaratonini ikinä ja kyllä se pisti sen verran täpinöihin että vei varmaan osan unesta. Ja tietty se kun ei saanu enää reenata niin en vaan ollu niin väsyny ku normaalisti.

Puolimara meni hyvin tai paremmin. Mulla oli tarkotuksena vaan päästä maaliin eikä mitään aikatavotteita. Ekan kympin otin rauhallisesti ja ekan 4 km juoksentelin Emilian kanssa. Oon sitä nopeempi kun se ei ollu ehtiny niin treenaamaan ja sit sillä oli polven kanssa ongelmia niin sit se jäi. Oltiin siis sovittukin ennen juoksua et sit meen jos meen, kun oli aika varmaa ettei se pysty koko puolikasta juoksemaan polvinensa. No eniveis, ekan kympin oli tuskasen kuuma ja sit kun lähin tokalle kympille niin taivas repes. Vettä, rakeita, vettä, vettä, vettä. Tiedättekö että mä rakastan juosta vesisateessa ja mä en oo päässy siitä nauttimaan koko kesänä? Tosin ei ois haitannu vaikka ois vähän vähemmän satanu :D, mut silti, vitsi mä nautin! Jossain 16 kilsan kohdalla päätin että en rauhottele enää yhtään, 17 kilsan kohdalla tajusin yhtäkkiä että 'hitto, nyt mä juoksen sitä puolimaraa tässä vaanhyväminä', ja sit vähän ennen 19 kilsan huoltopistettä aloin loppukirin kun voimia oli.

Viimeset kilsat juoksin aika vauhdilla ja varmaan viimesen 600 metriä täysillä. Viimeset 300 metriä juostiin Heikinpohjan kentällä ja siitä en ees muista mitään muuta ku että sanoin itelleni että 'nyt juokset perkele', ja sit mä olinkii maalissa, ja joku äijä sano mulle että 'hyvä loppukiri'. :D. Olihan se hyvä kuulkaa. Tässä mä oon juossu sitä jo hetken, tietysti ylämäkeen:

Hieno juoksu. Aikatavotetta ei siis ollu mut hiljaa mielessäni ajattelin että jos menee alle 2:40 niin hyvä, ja jos menee ees lähelle 2:30 niin vau! Virallinen aika oli 2:24:16. Mun reeneillä, vauhdilla ja ekan kympin rentoudella ihan törkeen hyvä aika. Mut tästähän lähetään vaan parantamaan, Espoon Rannoilla nähdään! Siellä on puolikas syyskuun lopussa ja sinne on tarkotus reenata niin että mä tuun kovaa. Ja nimenomaan niin että ei oo ees puhtia yli puolen kilsan loppukiriin ;).

Siinä tärkeimmät kai :). Sit ku ruokajuttuja ei meinannu tulla ollenkaan niin kattokaa, ituja:

Toinen satsi menossa jo, en ees muistanu miten hyviä nuo on. Voisinki mennä syömään :)!

Blokkaava kokkaaja.

2011-07-10T18:47:00.004+03:00

Taas me syötiin. Tää on ainaista syömistä tää homma. Ollaan me onneks ehditty muutakin puuhaamaan. Ite kävin torstaina kaupungilla näkemässä miun ameriikan tätiä, ja siitä hilppasin sit suoraan salille. Mun oli tarkotus keskittyä mun olemattomiin hauiksiin mutta kun olin pukkarissa niin jotkut tytöt just puhu siitä että siellä alkaa zumba. Meiän salilla on aika paskat zumbat aika usein, koska ne on vissiin suunnattu kaikki joillekin mummoille. Oikeesti, siltä tuntuu. Siellä on pari hyvää biisiä väleissä ja toisinaan sattuu hyvä tunti kokonaisuudessaan mut varsinkin viime aikoina se on ollu semmosta mummozumbaa että ohhoi, ja sit vielä ihan paskoi kappaleita (siis niitä "aitoja" zumba-kappaleita mis vaan huudetaan joka väliin että ZUMBAAAA) niin plaah. Sit siellä on välissä yleensä vaan yks kappale jolla ohjaajan mukaan 'nostetaan nyt sykettä', mut vaikka mä hyppisin kuinka niin eihän se vaan niillä liikkeillä ihan hirveenä nouse ja sit ku heti seuraava kappale on joku liibalaaba että 'saadaan syke laskemaan' niin buu. Noh, mut nyt siellä oli uus ohjaaja ja se ei ollu ainakaan vielä ruvennu mummouttamaan niitä biisejä. Ensinnäkin sillä oli huikeen hyvii kappaleita (siis oikeita biisejä eikä niitä ZUMBAAAAAA-biisejä) ja sit sillä oli hurja meno alusta loppuun. Hitto kun oli kivaa :)! Tajusin ekaa kertaa että minä takia ihmiset oikeesti diggailee siitä niin paljon. Zumbasta siis. Oon kyllä itekin lämmenny sille jo aikaa sitten, mut en oo mitenkään silleen hurahtanu. Tosin oon myös huomannu sen että vetäjällä on siinä niinku maailman isoin merkitys. Oon käyny niin paskoilla zumba-tunneilla että hyvä kun en oo nukahtanu kesken kaiken mut onneks on näit parempiakin aina välissä.

Noh, sen zumban jälkeen oli reilu tunti odotusaikaa ennen joogan alkua, ja koska mä oon päättäny antaa joogalle vielä yhden mahdollisuuden niin annoin sen nyt. Sen tunnin puuhasin mun käsien kanssa siinä salilla enkä siis vaan odottanu siellä :D. No mut se jooga. Mä oon käyny pari eri kertaa erilaisilla joogatunneilla ja yrittäny alottaa jotain alkeis-ashtangaa, mut mulla on ollu niin paska mäihä ohjaajien kanssa että ne on aina jääny kesken. Kerrankin menin alkeiskurssille niin se ohjaaja alotti sillä että 'tehdäänpä nyt ensin x määrä aurinkotervehdyksiä', ja sit se vaan rupes tekee niitä. Siis ei selittäny mitä pitää tehdä ja miten, ei ees sitä miten pitää hengittää tai MITÄÄN. En menny toista kertaa sille kurssille. Lisäks mulla on aina ollu semmosta pientä suorittamisen makua mun joogayritelmissäni, mutta broidin vaimoke piti kerran niin hirveen saarnan siitä kuinka ihmiset tulee suorittamaan joogatunnille vaikka ei pitäis ja kuinka ihmiset luulee että joogatunnilla pitäis heti olla tosi notkee vaikka ei pitäis, niin jotenkin pidin vaan sen sanat mielessäni ja menin avoimin mielin yrittämään.

Nyt oli ohjaaja kohdillaan, aivan ihana nainen (joka itse asiassa oli hyvin pitkälti samanlainen ku broidin vaimoke) joka puhu rauhallisesti ja kerto kaiken ja varmisti vielä että on ymmärretty. Se kävi muuttamassa meidän asentoja oikeiks mutta teki sen tosi ihanasti eikä ollenkaan niin että oisin tuntenu että tein jotain väärin. Mä kun lähdin sieltä tunnilta niin tunsin itteni älyttömän rentoutuneeks ja onnelliseks. Kuin kohtalon oikusta tän mun opettajan opettaja pitää ashtangan alkeiskurssin kuun lopussa, ja mä palkitsin itseni kaikesta mitä oon saanu aikaan ja ilmoittauduin sinne. Toivon tosi paljon että sitä ei peruta - tää on just niin pieni kaupunki että voi hyvinkin olla ettei ilmoittautuneita tuu tarpeeks.

No mut sit sitä ruokaa. Tänään oli taas kokeilun vuoro - tässä välissä on syöty edellisen postauksen pata loppuun ja sit semmosia tuttuja ja turvallisia ruokia: uusia perunoita ja soijanakkeja, munakkaita, paistettuja perunoita ja kasvispyöryköitä. Sunnuntain kunniaks jotain erikoista ja tällä kertaa keittoa. Edelleen sama TOFU-keittokirja ja sieltä kookos-tofukeitto. Siihen tuli taas paljon kaikkee mitä mun keittiössä ei normaalisti ole: inkivääriä, kookosmaitoa, kookoshiutaleita, limeä...

Basilikaakin opin syömään vasta ihan tänä vuonna :D! Mä toivoin semmosta ihanan kermasta, pikkasen makeeta ja sopivasti tulista keittoa ja sitä mä sain! Ai että tuo oli hyvää, siis ihan mahottoman hyvää :)! Tein sen just niinku ohjeessa sanottiin mitään lisäämättä tai mitään pois jättämättä ja tällä reseptillä tullaan kyllä toistekin tekemään meillä keittoa. Ja kookosmaitoa tulee käytetyks useemminkin.

Maukka sai miun porukoilta synttärilahjaksi Jukka Poika-kirjan ja luki sen muuten ihan saman tien kun sai sen. Yritin sille pari kertaa sen vuorokauden aikana puhua mut en saanu mitään vastauksia joten ilmeisen hyvä opus oli ;). Jukka Poika valmisti kirjassa puri-leipää ja me koettiin että se vois olla just hyvää tän keiton kanssa. Ihana ruoka sekin: jauhoja, vettä ja suolaa ja sit paistetaan öljyssä. Nopeeta ja helppoa. Kirjassa nauttivat sitä vähän ku lettua, hillon kanssa ja me syötiin sitä keiton kanssa juuston alla. Ja oli ihan mahottoman hyvää! Suosittelen. Sekä puri että sitä kirjaa, se on nyt mulla kesken ja oon oppinu tosi paljon siitä miten erilaiset ihmiset ajattelee eri asioista.

Sara oli laittanu kommenttia edelliseen postaukseen että banaanin sijasta käyttäisin ruokabanaaneja. Kiitos vihjeestä ja se tulee käyttöön heti kun Savonlinnasta saa ruokabanaaneja ;). Routa muistutti mua kyssäkaalin olemassaolosta ja kiitos siitäkin! En oo tosiaan koskaan kokeillu sitä mutta joku aika sitte luin jostain että se ois jotenki tosi hyvää ja päätin että kokeilen. Mut oli jo unohtanu :D, ehkä nyt muistan. Marjo - toivottavasti tykkäsit ananaksesta jugurtissa.

Sit jälkiruokaa meillä oli kans muuten:

Mansikoita, ananasta, mustikoita, kirsikoita, viinirypäleitä ja herneitä jotka ei tunnu kuuluvan joukkoon mut hyvin maistu :D.

Käsitöitäkin oon kokeillu, tiedä vaikka saisin joskus jotain valmiiks asti. Ja hei joo, mähän olin töissä :D! Olin oikeessa paikassa oikeeseen aikaan ja jotenkin vaan kesken kesäisen lomapäivän huomasinkin että oon menossa illaks blokkaamaan laseja Huvilaan. Siellä oli Anna Puun keikka ja ne tartti lisäkäsiä. Mä tykkään oudoista asioista ja niin tykkäsin tästäkin, oli tosi kivaa. Ja olin ihan törkeen ylpee itestäni kun onnistuin kasaamaan kaks korkeeta tornia lasituoppeja toiseen käteen ja sit toiseen käteen vielä grogilasit (ja siis ennen torstaita en ees tienny että on jotain hiton grogilaseja ;)).

Nyt mä lähen nauttimaan auringosta, nauttikaa tekin!

Ruokaa!!!

2011-07-07T13:49:00.003+03:00

Ne ketkä yhtään tuntee mua niin tietää että oon ollu aina vähän valikoiva ruuan suhteen ja aivan törkeen huono kokeilemaan mitään uutta. Siis saatanan nirso, sanoisi äitini :D, eikä ihan väärässä ole. Maukalle just yks päivä selitin että joskus vielä parikymppisenä mun ruokavalioon ei kuuluneet muiden muassa: keitetyt porkkanat tai lantut tai parsakaalit tai parsat (siis vihannekset), kaalikeitto, kaalilaatikko, porkkanalaatikko, metwursti, perunasalaatti, punajuurisalaatti, raejuusto, feta, oliivit, kinkku, naudan liha, kookos, kuivatut hedelmät...Siis tää lista on toooooosi pitkä ja luonnollisesti kaikki etniset keittiöt on tätä myötä jääny suosiolla kokeilematta.

Ikävuosina 25 - tämä nykyinen (siis 23 ;)) mun maailma kuitenkin avartui ja opin syömään esimerkiks majoneesipohjasia salaatteja ja kaaliruokia ja oliiveita. Mut paljon jäi silti syömättä. Uusina vuosina on tapana kuitenkin jotain lupailla ja mä lupasin ehkä noin kolme vuotta sitten että mä KOKEILEN koko vuoden ajan KAIKKEA. Siis kaikkea. Ja ihan kunnolla, siis kunnon suullisen eikä mitään närppimistä - tää viimenen oli Maukan vaatimus koska muutenhan oisin syöny kaikkea jonkun hampunsiemenen kokosen palasen, hehe. Niin kävi, että huomasinkin että suurin osa ruuista oli ihan hyviä tai jopa älyttömän herkullisia. Esimerkiks porkkanalaatikko, oijoijoi mitä herkkuu!

Mä oon aina haaveillu siitä että keittiössänikin kokeilisin enemmän, kun mun tekemäni ruuat on ollu aika urautuneita ja perinteisiä. Jotenkin se uuden kokeilu on sit kuitenkin aina jääny kun ois pitäny ostaa jotain uutta tai uskaltaa kokeilla jotain ja kun mä kuitenkin teen tosi hyvää ruokaa niin en oo jaksanu perehtyä mihkään resepteihin. Nyt 1.7. me lopetettiin sitten lihansyönti (kala jäi) ja mä päätin että nyt muuten kokeillaan! Oon aika innoissani tästä ja haluan myös oppia kuvaamaan ruokia nätisti, joten pääsette mukaan ruokamatkalle :). Mähän oon ollu kasvissyöjänä useemman vuoden ja syöny lihaa tässä välissä vaan pari vuotta, joten ihan hyvin kyllä osaan tehdä erilaisia kasvisruokiakin mutta päätin että en ala tekemään niitä vaan alotan sillä että kokeilen uusia juttuja. Niinpä yllätyin tänään itsekin kun leikkuulaudaltani löytyi omituinen parivaljakko:

Banaania ja purjoa ja ihan samaan pataan menossa. Aloitin kokeilevan keittiöni TOFU-keittokirjasta ja löysin sieltä pikaselaamisella varmaan kolmekymmentä reseptiä mitkä haluun kokeiluun NYT. Tänään siis tätä, afrikkalais-intialais-suomalaisvaikutteista pataa.

Banaanin ja purjon lisäks pataan sukelsi perunoita, kukkakaalia, porkkanaa ja paistettua tofua ja kookoshiutaleita (kookoshiutaleita myöskään en ole koskaan käyttänyt mihinkään ruokaan). Mausteina ei ollu muuta kuin currya – jota en ole sitäkään kovin pitkään käyttänyt, hahaha – ja kasvisliemikuutio. Ohjeen mukaan ois kuulunu lisätä myös yrttisuolaa mutta ohjeen mukaan tofun piti olla marinoimatonta. Ostin ajatuksissani marinoitua tofua joten jätin suolan pois ja ruoka oli aika liki täydellistä.

Maailmassa on asioita joita ei voi tehdä tai jotka pitää tehdä, ja tätä ruokaa ei voi lappaa lautaselle muovikauhalla vaan se pitää tehdä puukauhalla :).

En tiedä voisko tän kanssa oikeesti tarjota sipuli-tomaattisalaattia tai eilisen jämistä tehtyä salaattia (curryriisiä, tonnikalaa, tomaattia, paprikaa, pähkinäseosta murskattuna, sipulia) mut näin me tehtiin. Ja hyvää oli. Vähän on totuttelemista makunystyröillä makeaan ruokaan mutta tätä tulee varmasti tehtyä toistekin. Kun nyt tässä välissä ensin kokeilen kaikki muut listalla olevat reseptit ;). Jälkiruokana kiisseliä jonka tein eilen illalla.

Nyt nauttimaan kesästä! Ai, ja yks juttu meiän tän kesän ruokavaliosta: en voi elää ilman tuoretta ananasta. Syön joka aamu luonnonjogurttia ja raakakaakaota ja mukana on oltava joko tuoreita mansikoita tai ananasta. Mmmmmm. Lienee tarpeetonta lisätä että luonnonjogurttia opin syömään vasta viime vuonna :D.

George eli Yrjö eli shortsit.

2011-07-04T17:05:00.005+03:00

Maukalla oli synttärit. Me ollaan molemmat ääriämme myöten täynnä turhaa tavaraa joten meininki on ollu se että mä teen sille yleensä jotain vaatetta tai muuta (esimerkiks viime vuonna se sai lankaa ja lupauksen tumpuista jotka on EDELLEEN lankoina, hupsis) ja se yleensä vie miut syömään ja ostaa hajuvettä. Se onkin maailman huipuin ja onnekkain hajuveden ostaja - itsehän en löydä koskaan hyvää hajuvettä itelleni mutta Maukka on onnistunu joka kerta täydellisen ihanasti ja se on vielä ostanu joka kerta eri hajuveden :D.

Noh, tänä vuonna se sano jo toukokuussa että se haluis miulta lahjaks t-paidan. Keltasen. Ei pääsiäiskeltasta, vaan semmosen joko retrokeltasen tai sitten oranssiin taittuvan. Käytiin Eurokankaassa kattomassa kankaitakin mutta siellä ei ollu semmosta just oikeeta keltasta sillä kertaa. Sitte tuli kesä ja helteet ja se laitto päällensä shortsit mitkä tein sille viime kesänä ja sano että halusi ehkä sit kuitenkin mieluiten shortsit, et voin tehdä sen t-paidan sit joskus ;). Käytiin kirpparilla ja löysin sopivan ruskeen pöytäliinan jo joskus kesäkuun alussa. Tietysti halusin tehdä sen lahjan silleen kuitenkin vähän yllätyksenä ja just synttäripäiväks - Maukka ite sano että sillä ei oo niin väliä että koska ne on ees valmiit ne shortsit.

Silleen tosi vaikee nykyään tehdä mitään Maukalta salaa kun oon niin paljon kaikkee onnistunu tekemään siltä salaa että musta tuntuu että se on jo vähän epäileväinen :D. Tarkkana piti olla: yhtenä iltana kaivoin kaavat ja muokkasin niitä (piirsin nää kaavat Maukalle viime vuonna ja se onneks pysyy samoissa mitoissa niin ei oo sen kanssa mitään ongelmia). Viimevuotiset on tehty tosinopeesti niin että vyötäröllä on vaan kiristysnaru, tänä vuonna lisäsin vetoketjun, nepparin ja vyölenkit. Reisitaskuun tein lisää tilaa ja vaihdoin sen oikeelle puolelle. Nää alkaa olla jo aika tosi hyvät. Vyötäröltä sais ottaa vähän pois ja jotain, mutta täytyy tehdä seuraavat housut ihan mittanauhan ja sovitusten kanssa.

Eniveis yhtenä iltana etin kaavat, toisena piirsin ja leikkasin, sit ompelin ja silittelin ja ompelin aina puol tuntia siellä ja toisen puol tuntia täällä. Sit koneet takasin kaappiin ja hullu siivous ettei langanpätkiä jää lojumaan minnekään :D. Ihan viimeset silaukset ja silitykset tein silloin synttäripäivänä. Maukka oli älyttömän tyytyväinen ja se tykkää näistä ihan hirveesti. Sehän se onkin tärkeintä.

Yhtenä iltana tein myös sen t-paidan: ostin kesähameeseeni ruskeen trikoopalan ja siitä jäi vähän sommittelemalla just t-paidan verran. Maukka tykkäs siitäkin, niinku tiesinkin. Synttäripäivänä tein vielä mansikkakakun ja voi vitsi se oli hyvää! Synttäripäivän kunniaks kävin myös kokeilemassa että pystyykö ihminen joka on viettäny puolet elämästään rapakuntosena, niin juoksemaan kymmenen kilsaa kun lämmintä on yli 30 astetta. Pystyy :)! Hyvä niin. Sit oli synttärikakutkin viimotteen päälle ansaittu, hahaha.

Helteiden kunniaks käytiin kirppareillakin ja varasin siinä samalla pöydän. Jos sais jotain noita vaatteita myytyä. Keväällä meillä oli jo kerran pöytä mut vielä jäi kamaa ja kun tuota tuntuis tulevan lisää koko ajan. Nyt ne mitä jää, niin vien suoraan joko A-killan kirpparille tai sitte siihen Pelastakaa Lapset ry:n kirpparille. Molempiin vietiin jo viime viikolla kamaa: luovuttiin vihdoin meiän VHS-videoista ja sitten niin! Pari viikkoa sitten löydettiin kahteen otteeseen meiän roskiksesta leluja. Kaikkia erilaisia muovileluja ja sit läjäpäin pehmoleluja ja mollamaijoja. Niitä ei kukaan siitä ottanu omakseen joten mä kävin hakemassa ne, pesin ja lahjotin kirpparille myytäväks. Sit vein osan kirjoja mökille ja myin pari ja mitä vielä...ai joo, sain vihdoin onnellisen uuden omistajan mun parille vuosikerralle MeNaisia :)! Nekin on nyt pois jaloista. Tavaraa, tavaraa, tavaraa. Jos joku haluu ostaa multa jotain niin nyt kannattaa kysyä, nimittäin tässä taloudessa ei oo paljoakaan kamaa mikä EI ois myynnissä.

Ihana sadesää, mä lähen lenkille kun kerrankin en pakahdu :).

Kesäduuniblues

2011-06-27T16:01:00.003+03:00

Kesä! Ihana kesä! Tosin kesäsäät on ollu vähän hakusessa mut on tässä muutama hyvä päivä ollu. Ja hei, en valita yhtään ettei oo niin kuuma: allekirjottanut lähtee juoksutapahtuman ilosta juoksemaan puolimaran 24.7. (ja sit toisen luultavasti syyskuussa Espoossa) ja reenaaminen on vaan tosi paljon kivempaa kun ei oo +30 astetta ;). Tosin niin, on se totuttava siihenkin joo.

Mä aloin semmoseks urheilijatyypiks reilu vuos sitten. No silloin kun lopetin röökinpolton, eli 19.4.2010 juoksin ekan lenkkini aikoihin ja siitä se sit lähti ja laajeni. On tässä väliviikkoja ollu mutta keskimäärin liikun kai jonku 6 - 10 tuntii viikossa. Siitä huolimatta oon tähän asti tehny sen jossain virttyneissä puuvillapaidoissa. Voin kertoo että ne ei oo ihan hirveen mukavia päällä siinä kohtaa kun niitten sisällä on hikoillu tunnin :D! No viime viikolla päätin että voin vihdoin luottaa siihen että tää liikkumisjuttu on mulle nykyään elämäntapa ja näinollen satsaan ees vähän vaatteisiin. Siis joo, on mulla tietty ollu jo urheilurintsikat kun eihän tästä muuten tulis mitään...ja joululahjarahoista ostin kunnon spinningkengät ja juoksulenkkarit. Mut nyt ostin paitoja. Juoksupaitoja, 4 kappaletta. No aion käyttää niitä muutenkin ku juostessa koska ne varmaan siirtää hikeä yhtä hyvin spinningissäkin ;). Sit kävin ostamassa vyön/vyölaukun missä on juomapullo ja pari taskua: toiseen menee avaimet ja toistaseks i-pod, ja toiseen kännykkä. Ja ennen ku kukaan ehtii ees ajatella että onko pakko olla kännykkä mukana niin joo, se mittaa matkan ja nopeuden Endomondon kautta niin siks. Niin, eli näillä vermeillä ei toi kuumassa juokseminenkaan oo ihan niin paha juttu. Se on muuten uskomatonta miten paljon hyvät vaatteet vaikuttaa - on vaan NIIN ihana juosta kun kaikki hiki vaan jotenkin häviää iholta!

Kesäduuninkin hain sen perusteella ettei tarttis ainakaan paikoillaan istua. Hain siivoomaan ja pääsin sinne ja olin maailman onnellisin tyttö. On kiva tehdä työtä mistä tykkää, ja kun oon nyt ollu alkukesän hotelleilla ja kesähotelleilla niin siinä tulee liikuntaakin ihan kivasti: kesähotelleilla varsinkin kun ovat siis kerrostaloja mitkä on talvisin opiskelija-asuntoja ja sit kesäisin hotellihuoneita. Siellä kun juoksee neljää kerrosta ylös alas ja kantaa liinavaatteita ja muuta kamaa niin ei todellakaan tarvii seistä paikoillaan. Duunikaverit on ollu pääosin tosi mukavia ja oon muutenkin ollu tosi innoissani tosta työstä!

Valitettavasti vaan oon joutunu huomaamaan että kaikki hommat ei ihan toimi. Esimerkiks semmonen (yksinkertanen?) asia ku työvuorolistat. TESsissä lukee ihan selvästi että maanantaina tulee olla nähtävillä seuraavan viikon listat. Vaan kun ei ne ole! Ekalla kerralla kun soitin niitten perään niin sanoin jo ihan selvästi että tää ei tuu toimimaan näin, että mä EN rupee soitteleen niitten perään koko kesää. No kappas vaan, ihan yhtälailla viime viikolla jouduin laittaa viestiä samasta asiasta. Yks työkaveri kerto hauskana läppänä että se oli joskus joutunu laittaa aamukuudelta maanantaina kellon soimaan että se sai soitettua pomolle että 'onko tänään töitä kun en oo saanu listoja'. Kyllä sillä oli. Musta toi ei oo hauska läppä, en tod suostuis tommoseen! Parikin muuta duunikaveria on kertonu joissain sivulauseissa että 'niin kun en ees tienny että mun pitää olla töissä' tai muita vastaavia...

Samaten ikävän usea opiskelija joiden on pitäny alunperin tehdä vaan 'viikonloppu sillöin tällöin' koulun aikana, on sanonu että kun on joutunu erikseen melkein kerjäämään vapaita viikonloppuja kun ei jaksa käydä koulua, ja ovat kans joutuneet ottamaan vastaan niitä "SINUN PITÄISI JO OLLA TÄÄLLÄ"-puheluita vaikka työvuoroja ei ole toimitettu. Munhan oli tarkotus jatkaa syksyllä just noin mutta huh-huh...Ei hyvältä kuullosta.

Sivulauseissa on tullu ilmi muitakin ikäviä juttuja ja valitettavan paljon. Minuu harmittaa kun tuolla on suuri osa työntekijöistä nuoria tyttöjä tai poikia jotka sit vaan hyväksyy kaiken eikä osaa pitää puoliaan - tuskin edes tietävät kaikista oikeuksistaan! Sit minuu on alusta asti raivostuttanu se että pomo puhuu muitten asioista minulle ja muille ja tietysti myös minun asioistani niille muille. Ja siis koko nimellä! Ei niin saa tehdä, ei ei ei.

No tänään töissä varmistin sitten pomolta että se muistaa että mulla on tän viikon torstaina vapaata ja eihän se muistanu mut asia oli ok. Varmistin sitten vielä kertaalleen että 'kai muistat että se Ilosaari on kohta ja siihen on luvattu miule vapaat?', niin kah! Hänpä oli sitä mieltä että se ei onnistukaan. Katoin sitä suu auki ja sanoin vaan että 'sinä itse henkilökohtaisesti ne lupasit' ja kiitin pään sisällä itseäni siitä että tajusin laittaa näistä vapaatoiveista sähköpostin johon hän on vastannut että nämä on ok. Musta valkosella toimii aina parhaiten ;). Pomo ei ollu kovin ilonen tästä vaan nöksähti ja sano jotain että 'kai minun täytyy itseni ne sitten tehdä?' ja mä olin vaan että ihan sama mulle kuka ne tekee mutta mä en oo tulossa...

Hitto että alko v*tuttamaan!! Ihan älyttömästi! Siis miten niin mä joudun koko ajan tappelemaan asioista joiden pitäis olla ihan itsestäänselviä? Hitto! Oon ihmetelly parinakin päivänä että miks oon niin kiukkunen mutta just tän takia! En voi sietää tämmöstä, en vaan voi. Mä oon kaupassaoloaikoinani joutunu taistelemaan hiton monta kertaa päivänselvistä jutuista ja soittamaan liittoon niin monta kertaa että en ees jaksa laskea mut jos jotain oon vanhemmiltani oppinu niin se on se että puoliaan pitää pitää eikä vaan niellä kaikkea.

En jaksa niinku yhtään, voin mie kesäni kuluttaa paremminkin ku kiukuttelemalla. Joten mä soitin mun pomolle ja sanoin että 'mä oon tosi pahoillani mut mun pitää nyt ottaa lopputili'. Mä oon vielä kaks päivää koeajalla joten työsuhde loppu siihen. Tein päivän loppuun ja loppukesä on lomaa.

Ai että miule tuli hyvä fiilis! Tunnen itteni ihan vapaustaistelijaks! Maukallekin selitin ihan pokkana että 'mä en kestä kun ne polkee meidän ihmisoikeuksia', hahahahaa :D.

Ihan vähän ees käsityöasiaa niin tein mä mekon:

Kankaat Eurokankaasta.

Muisatkaa pitää puolenne ;)!

Asiakaspalvelua?

2011-05-23T08:21:00.003+03:00

Oon päk! Takaisin Suomessa siis. Loput reissukertomukset ens kerralla, kuvat on jo valmiiks ladattuna - joku kun vielä kirjottais tekstin. Tärkeimmät tiedoksi niin hyvin meni, opin ÄLYTTÖMÄSTI (sekä ammatillisesti että kielellisesti ja kaupan päälle vielä kultturillisesti :D ), tulin paremmaksi, nautin olostani suunnattomasti ja aion palata Islantiin. Suosittelen kaikille jotka voi mennä lomalle semmoseenkin paikkaan missä ei oo aina vähintään +22.

No mutta, mitä täällä Savonlinnassa on ehtiny tapahtua niin töitä ja duunia ja sitten sain NIIN paskaa palvelua paikallisessa XeroX-liikkeessä että ei mitään rajaa. En aio mennä sinne enää koskaan. Menin siis vaan ottamaan paria kalvokopiota sinne kun niillä lukee seinässä että kopiopalvelu. Noh, itsehän olen hyvin käyttäytyvä ihminen varsinkin asiakaspalvelutilanteissa koska tiedän minkälaista on olla asiakaspalvelija ja mulla on missiona jättää kaikille asiakaspalvelijoille aina hyvä mieli. Koska siitä jää hyvä mieli että ihminen on ystävällinen ja käyttäytyy nätisti. Noh, tästä syystä koin hieman outona että tiskin takana ollut mies jäi vaan tuijottamaan minua kun menin sisälle mutta ajattelin että kaipa MÄ voin silti käyttäytyä ja sanoin ystävällisesti että päivää.

Hän ei nyt kokenut vaivan arvoseks muuta kun murahdella joten jatkoin kertomalla että haluaisin pari kalvokopiota. Normivastaus mielestäni on 'selvä' mutta hänen mielestään: 'joo pitääkö sun saada ne heti? Mulla on tässä nimittäin kädet täynnä työtä!'. Kyl mie pikkasen ihmettelin että enkös mä just sillä hetkellä ollu hänen työtään mutta sanoin vaan ystävällisesti että joo kun tarttisin ne heti. Me siis oltiin tekemässä seulaa ja ei päästy hommissa eteenpäin ilman niitä kalvoja. Niin kuulkaa ei, se oli vaan että 'Joo, mulla on tässä kuule töitä ja mä en todellakaan ehdi mitään kopioita ottamaan että jos et voi jättää sitä siihen niin että pojat tekee, pojat tulee myöhemmin. Näitä töitä on kuule kysytty jo pariin kertaan että jos sä sen haluat nyt niin ei kyllä ole mahdollista'. Siis anteeks mitävit? Mä en todellakaan tiedä mitä nää pojat on ja missä ne oli mutta se ei kyllä taatusti oo mun syy että hänet on ylikuormitettu! Ja siis niin. Kyllä mä tiedän mimmosta se on kun on saatanallinen kiire ja kaikki hengittää sun niskaan ja sata hommaa pitäis saada tehtyä mutta koskaan en ole yhdellekään asiakkaalle antanu lähtöpasseja! Enkä anna! Varsinkaan tän kokosessa kaupungissa ei nimittäin juuri kannata. Mä sitten kysyin siltä vaan että tietääkö se, oisko muualla Savonlinnassa mahdollisuus saada kopioita ja hän sano vaan että ei kyllä ole.

Näissä kohtaa mua ei kiinnosta enää pelastaa tai piristää kenenkään päivää vaan sanoin siihen sitte vaan (toki edelleen ystävällisesti) että 'noh, sehän selittää että sulla on varaa tuohon käytökseen' ja lähdin pois. Se jäi huutamaan miun perään että kyse ei ole käytöksestä vaan siitä että hänellä on TÖITÄ ja mä sitten vaan hymyilin ja sanoin kiitoshei. Ja löysin Knut Possen kirjakaupan joka on vaan hitusen pidempänä mutta johon on tullut juuri viime viikolla kopiopalvelu. Sain kalvot ja ystävällistä palvelua.

Ihmettelen erityisesti sitä että tuolla XeroXilla palvelevat yritysasiakkaita ja niin...miten niillä on varaa menettää niitä? Laitoin sinne palautetta mutta sehän on tietysti ihan yks ja sama. Kävin nettisivuilta kattomassa että minne palautteen laitan ja huomasin samalla että tää 'asiakaspalvelija' on siellä edenny jonkin sortin myyntipäälliköksi. Mietin vaan että milläköhän avuilla mut sit muistin että yllättävän monessa firmassa etenee ihan muilla kuin ammatillisilla avuilla ja kyllä se vaan on niin että hyvä veli-verkosto pitää huolen omistaan. Lisäks oon tietysti vaahdonnu tästä jokaiselle vastaantulijalle (ainakin niille ketkä tunnen :D ) ja luonnollisesti Facebookissakin. Ja kas vain, aika monet kommentit ei suinkaan oo olleet yllättyineitä vaan lähinnä oon saanu kuulla että 'joo silloin kun minä kävin siellä...', eli sillä on vissiin tapana käyttäytyä miten huvittaa ja luvata mitä sattuu ja tehdä sit niinkuin haluaa. Jos kerran mikään ei oo muuttunu tähän asti niin tuskin muuttuukaan. Oon aika varma että saan sieltä semmosen ympäripyöreen liibalaaba-vastauksen ja asialle ei tehdä mitään. Toisaalta ihan sama kun en sinne enää mene. Ajan mieluummin vaikka Mikkeliin ostamaan mustekasetit ja muut jos ei täältä muualta saa. Mut en kyllä sinnekään XeroXille ;).

Ens kerralla hauskempia juttuja ja kästöitä kanssa :)!

Terveisiä Islannista, osa 2

2011-04-21T11:04:00.006+03:00

Haa, palasin pikemmin kuin uskoittekaan! En muuten, mutta piti tulla kertomaan elämäni ensimmäisistä kesän ensimmäisen päivän juhlista. Tai oikeestaan täällä juhlitaan talven viimesenä päivänä (eli eilen), koska tänään - kesän ensimmäisenä päivänä - kaikilla on vapaata. Kaikilla tarkottaa tietysti suurinta osaa ihmisistä koska esim. suuri osa kahviloista on auki jonkun aikaa niin ainakin ne työntekijät on töissä. Eniveis kesän ensimmäinen päivä on aina huhtikuun 18. päivästä seuraava torstai ja tänä vuonna se osu ikävästi pääsiäisen kanssa yksiin. Niin, ja jos nyt oikein ymmärsin niin jos tää ei ois osunu pääsiäiseksi niin silloin tää torstai olis kyllä ollu kaikilla vapaata ja jokainen pulju kiinni.

Me käytiin duuniporukalla syömässä ja ennen ku mentiin syömään niin kahvilaan tuli barista esittelemään kahveja ja maistattamaan niitä. Ja mehän maisteltiin. Irkkukahvi erityisesti oli suuressa suosiossa ;). Niin, mun duuni- eli toppipaikkani on siis Kaffi Loki. Alimmassa kerroksessa on myymälä missä myydään islantilaista käsityötä. Tosi upeita huopatöitä, koruja, vaatteita, huiveja...paljon kaikkee kaunista. Tehty islantilaisin käsin islantilaisista villoista ja muista. Tän koko kompleksin omistaa Hrönn miehensä kanssa, ja Hrönn on mun toppiohjaaja. Siellä on tietysti myynnissä myös Hrönnin tuotteita eli käsinmaalattuja petivaatteita lapsille. Niissä on takapuolella runo tai rukous (jos haluaa) ja etupuolelle kirjotetaan lapsen nimi. Ne on upeita ja musta on hienoo oppii tekemään tämmösiä juttuja. Tässä on yks kuva minkä oon ottanu:

Tuommosii. Noh, tää maalaaminen ja ompeleminen tapahtuu kolmannessa kerroksessa ja siinä välikerroksessa on sitten itse Kaffi Loki, kahvila. Sieltä saa lounastakin ja ruokaa kanssa muutenkin, ja aivan ihanii kakkuja ja kaikkia. Ite saan tuolta joka päivä ilmasen lounaan ja täytyy sanoo että toistaseks islantilainen ruoka on maistunu. Lammastakin vedän ihan huoletta vaikka olin varma kun tänne tulin että siihen en totu. Tosin en oo syöny lammasta kun kai kerran elämässäni ja jos se ei ollu hyvää niin voihan olla että vika ei ollu lampaassa ;).

Noh, eniveis se barista kävi eilen ensin tossa kahvilan puolella ja se oli tosi kiva kokemus sekin. Yks kahveista oli tummalla sokerilla ja timjamilla maustettu ja tää ei kyllä ollu mun makuun sitte yhtään.
Ylipäätään en pidä sokerista kahvissa ja sit vielä timjami...yh, se maistu siis ihan lääkkeeltä. Voisin kuvitella että joku joka tykkää jostain yrttiviinoista tai -likööreistä niin tykkäis tästäkin. Kokeilkaa, ei sinne tarvii kun tunkee toi oksa lillumaan ja lusikallinen tummaa sokerii. Tai sama se on vaik laittais valkostakin :D.

Sitte kun se barista oli lopettanu, niin mentiin läheiseen ravintolaan. Huhhuh, tajusin heti kun mentiin sisälle että NYT ollaan hienossa paikassa! Siinä oli heti pari kundia puvut päällä ottamassa meitä vastaan ja hakemassa takkeja ja saattamassa odottamaan. Päästiin odottamaan semmoseen ihanaan pikku saliin minkä seinät oli täynnä luonnoksia (joku suuri islantilainen taiteilija, oon unohtanu nimen tietysti) ja tietysti yhellä seinustalla oli takka ja pöytien ympärille oli ryhmitelty viininpunasia uuuuuuuupottavia nahkasohvia ja -istuimia. Huhhaah. Mun oli kohteliaisuussyistä lopulta pakko ottaa olut - islantilainen tietysti. Itsehän en ole alkoholiin koskenu viime toukokuun jälkeen (okei, jouluna otin huikan olutta) joten pikkasen pelotti kyllä.

En nyt tiedä johtuuko se siitä kun en oo juonu vai mistä, mut jotenkin se oli vahvempi se maku ku mitä muistelisin suomalaisissa oluissa olevan. Mut voin olla väärässä :D. Siitä mentiin syömään kabinettiin ja oiii, pöytä oli tietty jo katettu ja onneks oon kattonu Pretty Womanin niin en ihan hätääntyny siitä aterimien määrästä ;) . Isoissa lautasissa oli viininpunaset reunat ja niissä luki kultasella ravintolan nimi, fiiniä.

Alkupalaks saatiin mmmmmylihyvää patonkia ja valkosipulivoita (ai että oli hyvää! En muista milloin viimeks oisin syöny ihan oikeeta valkosipulivoita - siis voita mihin on murskattu tuoretta valkosipulia) ja porkkana-inkiväärikeittoa. Semmonen ihana puolen desin annos :D.

Hyvää oli ja teki hyvää mun tukkoselle nenälle. Otin ruuan kanssa valkoviiniä ja sen kanssa sai kyllä pitää varansa kun se OLI hyvää ja joka kerta kun lasista otti vähän niin tarjoilija tuli ja täytti sen salamannopeesti. Siinä ois saanu tukan sekasin alta aikayksikön ja meinasin että voisin odottaa vielä hetken ennen ku nolaan itseni näitten kaikkien silmissä. Itse alkukeitto oli siis joku hummerijuttu...siis kun lautaset tuotiin niin siinä oli epämääränen kasa jotain epämääräsen näköstä ja sen päällä jotain omituista.

Tää omituinen tässä päällä osottautu kermavaahdoksi mikä oli maustettu suklaalla. Hah. Noh, siihen päälle kaadettiin se itse keitto. Siinä oli kanssa suklaata sekana. Se epämääränen siellä alla oli hummeria, ilmeisesti jotenkin graavattuna koska raakaa se oli ja toooooosi suolasta.

Jos voitte kuvitella suuhunne samaan aikaan suolan, raaan hummerin, suklaan ja kerman maun niin siltä se maistu. Se oli todella hyvää! Sen hummerin kanssa mulla oli vähän vaikeeta kun se tuntu suussa ihan kauheelle mut vedin ne viimeset palat sitte veden kanssa, hah. Mut tosi hyvää ja tosi erikoista. En ehkä tilais tota jos takasin menisin mutta jotenkin se oli makuelämyksenä jännittävä ja hauska enemmän ku oksettava.

Pääruokana oli kalkkunaa (ihme! Odotin lammasta) joka oli maustettu ihanasti kardemummalla. Outoa taaskin, mutta hiton hyvää! Saatan kokeilla joskus kardemummaa tolleen kanan kanssa. Ehkä joskus jos tekee mieli pullaa niin laittaakin kardemummaa ruokaan! Oi vitsi, laihduttajan vinkit osa 19.

Jälkiruuaks saatiin skyr-pannacottaa kookospohjalla, vadelmasorbettia ja sit jotain koristeita. Mmmm, maistu! Ai joo, ja sit ennen ruokaa syötiin semmoset valkosuklaalla kuorrutetut skyr-jäädykkeentapaset. Ai että mitä herkkua!

Skyr on siis näitten islantilaisten rahkavalmiste ja on muuten hyvää. Oon syöny kaikki erilaisia makurahkoja ja purkkitolkulla sitä ihan naturelia. Lisäks niitä on jotain skyr-juomia joita mua eilen kehotettiin maistamaan. Vähän niinku jugurttia mutta ei sokeria. Täällä ei siis tuu sitä ongelmaa ettei proteiinia sais tarpeeks. Ja jos meinaa tulla niin sit on aina toi kuivattu kala-mahdollisuus joka ei muuta sisälläkään ku proteiinia. Maistoin, ei oo kyllä mun juttu.

Ylipäätään täällä on ollu ruuat tosi hyviä. Oon maistanu kerran mikroruokaa ja se oli toooooositosi hyvää. Perunamuussia ja lammaslihapullia ja se perunamuussi maistu ihan hullun hyvältä. Sit oon käyny kerran ihan keittolounaalla - sitruunaruoho-punainen curry-keitto joka oli kanssa todella hyvää. Ravintolassa en oo käyny juurikaan koska mulla on toi keittiö tossa käytössän(niin ja nyt saan töistä ne ruuat). Oon ostanu kanaa ja siis suurin ero on se, että täältä ei löydy marinoituja kanoja tai possuja juurikaan. Suurin osa on naturel. Mahtavaa, sanoisin. Ja se kana jostain syystä on erilaista koostumukseltaan, jotenkin kiinteempää. En tiedä voisko olla niin että se tosiaan ois kanaa eikä broileria? En tiedä. Mutta hyvää on.

Paikallinen ruisleipä ei oo tietysti mitään verrattuna oikeeseen, mutta hyvä yritys kuitenkin. Nää tekee siitä tosi makeeta ja mun mielestä se on enemmän joku joululimpun ja ruisleivän sekotus. Mut oon mä sitä syöny ihan valittamatta eikä täs nyt ruisleipää oo ikävä vielä tullu.

Noh, tänään paluu arkeen: ostin paketillisen nuudeleita ruuaks ja leivästä ei oo tietookaan kun en just jaksanu ostaa sitä. Haha.

Niin, ja mulla oli siis tosi kivaa eilen! Vähän mua jännitti lähtee kun nää muut on tietty tuntenu toisensa niinku aina ja lisäks kun nyt olin se tyyppi joka pakotti ne mukavuusalueensa ulkopuolelle: puhumaan englantia jos haluaa tutustua muhun. Mut Maja haluaa muuttaa Suomeen ja juttelin sen kanssa tosi paljon, ja sit ne muutkin lämpes. Ihanii ihmisii. Taas kerran. Ainoo vähän hankalampi oli semmonen vanhempi rouva joka tuli tietty puhumaan mulle vasta aika jurrissa ja varmaan siks kun se ei osannu englantia siis yhtään. Oikeesti mä ymmärrän paremmin islantia kun sen enkkua. Noh, onneks silloin tuli just jälkiruoka niin pääsin pälkähästä. Ja se vanhempi rouva oli muuten ainoo joka veti pikkuöverit, nuoriso osas ottaa viiniä tosi fiksusti. Täällä ei sit vissiin tunneta käsitettä 'ilmasen viinan bileet' :D.

Ai joo, ja vaikka mä just juhlin sitä että oon ollu vuoden polttamatta niin pelotti kyllä että miten käy: alkaako tekee röökiä mieli kun pitkästä aikaa ottaa kaljaa. Ei alkanu, ei kertaakaan, ei yhtään. Mahtavaa!

Terveisiä Islannista, osa 1

2011-04-17T16:13:00.005+03:00

Täällä mä olen! Tulin tänne reilu viikko sitten ja neljä on vielä edessä. Teen siis tekstiiliopintoihin liittyvää työssäoppimisjaksoa. Hain ensin Tanskaan mutta kun sinne ei päässy niin pääsin tänne. Mikä on siitä hyvä että oon ihan aina halunnu tulla Islantiin ja nyt mä oon täällä ja mulla on oikeesti aikaa! Toppimassa oon tietysti viikot ja vähän viikonloppujakin, joten vietän aikani pääosin Reykjavikissa mutta kyllä täällä riittää nähtävää pikkukaupungin tytölle.

Asun alivuokralaistyyppisesti Danielin ylimääräsessä huoneessa ja Danielin lisäks tätä asuntoa asuttavat Chi-Chi ja Kultyr. Mä en todellakaan tiedä kirjotetaanko nuo nimet noin, koska näillä on niin outo tapa ääntää sanoja. Eniveis tässä ne on:

Khih, kaksi suloista chihuahuaa. Ne on ilosesti vastassa aina kun tuun kotiin ja tykkäävät nukkua mun sängyssä. Ängeevät peiton alle ja kainaloon jos en pidä varaani. Yleensä pidän varani, koska on tosi vaikee nukkua kun pelkää koko ajan että makaa yhtäkkiä koiran päällä. C on tuo oikeenpuolimmainen ja niistä vanhempi. Se on rauhallisempi ja oon saanu opetettua sen istumaan suomeks :D. Niin hauskaa.

Mitä muuta oon tehny ni ollu töissä lankatehtaalla. Kuulostaa ihanalta ja olikin ihana paikka tämmöselle lankafriikille mutta toppipaikkana valitettavan huono. Niillä ei ollu mitään mitä oisin voinu tehdä. Mun piti olla siellä kaks viikkoa mutta olin vaan viime viikon koska sit kävi ilmi että tällä viikolla ei oo senkään vertaa tekemistä. En saanu oikeesti muuta kun katsoa, ja suurin osa mun ajasta oli odottamista. Työpäivät oli lyhyitä ja matkoihin meni 1,5 tuntia päivässä niin oli vähän turhauttavaa. Hyvä kokemus sinänsä kyllä ja nyt tiedän tosi paljon enemmän langoista ja värjäyksestä ja kaikesta kyllä. Opin siis paljon mutta oli se turhauttavaa. Yhtenä päivänä olin töissä 3 tuntia (joo...) josta 2,5 tuntia mä ODOTIN. Voi taivas, voitte ihan vaan kuvitella miten oli kärsivällisyys koetuksella. Hyvä paikka päivän tai kahen vierailulle mutta kahen viikon toppijakso on eiei. Tällä viikolla alotin sitten toisessa paikassani, ja olin siellä eilen ekaa päivää. Tein eilen enemmän ku viime viikon aikana yhteensä ja pääsin maalaamaan puuvillaa ja osallistumaan kaikkeen. Tuo vaikuttais mahtavalta paikalta. Tänään otan kameran mukaan niin kerron sit lisää kuvien kera :).

Tietty oon sitte hengaillu joka päivä kaupungilla, ja käyny kahviloissa. Mun tähän mennessä ehdoton suosikkikahvilani on Tiu Dropar. Söin siellä parasta porkkanakakkua ikinä!

Mmmm. Niin hyvää! Täällä on kaikissa kahviloissa tosi ihanan näkösiä kakkuja. Tähän asti oon saanu pidettyä itteni erossa tuota porkkanakakkua lukuunottamatta. Tiu Dropar on toiminu tossa kahvilana 60-luvulta asti ja sen sisustusta ei oo muutettu kertaakaan. Siellä onki tosi ihanaa.

Pyrin käymään joka päivä eri kahviloissa etten jumitu yhteen ja samaan (paitsi tossa naapurikahvilassa oon käyny jo useemmin) ja nään enemmän. Kahviloita nimittäin riittää, ja kun Savonlinnassa niitä ei tosiaan oo niin tää on ihan taivaallisen ihanaa! Kahvikin on hyvää tai tosi hyvää, onneks! Kahviloissa, ja kaikkialla muuallakin puhutaan tosi hyvää englantia joten täällä on tosi helppo olla ja uskaltaa mennä minne vaan kun voi sitten aina kysyy että miten pitää toimia. Portugalissa oli jotenkin tosi vaikeeta pelkästään just kahvilla käyminen kun siellä ei tota englantia juuri puhuttu ja ite osaan portugaliks vaan muutaman lauseen. Sit siellä oli jotain ihme juttuja että kahvi makso eri verran sisällä ja ulkona ja joskus piti maksaa tilatessa ja joskus piti mennä pöytään odottamaan ja niin edelleen. Ei se haitannu, mutta sen jälkeen huomas miten erilaista onkaan toimia maassa jossa on ees jonkunlainen yhteinen kieli.

Kahviloitten lisäks ikkunaostostelu on ollu mun juttu, ja oon ottanu pokkana paljon kuvia näyteikkunoista. Täällä on tosi makeeta ja erilaista vaatesuunnittelua ja paljon pieniä liikkeitä missä on tosi yksilöllisiä vaatteita. Sit on kauppoja missä myydään vaan hansikkaita ja muutamakin kauppa vierekkäin missä myydään vaan sukkahousuja. Matkaoppaasta luin että tänne kannattaa tuoda sukkahousut Suomesta, koska ne on täällä niin kalliita mutta onko ihme:

On ne myös aika erikoisia! Kyllä mä noista voin maksaakin vähän enemmän ku Pirkan ihonvärisistä sukkiksista ;).

Tässä toinen kuva samasta ikkunasta. Kuvat on nyt huonoja kun myyjät kyyläili sisältä niin otin nää vähän salaa :D. Meen taatusti ostamaan jotkut supersukkahousut itelleni ennen ku palaan!

Paljon täällä on kaikkea ja erilaista ja kaunista. Asun ihan keskustan tuntumassa joten pääsen helposti sinne äimistelemään. Kuitenkin 500 metrin päässä on rantaviiva ja sitä seuraa asfalttitie ihan loputtomiin. Tiättekö että on IHANA juosta kun merituuli puhaltaa ja vieressä on meri ja vuoret. Tosin se tuuli kun puhaltaa joskus vastaan aika pahasti niin meinaa usko loppua omaan jaksamiseen ;), mutta toistaseks oon aina päässy asunnolle asti. Lähin uimala on 50 metrin päässä ja sitte kaupungin suurin on 20 minuutin kävelymatkan päässä. SE on upee paikka! Oon ihan täpinöissäni jo siitä että siellä on 50 metrin allas!! Saati sit että se allas on ulkona! Oi että, on ihan törkeen hieno kokemus uida lumisateessa! Tossa lähihallissa on parasta se, että aamusin siellä on yleensä vaan muutama mummo ja saatan saada koko radan itelleni kun oon yleensä ainoo joka ui pidempään ja kovempaa (vaikka siis hidas uimari olenkin kyllä, älkää nyt vaan luulko että uisin oikeesti jotenkin vauhdilla). Eilen oli ihanan rauhallista ja kun oon uinu nyt niin paljon niin mulla oli vihdoin uskallusta ja itsevarmuutta kokeilla volttikäännöstä! Voi mahtavuutta! Eihän se tietty vielä onnistunu mutta suurin haaste olikin se että uskaltaa alkaa harjottelemaan. Kyllä mä sen vielä selätän, uskokaa pois!

Nyt pitää juosta töihin. Vikassa kuvassa Hallgrimskirkja jota kattelen työpaikan ikkunasta.

Terassipäähine. Eli hiuskoriste.

2011-03-16T08:04:00.006+02:00

Mähän olin toppimassa silloin tammi-helmikuun. Tein siellä vaikka mitä ihanaa ja kun ne oli tehty, niin sain tehä itelleni hiuskoristeen. Mulla ois jossain kauhee läjä kuvia jokaisesta työskentelyvaiheesta mutta nyt just niitä ei oo tarjolla sit yhtään. Hyvä niin, ni säilyy noi ammattisalaisuudet ;). Tässä nyt kuitenkin löyty tämmönen 'tästä kaikki alkoi' kuva ja tästä se alko:

Tai oikeestaanhan se alko suunnittelusta ja kokeilusta. Testasin erilaisia tapoja ylipäätään työstää tuota matskua ja kaikkia erilaisia ja erimallisia hiusjuttuja että tiesin minkälaisen haluun. Sit kun päädyin tähän, niin se malli naulattiin puupäähän, kasteltiin ja venyteltiin ja tehtiin vaikka sun mitä taikoja että siitä tuli semmonen kun halusin. Sen jälkeen kun tuo oli kuivunut ja irrotettu, siihen ommeltiin vielä päärme ja ripsinauha ja alle klipsu ja pinnilenkit että saan sen päähäni.

Ja koristeita tietysti, nehän tässä on se juttu. Kuka nyt haluis pelkän vihreen verkon päähänsä :D. Minä en. Koristeet, kuten kaikki muukin tässä on käsin ommeltu. Aikaahan siinä meni mut se oli jotenki ihanan rentouttavaa vaan istua ja ommella rauhassa. Tein siinä samalla loput suunnittelutyöstä joten pääsin purkamaankin yhden jos toisenkin piston. Mä oon huono suunnittelija JOS hyvän suunnittelijan merkkinä pidetään sitä että se suunnittelee ensin paperilla ja ottaa huomioon kaiken ja sit vaan tekee sen mukaan. Jos pidetään hyvän suunnittelijan merkkinä sitä että se on valmis muuttamaan mielipiteitään ja malliaan valmistusvaiheessa kun huomaakin että joku muu juttu näyttää paremmalta niin mä oon törkeen hyvä suunnittelija :D!

Tästä oli tarkotus tulla enemmän viidakkohenkinen mutta ei siitä tullu. Halusin että se on näkyvä ja ei mee sillä lailla päätä myöten että sitä ei ees huomaa ennen lähietäisyyttä mutta en kuitenkaan halunnu että se on kaikki mitä näkyy kilometrin päähän. Tuossahan ois voinu käyttää mitä vaan - sulkia, höyheniä, dimangeja, mitä ikinä keksiikin mutta ne ei oikein oo mun juttu.

Uu, tulispa vaan kesä niin voisin laittaa kukan päähäni ja lähtee käpystelemään kaupungille :)! Tosin mulla ei oo vielä tohon sopivia vaatteitakaan. Mun piti tehdä koulussa mekko sopimaan just tuohon, mutta nyt näyttää siltä että siitä mekosta tulee jotain ihan muuta. Just siks koska oon niin hyvä suunnittelija, haha. Osin kyllä myös siks, että Eurokankaasta ei ainakaan äkkiseltään löytyny sitä täydellistä kangasta tuon kanssa pidettäväks. Mut katotaan kun nyt saan sen mekon valmiiks että miltä se näyttää ja minkä kanssa se sopii.

Viikonloppuna tehtiin Suuri Kirpparikierros. Löysin hirveesti kaikkee ihanaa - kaks ihan tavan paitaa ja yhen semmosen puuvillaneuletakin missä on iiiiihanat napit, sitte semmosen essupaidan jostain varmaan 70-luvulta ja neljä hametta. Vasta kotiin tullessani tajusin että kaikki hameet oli ruutuhameita :D, ne on vissiin mun juttu nyt. Lisäks löysin ihanan kevättakin joka on täydellisen sopiva heti parin miinuskilon jälkeen ja vielä kaks paitaa lisää, semmosia kuviollisia kesäsempiä. Tämä kaikki makso yhteensä alle kympin. Erityisen tyytyväinen oon siitä että kun silloin kun aloin uusia vaatekaapin sisältöä niin päätin että EN osta mustia vaatteita paitsi ne 'pakolliset' mustat mitkä pitää löytyä. Arvelin että en ikinä onnistu mut näistäkään vaatteista ykskään ei ollu musta. Kuvia tulee myöhemmin kun saan kunnon kuvia otettua.

Vähän on pakko kuitenkin ees jotain löytöjä näyttää, ja tässä on iiiiiiiihana löytöni: kassillinen kangastilkkuja 2€. Ei siellä mitään jättipaloja ole, mut ainakin kaks hametta tulee helposti ja muutama kangas oikein huutaa haluavansa pussukaks. Ihania :)! Samassa pöydässä oli mielettömän ihana oranssi-valkonen kietasumekko mut jos joku vaate ei todellakaan pue mua niin se :D, ai kauhee miltä mä näytin.

Aurinkoista päivänjatkoo!

StarWars-fanin kauluspaita

2011-03-06T07:21:00.005+02:00

Koulussa piti tehdä kauluspaita pojalle. Kurssi kun oli nimeltään asiakaslähtöinen valmistaminen, niin mä halusin asiakkaan. Vaihtoehtona oli siis myös tehdä koulun myyjäisiin paitoja niin että koulu oli tavallaan asiakkaana. Jos nyt suoraan sanon niin sehän oli sitten typerin idea hetkeen, koska ne ketkä teki paidat koululle, tekivät ensinnäkin kaikki ne samasta kankaasta ja ihan suoraan valmiskaavoilla ja mikä siis mun mielestä tyhmintä niin ilman sitä 'oikeeta' asiakasta. Mun mielestä asiakaslähtöisyys tarkottaa sitä että asiakas määrittelee mitä haluaa ja sit tehdään sen mukaan ja annetaan vaihtoehtoja ja sovitetaan vaatetta ja korjataan sitte sen mukaan. Ei siis niin että opettaja tuo näytille kolmea eri ruudullista kangasta ja sanoo että joku niistä ois hyvä valita. (Huom! En siis todellakaan arvostele koulukavereitani siitä etteivätkö he ois osanneet valita ite niitä kankaita vaan arvostelun kohteena on pelkästään opetustyyli).

Kaiken huippuna kun pääsin tähän valittamisen makuun niin kyllä täytyy sanoa että minuu riepoo aivan älyttömästi se, että sitten noita tuotteita myyjäisissä myydään polkuhinnalla. "Kunhan nyt joku ostais" ja "nämähän on kuitenkin oppilastöitä" ja "no jos otetaan tästä materiaalikustannukset". Siis mitä vit??? Että vaatetuksen opettaja ihan tosissaan puhuu tommosia? Eikö tolla koululla ois nimenomaan tällä saralla kaksi velvollisuutta:

1) opettaa ihmisille käsityön arvoa pitämällä myyjäisissäkin edes lähes oikeita hintoja. Ymmärrän täysin jos vaatteet myydään hieman halvemmalla mutta kyllä tommosen instituution pitäis olla fiksumpi kuin niitten mummojen jotka myy täällä toreilla ja kirppiksillä 7-veikasta tehtyjä villasukkia hintaan 2€! Voi hyvän tähden sentään! Mistä ihmiset oppii ikinä käsityön arvon jos ei ees alan koulut sitä tunnusta?

2) opettaa käsityön tekijöitä arvostamaan työtään ja ottamaan huomioon se mitä hinnoittelussa tulee ottaa huomioon. Meilläkin näitä 'eiköhän tuo materiaalikustannuksilla myydä'-juttuja kuuntelee juuri 9 luokalta tulleet tytöt jotka mahdollisesti haluaa tienata joskus elantonsa näillä hommilla. Eikö tää ois ollu se hetki kun heille kerrotaan tuotteen hinnoittelusta? Että sen lisäks että on ne materiaalit, on se TYÖ! Eikä sekään riitä vaan sitte lasketaan päälle kaikki maailman verot ja eläkemaksut ja kikut ja mukut ja mitä lyhenteitä tästä maailmasta ikinä löytyykin. Ai että minuu sieppaa. Sieppaa siis vieläkin, vaikka nää paidat tehtiin joulukuussa.

Toisaalta tää aihe saa mut aina näkemään punasta. Ite tiedän että jos haluu käsitöillä lyödä rahoiks niin se vaatii ihan uskomattoman mäihän ja helvetisti töitä. Mä en ees haluu rikastua. Mä haluisin tienata edes osan elannostani käsitöillä. Ja mä en haluu mitään suurta elantoa. Ja oon enemmän ku valmis tekemään muitakin duuneja siinä sivussa. No mutta kuitenkin, haluu siitä rahaa sitte vähän tai paljon niin kyllä se niin on että ihmisten pitäis ensin oppia arvostamaan käsityötä vähän enemmän. Siis muitakin ku Marimekkoa tai Jukka Rintalaa tai RistoMatti Ratiaa joka keksi laittaa raitoja pyyhkeisiinsä. Tähän kirosana. Kuka sitä arvostusta sitten opettais niin sitä en tiedä.

Mullakin on suunnaton määrä ystäviä jotka TIETÄÄ miten paljon aikaa mä pistän käsitöihin. Jotka tietää että sukkia ei neulota vartissa. Jotka tietää että materiaalikin maksaa. Jotka on jopa nähny miten mä tuskastelen jonkun työn kanssa ikuisuuden että siitä tulee parempi ku hyvä. Ja tästä suunnattomasta määrästä ehkä prosentti ihan oikeesti tosipaikan tullen antaa oikeen, rahallisen arvon sille työlle. Helppohan se on kehua kuinka nätti joku mun tekele on mutta jos nyt ihan totta puhutaan niin se 'kissa kiitoksella elää'-sanonta on ihan paikkansapitävä. Uskomattoman moni kuvittelee että jos mulle sanoo että 'kun sä teet niin nättejä ja oot niin hyvä', niin mä oisin heti innoissani jättämässä kaikki muut duunit ja tekemässä ihan ilmaseks jotain niitten kehujen voimalla. Ja se ei oo ees yks kerta kun asia on muotoiltu niin että 'mä tarviisin uuden tämmösen niin JOS HALUAT TEHDÄ MULLE LAHJAKSI'. Öööö...anteeks mutta ton lauseen jälkeen en todellakaan halua. Jos mä haluan tehdä jollekin jotain lahjaksi niin mä teen sen. Mutta niitäkin mä teen vaan ihmisille jotka tajuu että kun mä teen jollekin jotain omin pikku kätösin ilman erillistä pyyntöä, niin siihen lahjaan on ladattu äärettömän suuri määrä lämpösiä ajatuksia ja rakkautta. Murh. Ja siis yllättävän harva sanoo heti jotain pyytäessään että 'tietysti maksan siitä'. No totta hitossa maksat. Ja sanomalla nää taikasanat saa mut muuten yleensä tekemään jotain asian eteen. Ehkä hieman rankkaa tekstiä. Jos joku loukkaantui niin luultavasti se johtu siitä että on toinenkin eläinaiheinen sanonta mikä pitää paikkansa. Kuka arvaa mikä se on? Kyllä: se koira älähtää...

Mutta siihen asiakaslähtöseen paitaan. Asiakas on StarWars-fani naapurista. Ihana pikkupoika joka halus mustan paidan mutta sai harmaan paidan mustilla yksityiskohdilla. Kun sen ihanan pikkupojan ihanalla äidilläkin oli sanansa sanottavana tässä ;).

Tuo kaulus on kuvassa nyt vähän huonosti mutta näillä mennään. Kiinni-aukipidettävä kaulurikaulus ihan siks että se on käytössä monipuolisin ja sinne sai tuota mustaa upotettua. JA se oli mun mielestä vaikein tehdä. Oppiminen vaatii astumista omalta mukavuusalueelta.

Taskuun tuli Darth Vader. Melkein jouduin kirjomaan sen, mutta onneks luokkakaveri oli nähny HenkkaMaukalla näitä silitysmerkkejä. Mä en suostu periaatteesta ostamaan HenkkaMaukasta mitään mutta nyt jouduin minäkin sinne alentumaan. Näköjään joskus kannattaa tinkiä hieman periaatteistaan - kirjomalla en ois koskaan saanu noin makeeta kuvaa aikaan.

Halkiot, nappilistat, rannekkeet on mustia, samoin tikkaukset. Ite oon ihan älyttömän tyytyväinen tähän kun tää oli aika taistelua välillä. Ensin olin aika varma etten koskaan enää tee kauluspaitaa mutta nyt kun tuo on tehty niin teen mielelläni toisenkin. Koulussa tehdään just hihallista asiaa itsellemme (mä teen mekon, mut se sai olla siis mikä vaan missä on vaan istutetut hihat) ja niistä kaavoista voisin muokata itelleni kauluspaidan.

Mitä muuta niin oon löytäny kesätöitä ja olin tän talvilomankin jo töissä, mut jos niistä sit ens kerralla kun tässä meni nyt aika ja energia tohon arvokeskusteluun. :D

Pussukoi, paljetei ja peppualusei.

2011-02-13T12:33:00.000+02:00

Heippa!

Voi vitsi, vähänkö on ihanaa kun on oma kone <3. Meillä pamahti läppäri heti joulun jälkeen ja viikko sitte saatiin vihdoin toinen samanlainen mihin vaihdettiin tästä vanhasta palasia. Nyt toimii, ja hyvin toimiikin! Vanhasta läppäristä tekis NIIN mieli irrottaa kaikki maholliset pikkuosaset ja piilottaa askarteluvakkaan mutta kai se on pidettävä vaan järki päässä ja säilytettävä tuo vielä varaosina.

Noh, mä oon neulonu aika paljon mutta niistä ei oo kuvia ollenkaan. Vähän mä oon ommellu kanssa. Mä kun kävin silloin marras-joulukuussa sen aikuisten uimatekniikkakurssin niin hurahdin aika pahasti uimiseen. Oon käyny uimassa sitte säännöllisen epäsäännöllisesti yhen tai useemman kerran viikossa. Nyt kun mulla on toppijakso menossa niin meen joka aamu kymppiin ja oon ollu hirveen onnellinen kun oon päässy aamu-uinneille. Siitä alkaa päivä jotenkin tosi energisesti.

Eniveis aamusin siellä on mummoja laumoittain ja mä kerran kattelin kun semmonen ryhmä tuli mun kanssa samaan aikaan saunaan ja niillä kaikilla oli ihan törkeen hienot peppualuset! Voi vitsi mä olin kateudesta vihree! Jostain syystä en oo osannu ajatella muuta ku pellavaa peppualusmatskuna ja sen takia en oo ite niitä aiemmin tehnykään. Nyt mä tajusin että vohvelikangashan on ihan unelmaista siihen. Kävelin samana päivänä kierrätyskeskukseen ja ostin kaks vohvelikankaista pyyhettä, yhteensä 0,50€. Leikkasin, aplikoin itelleni vielä kuvan, ompelin ja tikkasin ja hah! Nyt saa mummot kadehtia! Tein Maukalle samanlaisen tietysti, mut sille en laittanu kuvaa.

Yheltä puolelta siis vihree ja toiselta tommonen koristeltu valkonen. Koristeetkin oli valmiina :). Tuo sammakko on tullu mulle joskus vuosia vuosia sitten kaiken semmosen kaman sekana mikä ois menny roskiin mutta mullehan kelpas ;).

Työssäoppimisesta. Mä oon NastaPimussa ja oon nauttinu joka hetkestä ja oon ihan maanimyyny ku mulla on enää ens viikko aikaa siellä, plaah. En haluu takas kouluun koska mulla menee siellä hermot koska mua ei juuri mikään v*tuta niin paljoo ku huono organisointi ja siellä ihan oikeesti aikataulut, lukujärjestykset ja suunnitelmat muuttuu ihan koko ajan ja jotenkin vaan lähtökohtanen oletus on se että jos meille ilmotetaan aamulla että 'tänään ollaankin näin ja näin kauan pidempään', niin sen pitäis olla ihan ok. No ei se mulle oo. Ihan periaatteestakaan. Ja on mulla kyllä sit myös paljon muutakin tekemistä. Samaten näistä toppikuvioista joutu tappelemaan ja juoksemaan kaikkien opettajien perässä ja melkein räjähtämään että homma alko toimimaan. Noh, tykkään koulusta muuten ja opiskelen just oikeeta alaa ja meillä ei oo koulua tänä keväänä ku joku kuus viikkoa niin eiköhän sen kestä...Tai siis pakkohan se on, ei tässä oo muita vaihtoehtoja. No mut tää toppijakso on ollu tosi ihana, mä oon oppinu älyttömän paljon kaikkee ja saanu takasin sitä itsevarmuutta mikä mulla oli ennen ku menin tonne kouluun kuulemaan että 'ei noin voi tehdä' ;). Ekan viikon mä tahkosin urakalla vetoketjupussukoita kasaan ja se jäi sitte kotonakin päälle.

Mun uuden puhelimen pussukka se on. Siinä on makee maastokuosi :D, koska aloin alunperin tekee Maukalle semmosta hammasharja-dödö-pussukkaa kun se aina vaan viskoo kaikki kamansa suunnilleen rinkan pohjalle. Tästä oli tulossa pieni mut mullehan se kelpas. Kylkeen vähän Tiimarista vuonna x ostettuja kukkia ja voi miten kiva siitä tuli. On se tietysti kierrätyskamaa - miehusta on miun ystävän edesmenneen koiran vanhaa pyyhettä ja se vuori on jotain entiedämitä. Vetoketju on jostain purettu mutta en kyllä tiedä mistä.

Sit mä löysin jotain vanhaa pellavaa mikä on itse asiassa ihan muihin tarkotuksiin ollu tuolla, mutta tääkin on tullu mulle jostain ihme kautta. NastaPimussa tehdään siis tosi paljon pellavajuttuja ja ihastuin siihen materiaalina aika paljon. Aina mä oon siitä tykänny mut nyt jotenkin tosi paljon enemmän. Tässä on kanssa vuorina jotain kierrätyspuuvillaa - muistaakseni ton palan otin koulun roskiksesta ja oon piirrelly siihen jotain mutta en tiedä mihin tarkotukseen se alunperin oli. Vetoketju on entisen työkaverin vanhasta käsilaukun sisätaskusta ja koristeet löyty mun laatikoista.

Ui ku se on sulonen. Mä ostin Lidlistä semmosii lokerikkolaatikoita ja sain kaikki helmeni ja paljettini järjestykseen niihin, nyt on tosi ihana tehdä kaikkee kun tietää mitä on missäkin...tai ylipäätään tietää mitä kaikkea omistaa :D. Mulla on pakkomielle myös kaikesta roikkuvast joten lisäks nää.

Sitte kun olin kerta Helsinkiin menossa ja näkemässä Emiliaa niin tein samaan rahaan vielä toisen (samat tarinat - tää vetoketju on saman duunikaverin eri laukusta :D ) pussukan Savonlinna-terveisinä.

Noi mustat helmentapaset mitkä tossa näkyy (tää roikotin roikkuu siis vetoketjussa), oon saanu tuliaisina Evalta joskus kun se kävi Turkissa ja tää on siis ollu rukousnauha. Minä kunnon pakanana arvostin vaan niitä kauniita helmiä mitä siinä on ja pistin paloiks, ha.

Alotin tän paljetti-helmi-koristelu-härpätys-villityksen ennen joulua kun koulussa oli huopaa, paljettei, helmii ja vähän ylimäärästä aikaa. Silloin tuli tehtyä erilaisia huopajuttuja. Niinku tämmösiä:

Maukka oli niin ihana, se sano että 'täähän näyttää ihan siltä ku Sippu ekaluokkalainen ois vähän askarrellu koulussa' =D. Mä korjasin tietty heti että ei ku se on vaan NAIVISTINEN. Muhaha.

Joo, niistä toppikuvioista ja mitä oon siellä tehny ni enemmän ens kerralla. Nyt on päiväkahvin aika :). Ihanaa viikonlopun loppua!

Kulttuuria mekon muodossa

2010-12-09T16:43:00.004+02:00

Kurssin nimi on 'kulttuurilähtöinen valmistaminen' ja siks siellä valmistettu mekko kulkee nimellä 'kulttuurimekko'. Mekkoa siinä on se että se on mekko ;), kulttuuri taas tulee siitä että siihen pitää suunnitella kirjonta. Kirjonta saa olla ihan perinteistäkin kirjontaa, mutta syvin tarkotus on modernisoida perinteisiä käsityötapoja ja kenties kehittää jotain uutta ja löytää jotain mitä muut ei oo vielä löytäneet.

Mulla takkus mekon kanssa aika tosi pahasti. Suunnittelu ei lähteny millään käyntiin - piirsin kai 30 mekkoa joista ykskään ei sitte kuitenkaan ollu semmonen minkä oisin oikeesti itelleni halunnu. Hyvää siinä on se, että nyt mulla on se 30 mekkomallia piirrettynä ;). Kangas oli tolkuttoman vaikee valita: en halunnu mustaa vaatetta enkä myöskään punasta. Halusin vaatteen jota voi pitää häissä, hautajaisissa ja synttäribileissä sekä nyt että kymmenen vuoden päästä. Halusin että se on ajaton ja ennen kaikkee mun näkönen. Ostin jo yhen kankaan mutta siitä ei ollukaan mekoks, saumaa kun venytti vähääkään niin kangas hajos käsiin ku märkä vessapaperi. Sit mulle tungettiin puoliväkisin helmenharmaata morsiussatiinia koulun kaapista. Helmenharmaa ei oo mun juttuni yhtään. Eikä oo morsiussatiinikaan, sitäkin välttelin viimeseen asti. Tää mekon malli ei myöskään oo sitä mitä normaalisti suunnittelisin kun ajattelisin tekeväni itselleni, mutta kun mä pistin tän ekaa kertaa päälleni ni tajusin että tää kaikki oli NIIN johdatusta!
Tää on NIIN mun tää mekko! Eniten mua maailmassa. Värit on ihanat, hillityt ja täydellisen yhteensopivat muhun ja toisiinsa. Malli on yksinkertanen enkä varmasti keksiny mitään tosi uutta ja hienoo, mutta kai se on sama tälleen vaatteiden suunnittelussa ku biisien kirjottamisessakin: joku on jo tehny sen. Pituuden kanssa mä taistelin pitkään - olin jo päättäny että siitä tulee samanlainen ku mun kaikki hameet eli polvipitunen, mut jostain syystä mä en vaan ollu tyytyväinen siihen. Mini ei oo ollu mulle koskaan vaihtoehto mut yhtenä kertana kun mallasin mekkoa päälleni niin tajusin että sen kuuluu olla lyhyt. No eihän tää mikään mini oo mutta mulle lyhyt. Ja täydellinen just tän pitusena.

Mikä ei näy päällepäin mutta tekee mut vielä onnellisemmaks on se miltä toi näyttää sisältä: vuori on myös kaksvärinen ja sekä vuori että miehusta on ommeltu mustia ja harmaita lankoja tunnollisesti vaihtaen. Miehustan helma on ommeltu käsin kai neljä kertaa, koska sitä ei ihan helposti saanu näyttämään siltä että siinä ei ois ompeleita ollenkaan. Sivussa on piilovetoketju jota ei näy silloinkaan kun vaate on päällä ja siis kaikki tommoset pienet yksityiskohdat on hallussa. Ei ehkä kolmosen arvonen suoritus mut varsin yli kakkosen.

Kauluksen juttu on se kaulus ja sit myös vähän tää että mun taistelukala näkyy sieltä vähän. Ei kokonaan mut vähän. Tää yrittäis olla yhtä aikaa elegantti ja rock ja onnistuis siinä aika hyvin. Oon kokeillu tota korkokenkien kanssa ja on aika ladylike, ja sit laitoin saappaiden kanssa ja olin tosi rock. Kirjonnan kanssa taistelin kanssa pitkään. Mietin miljoona mahollista paikkaa sille ja mun pää sauhus 24/7 ku alitajunta työskenteli. Se sama ääni mikä kerto mulle että mekon pitää olla lyhyt, kerto mulle että sen kirjonnan pitää olla selässä.

Jotenkin nyt kun toi on valmis toi mekko niin näyttää siltä että eihän tässä oo muita vaihtoehtojakaan ku selkä mut uskokaa pois, kyllä niitä on! Toinen päänvaiva oli itse kirjonta kun en halunnu semmosta tavan kirjontaa ja päätin että tähän en nappeja laita (oiskin voinu olla vaikeeta löytää sopivat) ja sit halusin että se on mua ja että se on semmonen mikä heti ei tuu vastaan. Voisin kuvitella että tätä ei heti tuu vastaan:

Siinä on sirkkoja, purjerenkaita ja päällystettävien painonappien osasia. Kauluksen alapuolella niskassa ja sitte selässä vyötärön kohdilla:

Kuvissa näyttää ku ne vähän vetäis mut ei ne onneks päällä vedä. Tykkään aivan hulluna, koska mä rakastan käyttää omistuisia tavaroita omituisissa paikoissa ja tää tavallaan vie yhen askeleen eteenpäin mun nappi-ideologiaa. Tää on niinku kehittyneempi versio siitä. Se, onko tää kovin käytännöllinen niin on asia erikseen. Pesuhan muuttuu näiden ansiosta kuivapesuks mutta toisaalta - en aio käyttää tätä arkivaatteena joten ei tätä kovin usein tarvii pestäkään.

Tän valmistuminen sai semmosen painon pois harteilta että nyt oon saanu neulottua tossua toisen perään ja tehtyä parit pikkupikkuset joululahjatkin. Joulu onkin taas jo ihan justiinsa ja joululoma kanssa, jei! Lomalla ois tarkotus paitsi rentoutua ja uida (oon ihan hurahtanu siihen nyt), myös vähän siivota askartelukamoja ja huovuttaa. Loman jälkeen heti tammikuussa on tuotteen valmistamisen näyttö ja mä valmistan huopahatun. Toivottavasti onnistun, koska se ei tuu mulle. Näytön jälkeen koulu jatkuu työssäoppimassa ja mä pääsin ihanasti NastaPimuun toppimaan. Oon tositosi onnellinen, koska se on tosi lähellä sitä mitä mä haluun tehdä kun valmistun mut samalla tosi kaukana mun tyylistäni, joten mun ei tarvii olla siellä katkerana ;).

Ihanaa viikonloppua, nauttikaa lumesta ja pakkasesta nyt kun se on mahollista!

Pikku puuhasteluja, neulottuja ja ommeltuja.

2010-11-21T11:44:00.003+02:00

Terve ja heippa!

Musta on aika rasittavaa että aina kun mä aloten tekstin kirjottamisen ihan ekalta tai tokalta riviltä niin tää kokee asiakseen alleviivata kaiken mitä sanon. Olettaako Blogger että miula on alussa niin äärettömän tärkeetä asiaa että sitä pitää erityisesti huomioida ;). No siitä pääsee onneks noin kymmenellä rivinvaihdolla ja suhaamisella. Mut ärsyttäähän se mua. Mulla menee aina kaikkien tietoteknisten juttujen kanssa hermot alta aikayksikön. Voin siis purkaa ja tehä ja tehä ja purkaa samaa saumaa vaikka 20 kertaa ja pysyn ihan zeninä mut jos koneessa mättää joku niin se on puolen minuutin jälkeen kuulkaa hirveetä kielenkäyttöö ja raivoomista. Kai se on ku koneista ei voi olla koskaan varma että se juttu mitä sä teet, onnistuu. Käsitöissähän se on lähinnä itestä kiinni mut siis ainaki meiän läppärillä on ihan oma tahto.

Eniveis tän tahtojen taistelun jälkeen mä oon nyt saanu ladattua kuvia ensin koneelle ja sit vielä tännekin. Ihan tämmösii perusjuttui ja osa vanhoikin juttui mut laitan nyt tänne kun näitä on sitten ite aina kiva jälkikäteen muistella että tommosetkii sukat oon tehny. No tämmöset sukat oon siis tehny:

Niissähän ei mitään erikoista oo, ihan vaan sukat. Oranssi on jotain 7veikkaa mikä löyty koulusta kun siivottiin varastoja. Punanen ja valkonen on jotain jämälankoja ja valkonen on ihan kaksinkerroin kun se oli niin tolkuttoman huonokestosta lankaa. En tiedä kestääkö se nyt tolleen yhtään paremmin joten joutunen pitään ittelläni nää sukat. Paitsi teinköhän mä näistä liian isot itelleni...en muista. Eniveis ne on tehty vaan tekemisen ilosta :). Teijalle jo valittelinkin kun kauheesti tekee nyt mieli neuloo ja just jotain simppeleitä ja pienii juttuja mutta mulla on joku täyden kerän ongelma. Eli jos kerä on täys, niin mä en jotenkin raaski alkaa neuloo siitä mitään. Koska voin päättää vaikka vuoden päästä että oisin halunnu siitä jotain muuta. Täähän on silkkaa hulluutta kun mulla on kuitenkin lankoja kai 25 kiloo :D.

Tota oranssia hain vähän kaupasta lisää ku Maukki pyys siitä pipoa, ja tein sitten sille pipon. En kuvannu sitä kun en jaksanu mut jos nyt pystytte kuvitteleen tavallisen 2O2N-pipon tähän. Kiva siitä tuli ja Maukalle sopii oranssi ihan törkeen hyvin. Ja sit oon neulonu sille myös ihanat jämälankatumput, koska se nyysi mun jämälankatumput ihan koko ajan :D. Ne on vissiin käsissä nyt kun en löytäny tumppukorista kuvattavaks.

Sit mä oon tehny vähän itellekin ja tää on NIIN hieno että voi vitsi! Käytin noi loput valkoset langat ja sitten joskus jokunen vuosi sitten ostetut turkoosit akryylit loppuun ja tein ittelleni pipon. Mä tykkään pipoista ja hatuista ja yks iso syy sille että ootan aina talvee ja pakkasia on se, että mä voin ottaa käyttöön hassut hatut. Mulla on ehkä kaks ihan tavallista pipoo ja loput on vähän hoopoja. Niinku tääkin:

Hahaha, toi tupsu on miun pään kokonen :D. Kuva on ehkä vähän huono mut näillä mennään nyt.

Kesällä ja alkusyksystä tuli ommeltua aika paljon. Silloin ei ollu vielä stressii koulun kanssa vaan kaiken mitä piti tehdä, ehin tekee koulussa. Nykysin ei juuri oo puhetta siitä että kotona ehtis ompeleen jotain mitä vaan haluis ommella - kaikki on enemmän tai vähemmän koulujuttuja. Oikeestaan tälläkin hetkellä mun pitäis istuu sohvalla ompelemassa yhen satiinimekon helmaa mut en mä näköjään istu. Eniveis silloin ompelin. Aika läjän t-paitoja ja muita perusjuttuja joista ei nyt oo kuvaa. Itelleni tein trikoosta oranssin 3/4-hihasen t-paidan ja kotelomekon mikä sopii siihen päälle:

Kuva on taas valitettavan huono ja pimee, mutta tää oli kuitenkin paras otetuista. Kangas on EuroKankaan lasten osaston flanellia ja oikein sulosta, siinä on semmosia kukkasia vaan. Oranssi läpyskä mikä näkyy helmassa on edelliseltä käyttökerralta roikkumaan jääny kiroileva siili-rintamerkki. Ihan perus kotelomekko ja oon tykänny tästä tosi paljon. Mulla on tosi mukava olo tossa ja jotenki osaan olla siinä sekä arjessa että juhlissa ihan vapautuneesti. Kaapissa on kankaat toiseenkin kun jostain omituisesta syystä ostin sitä tuplamäärän siitä mitä piti.

EuroKankaan palalaarissa oli kerran keltanen college-kangas ja mä kattelin sitä tosi kaihoisasti. Tykkäisin pitää keltasta mutta monikaan keltasen sävy ei sovi mulle vaan saa mut näyttämään kuolleelta. Tää kyseinen keltanen pala jäi kuitenkin kummittelemaan tosi pahasti ja kun olin viikon miettiny sitä päivittäin, kävelin takasin kauppaan. Siellä se oli ja kun mä sitä mallasin niin totesin että tää on se keltanen joka sopii. Juoksin suoraan kotiin ja ompelukoneen kimppuun ja sain hupparin.

Mä halusin siihen jotain väriä (kun keltanenhan on kovin huomaamaton muuten) ja laitoin punaset kiristysnauhat ja vetoketjun. Tää on yks mun lempivaatteista ja on ollu käytössä reilustikin. Hame mikä kuvassa näkyy, löyty eilen kirpparilta. Makso 2 euroo ja oli kuin tehty mulle :)!

Yleensähän mä en oo käyttäny mitään valkosta kun oon semmonen sottapytty mutta kun mulla on vaatekaapin uusiminen käynnissä niin sanoin että nyt riittää mustat vaatteet! Paitsi tietysti sanoin että sen verran mustaa on oltava että on pikkumusta ja yhet siistit housut ja takki. Mut muuten kaikki vaatteet mitä oon ostanu nyt, on jotain muuta ku mustia. Ennen käytin mustaa sitomaan vaatekappaleet kokonaiseks asuksi, nyt pyrin siihen että teen sen esimerkiks valkosella. Katotaan onnistuuko tää mun mustavaatettomuus :).

Nyt mun on alettava kotihommiin. Ai mut muistinko mä viimeks kertoo että alotin uimakoulun? No joo, alotin. Semmonen aikuisten uintitekniikkakurssi joka alko viime keskiviikkona. Se kestää vaan neljä keskiviikkoa mutta siinä ehitään käydä tekniikat vaparista, rintauinnista, selkäuinnista ja jopa perhosesta :D. Vaparia käytiin läpi nyt ekalla kerralla ja voin kertoo että kun sen tekee teknisesti oikein (tai siis...kun sen YRITTÄÄ tehdä teknisesti oikein), niin se on tooooosi paljon vaikeempaa kun mun tähänastinen rimpulointi. Tosin kun pari kertaa onnistuin yhtä aikaa käsi- ja jalkatekniikassa niin kyllä sitä aika hurjaa vauhtia pääsee etenemään! Aion kyllä oppia ton vaparin vaikka se jostain syystä on mulle aika haasteellinen. Sitä perhosta jos en opi niin en kyllä kovasti masennu :D. Pari viikkoa takaperin kävin ekaa kertaa eläissäni kokeilemassa vesijuoksiakin. Se oli outoa mutta hauskaa. Ja tehokastakin.

Mä en oo koskaan oikein käyny uimassa koska mulla on ollu aina ihottumaongelmia. Nykysin kun syön Omegaa, mun iho on paljon parempi. Tosin syön muutenkin terveellisemmin ja uskoisin että toi röökinpolton lopettaminenkin on auttanu iho-ongelmiin. Toinen ongelma uidessa oli se, että mun niskat jumahti ja mä sain takuuvarman migreenin. Ihana ja viisas pikkuveli neuvo ostamaan uimalasit ja toden totta, niska on helpompi pitää rentona kun ei tarvii huolehtii siitä että silmät on täynnä kloorivettä :).

Ja nyt ne kotihommat :).

Ja se tärkein meinas taas unohtuu: KIITOKSET korsettikehuista :).

Ensimmäinen korsetti

2010-11-15T07:50:00.006+02:00

Heippa!

Nyt se on kuulkaa semmonen juttu että mun elämäni ensimmäinen omin käsin valmistettu korsetti on valmis, ihana ja niin mun ku ikinä voi olla!

Sehän on tietysti mittojen mukaan tehty ja korjattu ja tehty ja voi vitsi! Mulla oli tähän korsettiin ihan toiset kankaat jo valittuina, mut sitte mun opettajani kaiveli jotain kankaita ja näin tän ja olin että Ou Mai Gaad, voiko maailmassa olla enempää mun näköstä kangasta? En usko että voi ja yllätyin kuulkaa suuresti kun kävi ilmi että tää on ihan ehtaa Marimekkoa. Sitä samaa Marimekkoa mitä oon vannonu etten ihan heti päälleni pistä. Nyt en siis ainoastaan pistäny sitä päälleni vaan näin myös vaatteen tekemisen vaivan :D.

Ja näin tyytyväinen mä siis oon. Tykkään tykkään tykkään. Miehustassa on se 12 palaa ja vuorissa toinen tusina. Vuorina on jotain random-puuvillaa noukittuna koulun jämälaarista. Hiton hyvää kangasta, josta joku oli tehny sovitustakin ja heittäny sit menemään...Mähän en mitään roskiin heittämisiä tajua joten sieltä sen noukin. Muuten tää on tehty kuten korsetti kuuluukin tehdä, paitsi että sivusaumat on ommeltu viimesenä ja siinä on sekä vuori että miehusta yhdessä. Tämä siksi että kun tää käy isoks, mun ei tarvii purkaa kun ne sivusaumat.

Takaa tää on vielä vähän tylsä, ihan vaan punaset satiininauhat pujottelin sinne. Laitan jotain ihan muuta kunhan pääsen kangaskauppaan asti. Mielessä on käyny montakin väriä mitkä tohon sopis mutta katotaan nyt mitä tän kylän kaupoilla on tarjottavana. Toisinaan tuntuu siltä että ois se vaan mahtavaa asuu jossain isossa kaupungissa. Kävelis vaan kauppaan ja sieltä löytyis. Jos ei löytyis niin kävelis toiseen kauppaan. Mut siis nyt kun oon savonlinnalaistunu niin täysin että Hyvinkääkin tuntuu mulle jo ihan suurkaupungilta niin mitähän mä tekisinkään jos joutuuisin jonnekin Tampereelle, huih.

Napit on aina ollu mun juttu. Mä onnistuin tekemään juhlamekkoni ilman nappikoristeluita (siitä on kirjailu vielä kesken niin ei oo esittelykelponen :)) mutta nyt oli jo ihan pakko palata niihin. Ja takana näkyykin mun vyötäröni salaisuus, ananasmurska ja tonnikala :D. Ihan oikeestihan mun pitäis opetella ottamaan kuvia missä tausta on huomioitu ja yleensä sen muistankin mut nyt jotenkin jäi noi purkit huomiotta. Vieressä olleen maitopurkin sain sentään rajattua pois, hahaa.

Korsettia oli todella, todella ihana tehdä. Tää on niin mun juttu, koska tää on just niin millintarkkaa duunia kun olla voi ja mähän nautin siitä. Tykkään myös lopputuloksesta tosi paljon. Tulee todellakin käyttöön :).
Mulla on satamiljoonaa muutakin ommeltua juttua ja nyt oon saanu neulottujakin valmiiks...Vielä kun joku kuvais ne mulle. Me siirrettiin läppäri keittiöön ja Soneran mokkula toimii tässä ku unelma. Nyt voi siis ladata kuviakin ja bloggaaminen on taas heleppoo ja mielekästä :).

Muitakin juttuja olis mut tässä oli nyt tää ykkösjuttu :).

Syyslomakin loppuu!

2010-10-30T10:01:00.005+03:00

Hei pitkästä aikaa!

Meillä on koulu alkanu semmosella tohinalla että voi taivas. Jotenkin outoa organisointia että koko eka vuos tuhrataan yksien ja samojen hameiden kanssa (ja peukaloidenpyörittelyaikaa tosiaan jäi) ja nyt kakkosella pitää saada aikaan juhlamekko, kauluspaita lapselle, kauluspaita itselle, kirjailuja tuohon samaseen mekkoon, korsetti ja...noh, en ees muista kaikkee. En valita siis, kivempi että on paljon tekemistä mutta toisinaan tuntuu että voishan näitä jakaa vähän fiksumminkin.

Lisäks aikaa on vieny tupakoinnin vaihtaminen urheiluun, uus innostukseni piirtämiseen, mokkulan ja koneen kanssa tappeleminen ja hullu kaappien siivousrumba. Käytiin kaikki kaapit läpi ja kaivettiin kirpparitavarat esille. Siitä innostuneena aloin käymään läpi mun kankaita (ne ei lähe kirpparille, mä vaan laitan ne järjestykseen) ja askartelukamoja ja aaaaargh. No mut oma moka, ihan ite oon ne tunkenu tonne laatikoihin semmosella 'siivoon nää piakkoin'-meiningillä. Noh, syyslomalla ois ollu vaikka kuinka ja paljon tekemistä koulun puolesta mut nyt on lauantai eli loma loppuu huomenna ja en oo siis koulujuttujen eteen tehny mitään. Täytyy tänään vähän kurkkia tota kalenteria että näkee minkä juttujen on oltava jo heti maanantaina valmiit ja sit sen mukaan ryhtyä toimeen.

Mut onpa ollu ihana syysloma :). Älyyyttömän rentouttava! Maukalla oli kanssa vapaita tässä loppuviikosta, joten ollaan saatu olla yhessä ja puuhastella kaikkia rentoilujuttuja. Eka sen vapaa käytettiin kirppareilla. Lähettiin heti aamusta käppäilemään ja joskus neljän aikoja oltiin takas kotona. Siinä välissä käytiin kaikki Kyrönsalmen länsipuolen kirpparit ja divarit. Ja löytöjähän mä tein! Ihan jo ekasta paikasta löysin nämä:
Eikö vähän oo hienoja! Voi vitsi :)! Just niin täydellisii 80-luvun korviksia että mä meinasin hyppiä tasajalkaa ku löysin nää sieltä korulaatikosta. Tykkään hulluna tommosista ja niitä ei meinaa vaan mistään löytää kun kaikki on viskonu kasariaarteensa roskiin jo aikaa sitten. Mä olin valmis maksamaan näistä 2€/pari mutta se nainen pyys 1,50€. Siis yhteensä kaikista :)! Sehän sopi. Tosin oikeestihan siinä kävi niin että mulla oli vaan seteleitä ja pyysin sitte Maukkaa maksamaan nää ettei heidän kaikki vaihtorahat mee. Niin se anto 2€ sille tädille ja ei ottanu loppurahoja takas. Kiltti mies. Toi on siis semmonen hyväntekeväisyys-kirppis et ne menee ihan hyvään tarkotukseenkin ne rahat mitä sinne kantaa.

Kierrätyskeskukselta mä löysin maailman hienoimman asukokonaisuuden, mut siitä ei oo kuvaa. Kerron siitä myöhemmin kera kuvan kun sitä ei pysty sanoin kuvailemaan, se on NIIN hieno! Ja lisäks mä löysin sieltä sen mitä etinkin: talvitakin. Mulla on kyllä joo parikin talvitakkia mut ne on sitte tosi talvisia ja toimii sitte vasta oikeilla pakkasilla ni tarttin semmosen lyhyemmän joka käy jo nyt. Meiän kierrätyskeskuksella on ihana järjestys ja siellä oliki suhteellisen mukava kokeilla kaikki naisten takit ku ei tarvinnu ku repii rekistä takkia toisensa perään. Mä kokeilin siis niin miljoona takkia et meinas jo epätoivo iskee ja olin jo luovuttamassa. Kunnes se löyty. Ihan tavallinen mut jotenkin oikein ihana topattu musta vakosamettitakki. Korkee kaulus, kunnon taskut, vetskari ja nätit napit. Ja kuin tehty mulle. Sitä on käytetty ehkä kaks kertaa ennen ku se on viety kierrätyskeskukselle - näyttää ja tuntuu ihan uudelta. Ja on mukava ja lämmin ja just oikeen pitunen niin että se sopii sekä hameen että housujen kanssa ja ei nouse liian ylös kun pyöräilee. Ja 3,50€. Miinus opiskelija-alennus 10% :D.

Kierrätyskeskuksella on semmonen huone missä on ilmasia vaatteita ja oon saanu sieltä vaikka mitä. Pari neuletakkia, college-takin, verkkatakin (80-luvun musta-neonpunanen, oijoi), kengät, verkkarit...siis ihan hulluna kaikkee. Ja mä en ees roudaa sieltä mitään mikä ei oikeesti ois hyvää, ehjää ja siistiä ja vieläpä semmosta että oikeesti tulee käyttöönkin. Lisäks siellä on hyllyllinen ilmasia kirjoja (mä haen sieltä aina niitä Valittujen palojen kirjavalioita missä on lyhennelmiä, ne on täydellistä mökkiluettavaa) ja kärryllinen ilmasia tavaroita. Sieltäkin mulla on pari superhienoo käsilaukkua ja vaikka mitä hauskaa. Nyt siellä oli tämmönen niin hirvee (eli hieno) penaali etten todellakaan voinu sitä sinne jättää, kattokaa:
Hahaha, eikö oo!! Toi on siis semmonen jos joku ei muista, ni semmonen missä on sitten kynille omat paikkansa ja kumille ja terottimelle kanssa. Sinne mahtuu 10 kynää, terotin ja kumi. Sieltä ilmasten vaatteiden puolelta löysin eilen (kun tehtiin uus kirpparikierros) maailman hienoimman SUOMI-neuleen:
No oikeestaan Maukka sen sieltä kaivo esille mut siis niiiiin upee! Ihan mieletön! Valitettavasti en pystyny poseeraamaan samalla kun hyppäsin niin nyt siinä ei näy että tossa on myös toooosi upee kaulus jonka saa vetoketjulla auki. Siinä on Kiito-vetoketju ja mä yritin netistä kaivaa sen perusteella tietoa että milloin toi mahdollisesti ois tehty kun mitään lappuja ei oo. Toki se voi olla myös jonkun taitavan ompelijan käsin tekemä ja jos sillä on ollu Kiito-vetoketjuja niin se voi olla uuskin. Käytetty sitä ei oo varmaan kertaakaan - tai sit se on ollu jossain yhessä tapahtumassa päällä. Niin, siis en löytäny tosta Kiito-vetoketjusta mitään tietoo muuta kuin että niitä on joskus Suomessa valmistettu mut mistään ei mitään vuosilukuja löytyny.

Eilisen löytö on myös tää mun uus lempipaitani:
Tykkään hirveesti. Pääntie on tosi ihana ja tossa vasemmalla puolella on rusetti. Se ei ihan näy mut se on siinä. Kauheen kiva päällä ja kovin nätti ja hyvin tehty. 20 senttiä. Harmitti kun tossa samassa pöydässä mistä tääkin löyty, oli tositosi paljon hyvän näkösiä ja just jotain kerran käytettyjä paitoja hirveen halvalla, mutta ne oli kaikki väärän kokosia (eli pieniä tissien kohalta) tai sit niissä oli ihan ÄLYTTÖMÄN avara pääntie. Muuten iskälle ja äitille tiedoks että kun annoitte sen synttärirahan millä meiän piti mennä syömään niin ei me menty. Tai mentiin me mutta Maukka tarjos mulle sillon safkat ja niillä teiän rahoilla on ostettu noi saappaat. Että kiitti saappaista :)! Hyvät on jalassa. Lisäks ostin jotain taiteilijatarvikkeitakin. Kiitos.

Käsitöitäkin oon tehny mutta en oo kuvannu vielä mitään. Niistä sitte ens kerralla :). Joka on siis varmastikin nopeemmin kuin tämä ensi kerta oli :D.

Kesäloma joka loppuu.

2010-08-08T09:14:00.002+03:00

Tärkein ensin: Blogilista on poistanu miut kaikkien suosikeista joten jos siellä olin ja haluut sinne takasin niin sepä pitää lisätä uudestaan. Ihmettelin kun joiltakin tuli viestiä että miun blogi ei sinne päivity ja huomasin että se on poistunu mun omaltakin listalta. Lähetin kyselyä ja olivat vaan että 'no kappas'. No niinpä, kappas.

Sitte. Se kesäloma. Alkaa olla aikalailla ohi: huomenna alkaa koulu HUI! Jänskättää! Meille tulee uusia opettajia ja kaikkee ja voi että sentään, miten mä tämmösen ennaltanäkemättömän rentoilun jälkeen mitenkään pääsen kiinni normaaliin arkeen: aamuheräämisiä ja iltanukahtamisia ja vaikka sun mitä. Mulla on ollu hurjan ihana kesäloma ja mä en oo saanu aikaseks niinku mitään. No oon saanu mutta en mitään käsityöpainotteista. Paitsi Maukalle ne kahet sortsit. Mitkä tein kai kesäloman kahtena ekana päivänä, hahaha. Oon kuluttanu aikaa lenkillä, uimassa, torilla, keikoilla, Ilosaaressa, mökillä...ja oon mä kotona saanu sentään kirjahyllyt siivottua, hyvä hyvä. Ja oon saanu käytyä läpi mun kangasvarastot että nyt ainaki tiedän mitä kaikkee tuolta löytyy.

Ja ollaan me saatu meiän orkidea kukkimaan! Se oli suuri saavutus :)! Me saatiin tuo mikälieorkidea tuparikukaks Miukulta ja mä aattelin kun se toi sen että voi hitto, nyt ollaan pulassa. Oon jostain saanu sen käsityksen että orkideat on kovin hankala hoitaa? No, mä googletin ja sitte me hoidettiin sitä niinku käskettiin ja tadaa, kukkia ilmestyi melko tarkalleen vuosi sen jälkeen kun se oli pudottanut ne kukkansa mitkä siinä oli silloin kun se meille alunperin tuli.

Kukkia tuli yhteensä neljä. Mä kun luin silloin niitä orkidea-sivustoja niin huomasin että aika moni on näihin hurahtanu ihan kokonaan. Että niitä orkideoita pitikin olla yhtäkkiä kaikki nurkat täys. Siis samanlaista hulluutta ku mulla lankojen ja kankaiden kanssa. Vähän ihmettelin et kaikkeen sitä ihmiset hurahtaakin ;), mutta täytyy myöntää että nyt kun toi kukki ni tuli vähän semmonen olo että voisin mä haluta toisenkin. On ne niin kauniitakin. Katotaan vaan, pari vuotta kun menee niin myyn langat että saan tilaa orkideoille.

Mitä muuta niin helteiden lisäks myrskyjä. Asta-myrsky iski meiän nurkille ihan kunnon voimalla. Se oli hurjaa. Täällä oli Pyhän Olavin päivä ja se on täällä suuri tapahtuma: kaikki kynnellekykenevät on bailaamassa tai muuten vaan kattelemassa meininkiä. Vähän niinku Vappu mut enemmän porukkaa. Kaikki on silloin kaupungissa ja siinä juhlii sitte oman kaupungin väki ja turistit. Oon itte ollu pari kertaa ja oli ihan hurjan hauskaa. Nytkin mietin että menisin mut sit kävi loppujen lopuks niin että oltiin Maukan kanssa jo nukkumassa puoliltaöin. Kuunneltiin ilotulitukset ja sit todettiin että varmaan saa vihdoin untakin, ja sitte nukkumaan. Meni ehkä viis minuuttia niin tuli niin törkee tuuli että en oo moista kokenu! Olin ihan varma että ikkunat rävähtää hajalle siitä voimasta. Maukka jakso avata silmät ja huomas että salamoi niin että koko ajan räiskyy, ja sit me tietty päätettiin lähtee parvekkeelta kattomaan. Meiän parveke on järvelle päin ja salamat on tossa selällä ihan mielettömän upeita.

No näistä suurin osa oli niitä elosalamoita (tai jotain, luin lehdestä) ja toivat vaan valoa mutta oli siellä joukossa niitä koko taivaankannen halkoviakin. Minuu pelotti siis aivan kamalasti. Vähän se, että meiän parvekelasit kuulosti siltä että ne rämähtää hajalle ja eniten se että jos salamoi noin paljon niin sit kun se ukkonen jyrähtää ni se on varmasti hurja! Mut se ei koskaan jyrähtäny. Ihmeellistä. Meillähän oli Astan jäljiltä takapiha ku pommitettu, isot männyt kaatuneet ja yks koivukin. Koivu kaatu autojen päälle mutta se oli onnistunu rymähtämään siihen niin että ainoo vahinko oli yhteen auton konepeltiin tullu naarmu. Meiän pihasta ei muutenkaan menny mitään muuta rikki ku keinu, siihen pitää vaihtaa yks lauta. Hurjan näköstä silti. Seuraavana aamuna kävin kaupungilla ottamassa kuvia ja päivittelemässä asiaa ja kyllä se kuulkaa on niin että ei siinä yks pieni ihminen oo yhtään mitään ku luonto ottaa vallan.

Nuo molemmat kuvat on tosta meiän rantatieltä joka on siis reunustettu suurilla ja iäisyyden vanhoilla hopeapajuilla. Niistä ei kai ykskään selvinny ilman vauriota. Osa menetti vaan oksiaan, osa kaatu juurineen. Se on just kamalaa. Että miten paljon voimaa se vaatiikaan että saa tommosen kaatumaan? Mut oikein hyvä opetus ihmisille. Me ei täällä määrätä vaikka aika usein halutaan kuvitella että kaikki on ihmisen vallan alla ja me saadaan käyttäytyä luontoa kohtaan niinku halutaan, vedotaan 'älyyn' ja 'viisauteen'. Pyh, mä sanon. Olkaa viisaita ja arvostakaa luontoa niin ehkä tää tästä.

Sit jotain vähän rauhallisempaa loppuun.

Onkohan maailmassa mitään rauhallisempaa ku lehmät?

Kesäloma! (vol 3)

2010-06-27T10:15:00.002+03:00

Huh, mitäköhän mä teen sitte ku joudun alkaa taas keksimään muita otsikoita ku 'Kesäloma' =D. No nää jutut ei juurikaan liity kesälomaan muuten ku että nyt on aikaa kuvailla ja datailla. Ei oo siis kesälomalla tehtyjä. Itse asiassa voi olla että tää on esiintyny täällä jo aiemminkin, mutta kestäkää toisto.

Koulujuttuja siis. Eka ikinä kutomani mikään (paitsi koeloimi). Alunperin tän piti tulla partsin penkille istuinsuojaks mutta tajusin että heti ku tulee kesä ja aurinko niin se haalistaa tän alta aikayksikön. Koska kyse on kuitenki mun omasta ekasta jutusta ni en voi kestää ajatusta että se ois syksyllä roskiskamaa. Onneks meillä on näitä lipastoja ja onneks meiän kotiin sopii sininen oikeestaan mihin tahansa huoneeseen. Uus koti on siis makuuhuoneen lipaston päällä.

Tykkään hirveesti, se sopii tohon oikein hienosti. Toi kukka mikä on tuolla taustalla tossa kauheessa keltasessa muoviruukussa on semmonen että sain sen..hmm..viitisen vuotta sitten. Se oli suuren suuressa ruukussa ja yli metrin korkee ja tuuhee ku mikä. Mä hoidin sitä hellästi ja tossa on se mitä on jäljellä =D. En tiedä mitä sille kävi, se oli ihan ok kunnes muutettiin tähän nykyiseen kämppään mut ilmeisesti ei tykänny olostaan ku alko pudottaa lehtiään. Lopulta siitä oli jäljellä just noi mitä nytkin joten leikkasin nuo irti, tungit uudet mullat ja pystytin sinne noi jämät. Kyllä se ehkä voi selvitä...ainakin yhtä uutta lehtee se tekee siellä kovasti.

Sen edessä oleva kynttiläjuttu on kai ainoo mikä on aina esillä mun kotona kesät ja talvet. Porukat osti ton mulle joskus vuonna 199x ja siitä asti oon tykänny siitä aivan älyttömän paljon ja oon varjellu sitä lapsilta, eläimiltä ja muutoilta. Pakkaan ton johonkin miljoonaan pyyhkeeseen ja kahteen sunnuntaihesariin =D.

Sitte mulla on olemassa myös suuri lasipurkki - siis SUURI - ja oon saanu päähäni että haluun sen täyteen huopapalloja. Teen niitä aina silloin tällöin. Hirveen rentouttavaa puuhaa.

Ihanaa viikonloppua!

Kesäloma! (vol 2)

2010-06-19T14:19:00.007+03:00

SukkaaPukkaa...-blogissa kyseltiin että mikä on parasta kesässä. Vastasin sinne että ainakin tässä kesässä tuntuis olevan se että vihdoin on aikaa blogimaailmalle - lueskella teiän blogeja ja kirjotella omaa. Ja tietysti neuloa! Kaivoin aamulla keskeneräset neuleet esiin ja rupesin tikuttamaan. Onneks pari ekaa käsiin osunutta neuletta on totaalisen aivotonta touhua ni muistuu taas käsiin se oikea ote ;).

Kivaa on myös se, että voi mennä ja tulla niinku haluaa. Viimeks päätettiin lähtee mökille. Multa jäi viime vuonna mökkireissut lähes kokonaan väliin - olin töissä koko kesän ja hoin vaan sitä että 'noh, elokuun alusta lähtien oon työttömänä ni sitte ehtii'. Ja mulla olikin muuten tooooosi pitkä lista sitä sitten ehdittävää ;). Mun työttömyyshän kesti just sen aikaa että ehdin tajuta olevani työtön ja sit pääsin kouluun. Se mökkeilystä, marjastuksesta, sienestyksestä, kaappien siivoomisesta, ompelusta..phuuuh. EN siis valita! Tää oli vaan sivuhuomautus. Kuitenkin, oli siis huikeen ihanaa saada olla mökillä ja vielä kun kävi niin mukavasti että aurinko paisto ja sieltä oli nurmikko ajamatta ni voi ihanuutta =).

Mökin nurtsileikkuri on jostain vuodelta miekka ja kirves, ja se on siis aivan mahottoman painava työntää. Vielä ku se piha on semmonen kuhmuramökkyrä. Ja nurtsi oli siis ollu koko kesän ajamatta ni se oli aika pitkää, heh. Nämä kaikki yhdistettynä mun i-podiin on maailman ihanin tapa viettää kesäpäivää :). Mä nautin ihan täysillä! Seuraavana päivänä herättiin aurinkoon jo kaheksalta, juotiin aamukahvit, hypättiin autoon ja lähettiin pesemään mattoja.

Me otettiin mukaan kaks pitkää käytävämattoa pestäväks (kotoolta siis) ja yllätys olikin suuren suuri kun sieltä toisen maton sisuksista kuoriutu vielä 3 mattoo lisää =D. Ne oli onneks aikas pienoisia. Ja mikäs siinä on mattoja pestessä ku aurinko paistaa ja jos tulee kuuma niin järvi on kävelymatkan päässä. Nyt on puhtaita mattoja :). Tosin on vielä likasiakin että kyl tässä muutaman mökkireissun saa heittää ihan puhtaiden mattojen takia.

Meiän piti olla mökillä vielä pari päivää mutta kun se on semmonen sukumökki, ja Maukan eno vaimoinen, lapsineen ja lapsenlapsineen ilmotti että ovat tunnin päästä mökillä ni lähettiin aika haipakkaa karkuun. Ei olla kauheen sosiaalisia silloin kun ollaan mökillä rauhottumassa. Saati sitten ku mukana tosiaan seuras 2 pientä lasta..juu ei. Ensin harmitti aika paljon, mut seuraavana päivänä sitte keksittiin että kun on aikaa ja kaikkee muuta mutta ei intoo olla kotona ni lähetään autoileen. Ajettiin tästä Tanhuvaaran kautta Kerimäellä, sieltä Punkaharjulle, Kiteelle, Rääkkylään, Liperiin, Savonrannalle ja Enonkosken kautta kotiin.

Ihana reissu, ja hyvä että tuli tehtyä kun eihän me olla käyty missään näissä naapuripitäjissä. Kiteen kirkko oli tosi tosi hieno, mutta vettä sato kaatamalla niin en ottanu kameraa ulos kastumaan. Ja sinne ei päässy sisällekään. Meinattiin että mennään joku toinen kerta käymään. Rääkkylän kirkkoon pääs sisälle eikä sitäkään voi rumaks haukkua. Kuvat on sieltä.

Nyt takas nauttimaan kesälomasta :), ihanaa viikonloppuu!

Kesäloma!

2010-06-16T14:32:00.009+03:00

No joo, kesäloma on ollu jo useemman viikon ku tää opiskelijan arki on niin rankkaa, hahha. Blogi ja napunaputtelu on pyöriny mielessä jo ainakin kaks niistä viikoista ja nyt mä oon täällä. Edellisen jälkeen mä oon suorittany yhen työssäoppimisjakson ja antanu siinä sivussa asiakaspalvelun näytön. Reilu 10 vuoden kokemus asiakaspalvelusta EI siis riitä =D, vaan mun piti erikseen näyttää että osaanko mä tervehtiä asiakasta kun se tulee ja sanoo kiitoshei kun se lähtee. Osasinhan mie, tietysti sain kolomosen. Mun mielestä muuten arvosteluasteikko 1-3 on ihan liian kapee, en tykkää. Kaipa siihen tottuu mut mulla tuntuu ainakin aikaa vievän tuo.

Olin työssäoppimassa Hyvinkään Naamiaispalvelussa joka oli kyllä oppimisenkin kannalta ihan unelmapaikka! Siellä on pukuja vuokralla toistatuhatta, siis eri aikakausilta ja erilaisia satuhahmoja ja eläimiä ja siis mitä ikinä kuvitella saattaa, ja asiakaspalvelu siellä oli haastavaa JA äärettömän ihanaa! Lisäks Eeva, joka tuota Putskua pitää, puvustaa tällä hetkellä Päivölän kesäteatterin 20-vuotis juhlanäytöstä 3 Muskettisoturia, ja kirkkoteatterin Seimi ja Risti-passiodraamaa. Pääsin osallistumaan molempiin. Jälkimmäinen oli lähinnä kaapujen tekemistä ja Musketit taas ihan jotain muuta - niittejä, nahkaa, luovuutta ja naurua.

Muskettisoturit tehään siis gootti-rokki-romance-henkeen ja mä NIIIIIIN suosittelen kaikille sitä jotka vaan siellä päin kesäänsä viettää! Ite aion mennä kattomaan ainaki yhen näytöksen ja lisäks yhen yönäytöksen, koska sinne on tulossa jotain tuloshowta ja vaikka sun mitä. Mä oon ollu kaikissa erilaisissa proggiksissa mukana ja erilaisilla porukoilla ja tyylilajeilla ja tää on niistä kaikista se, mistä voin ihan rehellisesti sanoa että hitto siitä tulee hyvä! Tai sit jos ei tuu niin ne on kyllä seonnu sen jälkeen kun sieltä lähin takas Savonlinnaan =D. No mut jos kiinnostaa niin se on teatteripaivola.com.

Alin kuva: Mika Perkiökangas, muut mun. Kuten nunnien asuista huomaa ni meno ei oo ihan perinteistä ;). Lisäks näytelmässä on mukana tietysti hevosia ja siis näyttelijät on päässy opettelemaan ratsastusta, ja koska musketit miekkailee niin Päivölässä on käyny 'ihan oikea' teatterimiekkailun opettaja opettamassa heitä. Viimotteen päälle kaikki. Mä jaksaisin vaahdota tästä ihan hamaan tappiin asti mutta olkoot nyt.

Kesäloman alotin hyvin tekemällä ekana päivänä Maukalle sortsit, tokana päivänä itelleni mekon kierrätystyyliin (=vähällä vaivalla) ja kolmantena päivänä Maukalle sortsit. Ekat sortsit oli siis prototyyppi. Sit tuli kaikkee ja käsityöt jäi. Ens viikolla mun on tarkotus heti maanantaina kaivaa kaikki kankaani esiin ja tehä suunnitelma jokaiselle isommalle palalle. Viikko siinä varmaan menee leikatessa kangasta ja kaavoja ja sit mä ompelen niin paljon ku sielu sietää =). Sama suomeks niin ens viikolla alkaa loppukesän kestävä hellejakso ja mä en saa mitään ommeltua.

Mitä muuta niin mä lopetin tupakoinnin, nyt on kaks kuukautta takana. Ekan kuukauden palkkioks otin lävistyksen huuleen. Se sopii siihen joko tosi kivasti tai tosi huonosti koska tasan yks ihminen on huomannu sen (tai tunnustanu huomanneensa). Mun mielestä se on nätti, ja äitin mielestä 'kivempi ku se edellinen' joka on siis kauneinta mitä mä oon koskaan kuullu että äiti sanoo lävistyksistä =D. Tokan kuukauden palkkioks kävin uittamassa tassujani turpeessa. Kolmas kuukaus vois luvata kasvohoidon, eikö vaan? Mehän alettiin 1.1.2010 tän vuoden jouluun kestävään herkkulakkoon joten nyt oli hyvä hetki lopettaa tupakointi - ei tuu ainakaan vedettyä karkkia sit kaiken röökin edestä. Näköjään mun sitte kuitenkin teki mieli koko ajan syödä jotain ja koska mä alkuvuodesta päätin lopettaa myös lihomisen ni liityin Kalorilaskureihin ja aattelin että voisin saman tien pistää koko elämän remppaan. Sini 2.0 on ihan hyvässä vauhdissa - ainakin mä syön terveellisesti ja liikun paljon.

Meiän takapihalla on tivoli, mä saatan vähän mennä sinne! Jotta moikkapus!

Kuka tyhjentäis mun muistin?

2010-04-10T09:16:00.005+03:00

Tietokoneen muisti on täynnä. Eikä tuo mikään ihme oo, siellä on vuosikausien valokuvat. Osa niistä on myös ulkosella muistilla mut kun en nyt varmaks muista että mikä osa, niin en oo uskaltanu mitään poistaakaan. Tässä oli siis hieno selitys sille että vaikka näyttäis etten oo saanu mitään aikaan niin oikeesti oon mutta en oo vaan jaksanu ottaa kaikesta kuvia ku niitä ei nyt just saa koneelle ja inhoon ku kameran kortti on täys ja ja ja ja. Eikö ollu hyvä selitys, hä ;).

Tietokone (tai siis meillähän on vaan tää läppäri) on tuottanu muutenkin harmaita hiuksia viime aikoina. Ihme temppuilua ja kuumumista ja aaargh. Täähän ei oo ihan silleen uusinta mallia että menis takuuseen joten yks päivä menetin hermoni, kaivoin Leathermanin, avasin koneen ja puuhastelin jotain. Laitoin paikoilleen piuhoja mitkä näytti kuuluvan johonkin ja imuroin sisällön ja toivoin parasta. No oikeesti vähän tiesin mitä teen, oon vaihtanu tähän kerran hiiren ja näppiksen ja tää on siis hirmu looginen vekotin. Parasta tapahtui, kone toimii kuin unelma. Hyvä hyvä hyvä hyvä. No hidashan tää on mutta se muisti..

Joka tapauksessa. Mitä on tapahtunu kevään aikana ni oon käyny Prahassa. Se oli hiihtolomareissu, oltiin Maukin kanssa kahestaan ja voi vitsi että oli ihanaa! Voin ihan hirmusen lämpimästi suositella ihan jokaiselle sitä kaupunkia. Varsinkin kun käytiin tälleen off-season, ni oli tosi mukavaa kun ei ollu joka paikka ihan täynnä turisteja. Paljonhan niitä oli mutta ei silleen että ois alkanu ihan ärsyttämään. Kauheesti siellä on nähtävää ja koettavaa ja tommonen viikko ei oo ku pieni pintaraapasu siitä. Käytiin museoissa ja taidenäyttelyissä, tallusteltiin ympäri kaupunkia ja tietty käytiin joka päivä eri ravintolassa syömässä.

Vikana päivänä uskaltauduttiin vihdoin perinnelounaalle - miulle gulassia, Maukille porsaan polvi. Kyllä. Porsaan polvi. Kuulostaa hirveeltä, näytti vielä pahemmalta. Mut oli ihan hyvää. Jostain syystä mä olin kuvitellu että en tykkäis gulassista mut voi taivas miten hyvää se oli! Ihan mieletöntä herkkua namnamnam.

Muuten tää onki ollu pelkkää kouluu ja opiskeluu. Meillä ei hirveesti noita kotitehtäviä oo mutta sen verran kuitenkin että saa niissä ajan kulumaan. Yks isompi pofo ja sitte mun oma valinta: otan lähes kaikki tekstiilipuolen tehdyt tuotteet kotiin viimeisteltäviks. Sitte saan saman tien koulussa alettua seuraavan homman ja kotona voin rauhassa puuhata edellistä loppuun. Ihan vaan siks, että yritän suoriutua koulusta mahollisimman nopeesti ja oppia siinä samalla mahollisimman paljon (luonnollisesti ;)). Näin saan maksimoitua ajankäytön. Ja ei huolta, ei tarvii sanoo että 'älä stressaa' tai 'muista välillä rentoutua' tai 'ajattele nyt muutakin ku koulua' tai muuta vastaavaa. Kyllä, en stressaa, rentoudun ja ajattelenkin. Heti jos tuntuu siltä ettei huvita tehä kotona jotain loppuun tai että alan ottamaan paineita noista niin lopetan.

Koulujuttuja niin saatiin VIHDOIN hameet valmiiks. Näitähän siis alettiin tekemään jo syksyllä että, phuuuuh. Tosin niin. Tekeminen oli jotain ihan muuta mihin oon kotona tottunu. Tietty se alotettiin mittojen otolla, sitte tehtiin peruskaavalla sovitushame johon tehtiin vielä kaavamuutokset niin että se istuu. Sitte suunniteltiin ties kuin monta hametta joista valittiin yks jatkojalostukseen. Sitte kuositeltiin, piirrettiin kaavoja, valittiin kankaita ja työtapoja ja leikattiin ja ommeltiin ja sovitettiin ja ommeltiin ja sovitettiin ja muutettiin ja niin eespäin. Oli vaivan arvoista. Mutta kamalan vaikee kuvata! Tää on nyt sit kuitenkin tässä. Ja niin mun näkönen kun voi olla. Ja istuu.

Speksejä haluaville, hame on bambua, vuori astetaatti-triasetaattisekotetta. Valitsin kaikista piirtämistäni malleista tämän lähinnä sen takia että se opettaa mulle eniten koska tässä on kaikki herkut: viistotus, kellotus, laskokset, levee vyötärökaitale, vuori ja vuorissa vielä tuo helmakaitale missä on poimutettuna yli 4 metriä kangasta ja sisään ommeltuina nappia napin perään.

Tykkään, tykkään, tykkään. Savonlinnassa asuville tiedoksi, niin Artemian kevätnäyttely on Galleria Putkassa 10.4. - 19.4. ja tämäkin on siellä. Myös meiän eteisen ihana matto on siellä ja sen takia siitä ei oo vielä kuvia täällä. Mut käykää kattoo. Ite en oo vielä käyny mut siellä on varmasti ihan hullun upeita töitä ja kun näyttelyn on koonnu ja kasannu sisustus- ja näyttelylinja ni se on taatusti hienosti duunattu sekin.

Sit tuli pieni rinssi maailmaan, ja vaikka mä oon koko kevään ajatellu että pitäis neuloo jotain että ois sitte valmiina kun se putkahtaa maailmaan niin ei. En oo saanu aikaan. Onneks sain saumurin kotiin just edellisenä viikonloppuna ni kavoin yks ilta sen ja kankaat esiin. Tää valkonen (ne ei muuten oo pilkkuja noi väritäplät vaan sydämiä) on kokoa 80 cm. Kietaisupaita ja pökätsyt. Mun peruspaketti =D.

Ja vihree on kokoa 60 + 70. Pökätsyt tein isommat ku niillä on niitä vaippoja ja muita ni mahtuu pidempään. Halusin tehä tommosen pienenpienen koon, kun oon saanu hurjasti positiivista palautetta näistä. Siis että ihana saada vaatteita jotka on heti melkein sopivia eikä jättisuuria. Toivottavasti on olleet käytössä nääkin.

Siin tais olla tärkeimmät. En jaksa alkaa puimaan tota norppa-/tikka-asiaa kun mulla ois siitä ihan hirveesti sanottavaa. Siitä ja sarkasmista yleensä. Sen verran sanon vaan tiivistäen aika paljon mun ajatuksiani, että yleisesti ottaen olen sarkasmin ystävä ja ymmärrän sitä ja yleisesti ottaen oon myös sitä mieltä että poliitikot poliitikkoina - ilman sarkasmia. Ehkä mä joskus jaksan selventää ajatuksiani enemmän :). Nyt meen nauttimaan aamupalasta Maukin kanssa, meillä on kerrankin yhteinen vapaa viikonloppu.

Tapetaan Tikat?

2010-03-29T17:34:00.005+03:00

Tulipa tuossa mieleen, että Tikka voisi olla kannattavaa tappaa sukupuuttoon. Sama koskee kaikkia marginaalilajeja, siis käytännössä pääosin isoja idiootteja. Ei luonto siitä pahemmin kärsisi jos Tikka katoaisi Suomesta.

Sillä rahalla joka Tikan kuuntelemiseen kuluu voisi tehdä paljon oikeaa luonnonsuojelua. On paljon lajeja joiden suojelusta olisi enemmän hyötyä. Tarkoitan siis tiettyjen alueiden suojelua lajien elinmahdollisuuksien säilyttämiseksi. Toki Tikka on joidenkin mielestä tarpeellinen ja siksi sitä pitää suojella.

Tietysti kaikkein paras tapa olisi syödä ne.

Ja kuten E. Tikka blogissaan myöhäisherännäisesti toteaa, tämähän on siis sarkastista huumoria.

Ja kyllä, mä oon niitä tyyppejä joka EI tajunnu tätä sarkasmia eikä täten siihen uskokaan. VARSINKAAN kun perässä seurasi pahoittelubloggaus. Miksi pahoitella jos kyse on sarkasmista?

Ens kerralla oikeitakin asioita, nyt piti vaan päästä avautumaan ;).

JämäJämäJämäJämä

2010-02-06T10:57:00.002+02:00

KIITOKSET edellisen postauksen symppauksista. Ihanaa ku te tajuutte :). En sitä kyllä epäillykään mut ihanaahan se on silti. Kyllä, tuli parempi olo kun sain purkautuu. Sit puhuin vielä mun kaikeista ihanimman ystävän kanssa puhelimessa ties kuinka pitkään (harvinaista herkkuu, meillä ei yleensä oo koskaan aikaa puhua ku toisessa päässä on vuorotöissä käyvä 4 lapsen äiti =D. Pitää vissiin kiireisenä..) ja johan sitä jaksaa taas hymyillä.

Noh. Tammikuun alussako se oli kun sain kohtauksen ja päätin siivota mun langat. Voi taivas mikä määrä niitä hei on! Aivan mahotonta. Siinä rytäkässä laitoin kaikki pikkuset jämälankakeräset tähän olkkariin jemmaan ja toivoin että kun ne on tossa lähellä ni ees osa niistä tulis tän vuoden puolella käytettyy. Osa on nyt virallisesti käytetty! Ekaks tein tämmösen:

Hah! Nyt te luulette et mä oon taantunu ala-asteelle =D. Ihan silkkaa ainaoikeeta jotakuinkin neliön verran. Mut katsokaas tätä nerokkuutta:

Kyllä, sehän on puikkopussi! Tää on vähänniinku prototyyppi, koska näin täntyyppisen ohjeen vissiin viime vuoden vikassa Martta-lehessä ja heitin sen sitte roskiin. Ni en ollu ihan varma että oliko siinä vaan ainaoikeeta vai oliko siihen heitety jotain jippoja. Mut näkyy toimivan näin ihan hyvin, joten näillä mennään. Teen isomman ainaki yhen ni saan pyöröt sinne kivasti ja sitte jos vielä virkkuukoukuillekin sais omansa aikaan. Musta tää on ihan huikee idea!

Hyvä Martat! Nappi siis vaan reunaan ja rullalle. Ikävästi tässä oli toi viimenen vaaleenpunanen kerros tooooosi paljon ohuempaa lankaa ja päästin sen sitte päätellessä kapenemaan (amatööri kun olen), mut eipä tuo käytössä haittaa niin annan olla. Opettelen epätäydellisyyteen. Oon koko viime viikon saanu koulussa opettajan suusta kuulla että mun pitäs pyrkiä vähempään perfektionismiin joten mä alotan nyt tästä ;).

Sitte mitä jämiä tosta jää, niin nekin saa käyttöön. Teija hoi, näitä tumppuja mä tarkotin sillon aikasemmin kun puhuin lapsuuden THE Tumpuista. Meillä oli aina muksuna tämmöset. Siitä ilosta mä päätin uhrata tähän hyvin marinoidut mohairin ja villan sekotukset jotka on samalta ajalta. Vyöte on kadonnu vaikka yritin sitä vaalia, koska tää vihree on siis Hyvinkään Villakehräämön lankaa. Hyvinkään Villakehräämö on muuttanu nimensä 1960-luvulla ja lopettanu toimintansa kokonaan 1988 joten on tää ainakin sen 20 vuotta vanhaa. Ovat kuulemma ihan lämpösetkin.

Alla siis toinen tumppunen nurinperin. Pitääkin huvikseen punnita nuo. Mut niitä oli tosi kiva tehdä ja ku mä oon semmonen että mulle tulee jotenki aina hyvä olo kaikesta loppuunkäytetystä (voitte vaan kuvitella kuinka innostunu mä oon kutomaan mattoja!) ni se nosti tekemisen iloa entisestään. Nuo on Maukin ja se lupas et ne kelpaa vaik onki aika värikkäät..haluisin ittellenikin tommoset mutta kun mun käsissä on joku ongelma: huolimatta kaikesta poltetusta tupakasta mun ääreisverenkierto on sitä luokkaa että esimerkiks tänä talvena pakkasia on ollu aika reilusti, ja mulla on kerran pysyny tumput kädessä pidempään ku 10 minuuttia. Tulee vaan niin älyttömän kuuma niitten kanssa! Eli niin, varmaan mulle on turha noita tehä. Pah.

Nyt ei vissiin muita juttuja..ei ku joo, laitoin blogini tonne bloglovin'-paikkaan myös. En ota sitä pois blogilistalta mut meni niin hermot kun se ei vaan toiminu pitkään aikaan yhtään koskaan. Tietty just silloin mulla ois ollu kerranki aikaa lukee blogeja joten meni ihan murinaks. Nyt mulla on sitte tuolla rakastavalla listalla ees osa blogeista et jos lista alkaa taas temppuilemaan. Nih.

Sit ei muuta. Voisin juoda kupillisen kahvia ja lähtee ulos. Illalla lähetään sitte lätkämatsiin kattoo ku Sapko kaataa KooKoon.

Moikkamoi!

Jos ärsyttää ni ärsyttää.

2010-01-29T19:44:00.002+02:00

Ja nyt kun en oo jaksanu tehdä mitään perussukkaa kummosempaa enkä oo jaksanu niitäkään kuvata ni mä valitan. Mun maailmaan on viime aikoina pesiytyny jotenki epätavallisen runsaasti ärsyttäviä asioita ja koska se että mä yritän vaan unohtaa ne, ei tunnu auttavan ni hitto! Minä nillitän. Jos oot hakemassa iloista ja elämänmyönteistä postausta niin kehotan vaihtamaan osotetta.

Ärsyttää. Kopiointi. Kävi niin että mä tein käsityön. Ihminen, joka myös tekee käsitöitä näki sen. Kehu sitä. Mikä oli kivaa, koska yleisesti ottaen on vaan mukavaa että saan aikaan jotain mikä on jonkun toisenki mielestä nättiä. SE, että ihminen tekee samanlaisen käsityön ja ottaa siitä kunnian itselleen EI ole mukavaa. Mä oon kiukutellu tästä päivätolkulla ja se vaan jaksaa ärsyttää. Siis oikeesti! Jos mä nyt nään esimerkiks jossain blogissa jotain nättiä ja ei-niin-tavallista, ni kyllä mä voin tehdä samanlaisen. Tosin mä ilmotan siitä sille kenen idea alunperin oli, ja ihan varmasti jos joku sitä mun työtä kehuu ni tuon julki että hei, tää idea ei ollu mun. Hitto että kiukuttaa. Ja miks mä en sitten vaan ilmota tälle kyseiselle henkilölle että mun mielestä tuo ei oo laitaa? Mä oon katsokaas tullu siihen tulokseen että maailmassa on ihmisiä jotka tajuu sanomattakin ja sit niitä ihmisiä jotka ei tajuu vaikka niille sanois. Jotenki tuntuu siltä että jos lähen nillittämään ni tuhlaan vaan energiaani siihen. Tosin nyt mä tuhlaan energiaani ihan yhtä lailla mutta..niin. En tiedä.

Ärsyttää. Se että ihmiset ei osaa keskustella. Tai jos osaa niin ainoastaan ihmisten kanssa jotka on samaa mieltä TAI on valmiita muuttamaan mielipiteensä. Otetaan esimerkkinä Kaarina Hazard / Tony Halme-kolumni jonka pohjalta mä oon käyny useemmankin keskustelun. Mä olen niitä ihmisiä jotka on sitä mieltä että siinä kolumnissa ei ollu mitään vikaa. Mä oon aina ihmetelly minkä takia ihmiset muuttuu piruista pyhimuksiks kun ne kuolee. Kulttuuritiedon tunnilla sain tähän osittaisen selityksenkin: ennen aikaan uskottiin että kuolleet jää tietyks aikaa vintille asumaan ja kuuntelemaan mitä niistä puhutaan - jos joku uskals mennä arvostelemaan, oli luvassa kummittelua. No eniveis - mulle on kuitenki ihan okei, jos joku sattuu olemaan eri mieltä (niinku ko tapauksessa yli puol Suomee tuntus olevan mun kanssa eri linjoilla) ja mulle on ihan okei jos joku kertoo että hänen mielestään tää homma ei mee näin ja perustelee mielipiteensä. Esimerkiks Teija (moi :)) - me oltiin NIIN eri mieltä tästä ku kaks ihmistä voi olla ja Teijalta tuli tyypilliseen tapaan kunnon perustelut selkosuomella. Mutta. Ei kertaakaan mitään lauseita tyyliin: 'Olet idiootti kun et ymmärrä' tai 'Ethän sä oikeesti voi noin ajatella' tai se mikä mua ärsyttää eniten 'Kylläpä SINÄ olet joustamaton kun et ole kanssani samaa mieltä'. Me siis vaan yksinkertasesti oltiin eri mieltä (perustellusti) ja se siitä. Mut arvatkaa vaan montako kertaa mä oon kuunnellu jotain noista kolmesta lauseesta? Ja hei oikeesti, voiko joku kertoa mulle mikä logiikka ylipäätään on siinä että väitetään mua joustamattomaks jos mä en vaihda mielipidettäni? Eikö mulla oo oikeutta omiin mielipiteisiin? Ja silkkaa ekstraa on se, että tää lause tulee sillä äänensävyllä millä puhutaan pikkukakaroille kun ne ei ymmärrä. Voi tsiisus mä sanon.

Ärsyttää. 'Kun mun lapsuus oli semmonen'. Voi taivas. Mä oon valitettavasti joutunu lähes päivittäisiin tekemisiin ihmisen kanssa joka kokee voivansa käyttäytyä ihan miten itse haluaa, jonka mielestä on ok keskeyttää toisten puheet jotta hän voi kertoa jotain (typerää) itsestään ja joka käyttäytyy muutenkin ku teini. Joo, kyseessä on paltiaralla kolmikymppinen ihminen. Ihminen, joka ihme kyllä tuntuu itsekin huomaavan omat ärsyttävät piirteensä mutta joka ei aio mitenkään tehdä elettäkään muuttuakseen koska..niin 'vaikea lapsuus' ja muita koottuja selityksiä. Ihan oikeesti, vaikeella lapsuudella tai ikävällä nuoruudella ei vaan voi perustella oma paskamaisuuttaan. Tai voi, mutta mun mielestä on turha olettaa että kaikki vaan on valmiita silittelemään raukan päätä ku hän on joutunu kokemaan muutaki ku ruusuilla tanssimista. Mä sanoisin että varmasti jokaisella on ollu elämässään niitä vaikeitakin hetkiä mut eikö se eläminen oo sitä että niistä selvitään? Ja jos ei selvitä ni tervemenoo terapiaan mun puolesta.

Sit ärsytti moni muuki asia mut nyt mä en enää muista niitä ku niin tohkeissani avauduin näistä ensimmäisistä. Ai niin, yks oli vielä se että aletaan neuvomaan ihmisiä vaikkei ite osata. Se on kans ärsyttävää. Eikö siinä tapauksessa vois vaan sanoa että ei tiedä?

Kiitos =D.

Uus vuosi, toivottavasti useemmat kujeet..

2010-01-06T07:28:00.002+02:00

Viime vuonna kirjottelu jäi varsinki loppuvuodesta hävettävän vähäseks. Jos mä lisäisin loputtomaan vuoden 2010 tavotelistaan yrityksen blogata useemmin. Mulla on niin huono muistikin että jos en tänne kirjaa asioita ylös ni en vuoden päästä tiedä niitä etes tehneeni ;).

Mielestäni mä oon jotain saanu aikaankin, mutta näyttäis siltä että yhtään kuvaa ei oo ainakaan koneelle asti siunaantunu..jospa mä parannan tapani tässäki nyt ku tän vuoden valmistuneita alkaa tulla. Katsotaan, en lupaa mitään.

Mulla oli ensimmäistä kertaa vuosikausiin ihan oikea JouluLoma, ja mikä parasta niin Maukalla oli kanssa. Mieletöntä! On meinaan pikkasen eri asia nauttia joulusta kun on ollu sitä ennen jo muutaman päivän vapaalla ja ehtiny rentoutua - eikä tarvii heti joulun jälkeen juosta töihin. Mä nukuin ihan mielettömiä määriä, luin, katoin leffoja (loppulomasta tulin vielä sopivasti flunssaan ni en voinu muuta tehä ku maata sohvalla), neuloin ja vähän juhlinkin. Neulomiset meni kaikki suoraan joululahjapaketteihin ja oma neuletakki odottaa tossa edelleen että pääsis takas tekemisen alle. Alkuloma oltiin Hyvinkäällä ja loppulomaks tultiin sitte kotiin.

Flunssasta ku paranin sen verran että pystyin jotain tekemäänki, ni rupesin iltana eräänä siivoomaan mun lankavarastoja. Me siis vaihettiin joskus joulukuun alussa vähän järjestystä, ja koska kaikki lipastot vaihto huoneesta toiseen, piti kaikki laatikotki siivota ja vaihtaa esimerkiks ne sukat ja nimettömät keittiön lipastosta makkariin. Muutamassa laatikossa oli vähän lankaakin ja niitten tila vaan loppu. Ja lisäks sohvan siirtäminen aiheutti sen että mun salainen (eikä kovin pieni) lankapiiloni paljastui ja joutu kodittomaks. Päätin sitte raahata kaikki lankani eri paikoistansa tohon olohuoneen lattialle ja 'ihan nopeesti' järjestää ne niin että ne ois käyttäjäystävällisesti. Hahhaa! Mitenköhän tommonen määrä lankaa järjestetään ihan nopeesti, kysyn vaan? Varsinkin jos neiti järjestelijä on näitä tyyppejä joka kesken kaiken löytääkin ittensä vaan istumassa siellä keskellä lattiaa - puikot käsissä =D. Valmista siitä lopulta tuli, ja lopputulos on se että sukkia vois neuloo. Sukkia ja lapasia. Onhan tuolla nuita huivilankojakin joo, ja pariin takkiin tai puseroon langat mut mitään ei oo niin hulluja määriä ku noita erilaisia sukkalankoja. Sukkalangan määritelmä on siis tällä kertaa se, että se on soveltuva sukkain neulontaan JA ko lankaa ei oo riittävästi mihinkään isompaan.

Noh, yhet sukat on neulottu ja toiset kohta. Tumppuja alotin eilen, kun äiti lähetti mulle viime viikolla ohjeen The Tumpuista. Ne on ne, mitä pidettiin lapsena ja mitkä mä muistan vieläkin aina talvisin.

Aika paljon aikaa menee kouluhommissa, siellä on kaikenmoista piirtämistä ja maalaamista ja portfolion tekoo ja matonkuteiden repimistä ja ja ja ja. Mä riemuitsen tosta koulusta edelleen vähintään viikoittain. Se on vaan niin mun. Hyvä niin. Aluks oli tosi haastavaa ku piti piirtää ja maalata niin pirusti ja mähän oon siis huono molemmissa. No, joskus mä oon osannu piirtää - en hyvin, mutta ihan silleen kohtuuhyvin. Ja mallista, aina mallista. Mun luovuus on jossain ihan muualla ku siinä että mä tyhjälle paperille saisin aikaan jotain. Ei onnistu. Maalaaminen ei oo koskaan ollu mun juttu, paitsi silloin ku puhutaan kasvomaalauksista. Nyt mä oon huomannu oman kehitykseni ja oon tosi innoissani ku ihan oikeesti saan jotain aikaan! Mun asteikolla ne työt on niinku aivan upeita, luokan yleisellä tasolla taas niitä aikalailla huonoimpia =D. Mut se ei mua haittaa - meiän luokalla on siis hirveenä ihmisiä jotka on tulleet taidelukiosta ja/tai kuluttaneet puolet vapaa-ajastaan piirtämällä tai maalaamalla joten tottakai ne on parempia siinä! Ja onneks mä oon vihdoin kasvanu niin aikuiseks että en vertaile itteeni niihin muihin, vaan siihen omaan aikasempaan tasooni - ja voin siis ihan surutta sanoa meiän yhteiskritiikeissä että mä oon ylpee omasta työstäni =D.

Lyhyestä (tai keskipitkästä) virsi kaunis - Loppiaisvapaan aion viettää osin kouluhommien kanssa, osin Kolmen Linnan Loppiaisessa, osin neuloessa leffan kanssa. Neulonta + leffaosuus alkaa nyt.

Ihanaa tätä vuotta kaikille!

Ihan pikaisesti..

2009-11-01T10:11:00.002+02:00

Allekirjoittamisen arvoinen adressi Novitalle paremman suomalaisen neulekulttuurin puolesta löytyy linkin takaa. Itse allekirjoitin koska Novitaa en tilaa juurikin näistä mainituista syistä. Nyt ostin sen edellisen Novitan, pitkästä pitkästä aikaa, ja sain heti järkyttävät kilarit kun ovat pokkana omineet Kalorimetrinkin omakseen vaihtamalla langat Novitalaisiin. Murinaa ja ärinää. Voisin kirjottaa tästä vaikka romaanin mutta varmaan tiedätte ilmankin mun mielipiteet.

Muuten tänne kuuluu hyvää mutta hieman kiireistä :), nytkin maalaustehtävät odottaa tossa vieressä. Valmiita on sarjoissa virkatut, neulotut, ommellut, kortit ja korut eli jonain päivänä naputtelen oikeen postauksen.

Nyt muistaessani kuitenkin kiitokset plakaateista. Ja muistaki kommenteista tietty :).

Kuvaa kuvan perään..

2009-10-20T07:46:00.007+03:00

Nyt tulee semmonen kuvapläjäys että itteäkin hirvittää. Ja hei! Mä oikeesti oon karsinu näitä! Koitan tapojeni vastaisesti pitää tekstin minimissä niin tästä ei EHKÄ tuu niin mahoton luettava. Tosin hurjan pitkissä teksteissä on se hyvä puoli, että ne jotka kahlaa ne läpi, jättä yleensä pitkiä kommentteja =D. Hauskaa. No mut. Tiksa haasto mut Kipakan vaihtojen merkeissä tekemään 'jotain, jostain, jollain tekniikalla'. Mä olin et okei, mutta en kuitenkaan saa aikaan ku jonkun ketjusilmukoista virkatun vyön. Pystyin mä vähän parempaan. Mut en paljon:

Perustavanpläähkämmekkäät. Wool ja vironvillaa sitte kukkasiin. Mä oon muuten tosi huono kirjomaan neuleisiin mitään, en tajuu mikä pakko nytkin oli tehdä niin? Melkein tuntu siltä että ois ollu helpompaa tehä kirjoneulekämmekkäät. Noh, mä sain Tiksalta superihanan pöllöpää-setin (tää kertoo just niin siitä mitä Tiksa ajattelee musta =D) joka on ollu kyllä hurjassa käytössä joten noi kämmekkäät tuntu vieläkin vähäisemmältä. Mut silti siis. Ei ollu se vyö. Tumput pöllöpääsettiin tuli osallistumisesta hyvän kierrättämiseen. Mä olen ilkeä ja ovela ja laitan sen tänne vasta vuodenvaihteen jälkeen (koska tekstissä luvataan yllätys 'tämän vuoden puolella' ja mulla on tän vuoden puolella vähän muutakin lähetettävää).

Sitte niin. Jotain mitä on joka paikassa ja nyt sitte meilläkin:

Joo. Noroahan se on. En muista värejä. Neuloin niin pitkäks ku halusin, sitte tein kämmekkäät:

Vähän noita vielä jäi, mietin että koitan saada niistä kalorimetrin aikaan. Jos tekis myssynpiponbaskerin, ni pitäis taas ostaa lisää ja oikeesti..mulla on lankaa ihan omiin tarpeisiin ellei vähän ylikin.

Joskus jää vaan joku vaihde päälle, ja mulle se oli tänä syksynä kämmekkäät. Tein jostain ikivanhan Ainon jämistä yhdet ja sitte vielä löyty vähän Isoveikkaa ja Mambon jämiä, joista tein sitte toisen näistä.

Tokihan se lanka loppu kesken enkä innostuksissani huomannu sitä ollenkaan. Ja hei, mitä Isoveikalle on tapahtunu?? Onko ne Novitalla päättäny lopettaa senkin vai miksei sitä löydy? Eniveis, löysin samanväristä Nallee ja sehän on kaksinkertasena ihan just hyvää. Tuskin huomaa. Joo, sit mulla on vielä yhet jämälankakämmekkäät tossa oottamassa viimeistelyä..niitä riittää siis.

Sit joskus ehkä 3 vuotta sitten sain jossain vaihdossa Hannalta (blogi kadoksissa, nimi muistissa) ihanaa alpakkaa. Nyt siitä vihdoin tuli huivi. En muista mistä ohje on, mut erittäin simppeli. Tuo on tuossa vielä pingottamatta ja epäsiistinä mut..njääh, ei se oo niin justiinsa.

Sitte, hehee =D. Kauhein kuva ikinä. Muistin että hei, tätä en oo kai vielä näyttäny joten otin ryppysestä laukusta epämääräsen kuvan. Se on ryppynen ku se oli pesussa ja epämääränen ku oon vaan niin laiska joskus. Kuitenkin, tuli samalla mallilla ommeltua parikin laukkua. Yks meni synttärilahjana Hyvinkäälle ja siitä ei oo kuvaa. Yks on miettimässä laitetaanko siihen pari nappia koristukseks. Kaikki on valmistettu kierrätyskankaista.

Sit ihan nopeesti jotain koulujuttuja. Josta aasinsiltana edellisen postauksen kommenteihin. Mette: en mäkään ollu kutonu ennen. Koulussa olin puukässässä ja eipä tuolla Etelä-Suomessa kai kudottu muutenkaan. Täällä on aika moni kaveri päässy kokeilemaan sitä jo koulussa. Ja Routa, mulle se loimen laitto ei ollu sitä lempipuuhaa. Ensimmäisen loimen laitto oli itse asiassa ihan kamalaa kun en tajunnu mitään. Sen jälkeen se on menny jo ihan mukavasti kun tajuu mitä on tekemässä, mut kyllä mä tosta itse kutomisesta tykkään enemmän. Mut mä oonkin ollu aina huono tekemään valmisteluita.

Ekana oikeena työnä tein parvekkeen penkille istuinalusen. Loimena kalalankaa ja pari oranssia puuvillaraitaa, kuteena moppilankaa. Kuten kuvasta näkyy, se ei oo maailman siistein tai tasasin mutta voi että miten ylpee mä oon tästä silti! Oikeesti en ees tiedä raaskinko laittaa sitä istuinaluseks ku se nyt kuitenkin on mun ihka ensimmäinen itse suunnittelema ja alusta loppuun valmistama kudottu tekstiili!

Vähänkö tää penkki on tyytyväinen, ensin se sai maalit pintaan ja nyt vielä parvekkeen värimaailmaan sopivan päällisen :).

Sit ku penkki oli siisti niin pistin koko parvekkeen samantien talviteloille. Pari callunaa niihin dyykkausruukkuihin, pari kynttilää roikkumaan seinästä ja näiden takana on siis ihan sähkövaloa. Ei ollu aikomuksena polttaa koko taloa ;).

Toisella seinällä on pirttipöydän tuoli (kyllä, dyykattu sekin!) ja laitoin sen päälle lämmittämään äidin tädin kutoman villasen. En tiedä liekö tuo alunperin ollu mikä, mutta nyt se lämmittää siinä. Äiti anto ton että kokeilen miten se huopuu ja on jatkokäsiteltävissä. Kokeilin ensin varovasti ja se huopu tohon tarkotukseen just sopivan määrän =D. Ja on niillä kuolleita auringonkukkia siellä purkissa. Leikkasin ne varsistaan, saavat olla tuossa kunnes siemenet on kuivuneet ja lähtee irti. Saadaan ens kesänä jo kokonainen auringonkukkapelto.

Toinen koulutyö, kudottu kaitaliina. Se on hieman loppuviimeistelyä vailla joten on nyt ryppysenä kuvassa. Loimi taasen kalalankaa, kude ohuen ohutta puuvillapellavaa. Pintapujotuksena tehty perhonen on jotain tunnistamatonta lahjana saatua ohutta lankaa (siis oikeesti ohutta, se on tossa 6-kertasena).

Kyllä, olen tyytyväinen. Ja rakastan kangaspuita. Mähän menin kouluun vaatetuspuolelle, mut näiden kangaspuu ja muiden tekstiilikokeilujen jälkeen tuun viihtymään koulussa hippasen pidempään ja käyn sekä vaatetus- että tekstiiliartesaanin opinnot läpi. Monta hymiöö tähän. Puolet niistä Maukalle, koska sillä oli viimenen sana mun opinnoissani. Tilannehan on se, että niin kauan ku mä opiskelen niin se ei voi opiskella vaikka haluais ja onhan se tosiasia että se työssäkäyvä osapuoli elättää aikalailla koko perheen. Mä olin valmistautunu pitkään keskusteluun aiheesta ja kaikkien puolten tarkkaan punnitsemiseen mut se keskustelu meni jotenkin näin:

Sini: 'Niin ku mä oon miettiny että haluisin käydä molemmat puolet..mut siinä menis sitte neljä vuotta ainakin?'

Mauri: 'Höh. Onpas kiva kun sä tykkäät siitä noin paljon. Sehän kuulostaa hyvältä!'

Sini: 'Niin mut sitte sä et pääsis kouluun ja joutusit elättämään mua vuoden pidempään ja..'

Mauri: 'No mut sä tykkäät siitä. Ei mua haittaa. Kyllä mä ehdin kouluun myöhemminkin jos mä haluun.'

Sini: 'Niin mutta..'

Mauri: 'Sippu. Oo hiljaa. Ei se oo kun yks vuos lisää.'

Khih. Sitte vielä loppupiristyksenä synttärikuvia. Joku vois kuvitella että nää oli jotkut lastenjuhlat mut kyllä ne mun synttärit oli. Tosin kakussakin luki sitte vaan 3 vee. Jätettiin ne täydet kympit siitä eestä pois.

No oli se aika pitkä juttu. Nyt mä lähen puuhaamaan. Meille tulee Turo-koira tänään pariks yöks hoitoon ja se on muuten oikein kiltti, mutta sen nälkä on loputon ja se olettaa että kaikki mihin se ylettää on sen syötävissä. Eikä se oo mikään pikkukoira että se kuitenki ylettää aikalailla. Rupeen siis nostelemaan ruokia ylemmäs ja katon samalla ettei mitään muuta tuhottavaa oo sen tiellä :).

Boa tarde!

2009-09-26T19:08:00.004+03:00

Lissabonissa oli IHANAA! Niin mahottoman ystävällisiä ihmisiä että ei uskois moisia olevankaan, ihanaa aurinkoo, kauniita rakennuksia, hyvää olutta, maittavaa ruokaa..ei mitään valittamista, ei mitään! Kuvia tuli otettua se lähes 500 joten siinä vaiheessa ku saan ne käytyä läpi ja katottua kehnoimmat pois, voin ehkä mahdollisesti laittaa pari tännekin. En lupaa mitään ku sit en ainakaan saa mitään aikaan. Suosittelen tosi paljon kuitenkin kaikille siellä käyntiä :). Ainoo pieniä hankaluuksia tuottava asia oli se kieli..toooosi harva puhu englantia edes millään lailla välttävällä tasolla. Kerrankin kun tilasin ajatuksissani kahvin englanniksi, ni myyjä varmisti 'ai että vettä?'. Ja siis kuitenkin portugaliksikin kahvi on ihan cafe vaan, eli ei hirveesti eroo enkusta. Noh, mutta kyllä sitä pärjäs kun yritti. Ja paikalliset teki sen kyllä niin helpoks kun ikinä pysty, ne kysy moneen kertaan jos ei ymmärtäneet ja yritti kuitenkin ymmärtää. Meiän mokahan se on kun mennään maahan jonka kieltä ei osata.

Niin! Ja maistettiinhan me sitä Portugalin herkkua, vihreetä viiniä. Ai että. Se se on kuulkaa herkkua :). Mulla on vielä yksi pullo jääkaapissa, odotan kovasti sitä hetkeä että pääsen avaamaan sen. Ja tietty toivon että se on hyvää - niitä kun oli miljoonaa erilaista ni jouduttiin ihan arvalla valkkaamaan pari pulloa Suomeen mukaan. Ekan pullon sain juoda melkein yksinäni (ja sen sitte huomaski loppuillasta..ohhoh) kun muille se oli liian kuivaa. Ei sillä, kyllä mä ton toisenkin pullon VOIN juoda yksin jos ei kellekään maistu mut ois se kiva että Maukka tykkäis siitä. Se kun ei oo mikään viini-ihminen ja siitä vihreestä sekin tykkäs.

Se Portugalista. Mä oon nimittäin pikavisiitillä täällä, mua odottaa pari tiskaamatonta astiaa, kasa kuivattua pyykkiä ja läjä koulutehtäviä. Mut kun sain tänään kaivettua mun neulekoria ja otettua pari kuvaakin ni aattelin että jos heti bloggaan ni saan sen tehtyä. Tosin puolet valmiista jäi kuitenkin kuvaamatta ku..noh, en tiedä mitä ajattelin. En ehkä mitään. Enpä mä kummia oo saanukaan aikaan. Pari kaulahuivia ja kummipojalle kouluun parit villasukat, niillä on kuulemma kylmät lattiat. Sanoin että voin tehä mutta jämälankaa tulee ja ne onkin kuulemma niitä parhaita. Niin mustaki. Niin perusmallia ku ikinä voi, tarkotus oli vaan saada nopeesti valmista. Nopeesti valmista joo, mutta lähettäminen on kestäny luvattoman kauan (niinku mulla aina..).

Värikkäämpi malli on seiskaveikkaa ja jotain tuntematonta keltasta suuruutta. Harmaat on Woolia. Ostin tota nyt syksyn alesta, makso 1€/kerä. Itelle on edelleen tulossa Stepistä ne Paraphernaliat mut ne on kadonnu mystisesti neulekopan uumeniin. Sitte, jotain vielä pienempää.

Tobleroonea, mmmmm. Mulla napsahti noitten kukkien kanssa, keksin että ne on ihanii asusteita. Sit oon virkannu eri värisiä ja eri kokosia ja heitän aina vaan pinnin sinne nurjan puolen lankoihin kiinni ja sit päähän. Tykkään. Tuo punanen on näköjään jääny vähän sivuun, se on mun biletyskukkanen - sitä punasta glitterlankaa =D. Kahet korvikset. Virkkasin vaan tommoset pyörylät ja niihin korvikset kiinni. Tykkään ihan hirveesti. Noi oranssit alkaa näköjään nyt vähän kupertumaan. En sillon ehtiny mitään lakkajuttuja miettiä ku noi tein, joten sumutin vaan hiuslakkaa molemmin puolin. Hyvin pysy suorana, nyt täytyy vetää uus kerros. Ruskeet on ihanista Sateenkaaribileistä joihin mun piti pukeutua niin ruskeeseen ku ikinä voin. Paljon enempää ruskeeks en ois kyllä päässy, alusvaatteet oli ainoot mitkä poikkes väristä mut arvelin että niitä tuskin käydään urkkimaan.

Koulussa on tässä jaksossa sitä kudontaa. Pelkästään. Tykkään siitä, mutta ärsyttää kun en oo siinä niin hyvä kun haluisin. Joo tokihan mä voin järjellä ajatella että okei, en oo koskaan kutonu mitään joten se jälki ei vaan heti voi olla tasasta ja reunat sopivan napakat muttei löysät eikä kireet ja blaa..mut ku en oo oikein pystyny sisäistämään sitä että kyllä se sieltä tulee ku yrittää..perjantaina lopulta teippasin mun kangaspuihin lapun missä lukee 'harjoitus tekee mestarin, muista se'. Jos sitte muistasin. Jos en muista niin aion kaivaa ekat tekemäni villasukat esille ja ripustaa ne siihen kangaspuihin. On meinaan todella hirveet ja ne sisältää ihan kaikki mahdolliset virheet. Ja mä tein niitä varmaan kuukauden vaikka mielestäni en muuta tehny ku neulonu. Nii, että en mä sitäkään osannu ihan heti. En kyllä vieläkään oo mikään mestari siinäkään lajissa, ei sillä ;).

Eniveis, hetkittäisestä uskonpuutteesta huolimatta tykkään kutoa ja oon ihan hirveen ylpee ittestäni kun saan jotain aikaan. Tähän mennessä se ei oo paljoa, ainoastaan koeloimi on valmis. Sillä oli mittaa kolmisen metriä ja tarkotuksena oli vaan kokeilla. Eri värejä, eri materiaaleja, eri polkimia keskenään ja vuorotellen. Tutustua kangaspuihin. Perjantaina pääsin alottamaan ekaa varsinaista työtäni joten JEI! Ja tottakai mä esittelen nyt valitut palat mun koeloimesta. Ei ehkä parhaat palat mutta paloja.

Ekassa palassa on loppuun vaihdettu loimilankoja että näkee miten se vaikuttaa tuohon tykästymääni pintaan. Loput on vaan sitä menoo ja meininkii. Tosin joudutte niskajumppaan, en näemmä ollukaan kääntäny noita kuvia vaikka kuviteelinkin.

Semmosia :). En jaksa alkaa kaivelee muistin kätköstä mitä lankoi missäkin on, en ees usko että ketään kiinnostaa.

Nyt jatkan puuhia. Eiku, kommentit nopeesti läpi ettei jää:

Pami, ok mut miten se onnistuu?
Piuku, hitto ku en tajunnu =D. Vaikkakin siis tosi usein käytän silkkinauhoja ;).
Saana, kiitos!
HiskIt, Suomalaisesta se löyty!
Ja kaikki loput: KIITOS onnitteluista ja lomamatkatoivotuksista!

Ihanaa loppuviikonloppua :).

Hei hei mitä kuuluu..

2009-08-27T17:50:00.006+03:00

Mä en oo voinu blogata koska mä lupasin viimeks että tulee kuvien kanssa. No ehämmä mitään kuvia oo aikaansaanu. Tai no. Oon paljonkin mutta ei siis mitään vaikkapa käsitöihin liittyvää. Valmista kyllä on, jotain pieniä juttuja ja sit sukkia (siis kyllä, pienet jutut on jopa kummipojan sukkia pienempiä..) ja vähän huivii ja pari ommeltuu kassii ja yks hame ja sen sellasta. Mut se asettelu on muka niin vaivalloista että ei.

Mulla oli suuri suunnitelma että kun mä jään työttömäks ni mulla on sitä aikaa vaikka mihin. Mietin että bloggaan ahkeraan kuten kunnon bloggaajan kuuluukin, teen vihdoin vaikka mitä mun kahvipussivarastosta, ompelen mun kierrätyskankaista yhtä sun toista ja teen valmiiks kaikki puolivalmiit ihanat sukat, huivit, kanavatyöt ja ristipistotyöt. Ajattelin jopa että teetän valokuvat paperille ja teen maailman ihanimpia kansioita niistä - ihania kuvia ja tekstejä joista oikeesti tajuu miten ihanaa mulla on ollu esimerkiks tänä kesänä. Huonostipa kävi. Tai hyvin. Tässä on kuva siitä ku Sippu menee eka päivää kouluun ja sitä jännittää hurjana:

=D. Hullu nainen kehtaa julkaista itsestään moisia kuvia. No mutta. Niin siinä siis kävi. Soitin kouluun ja sanoin että päivää oisko mulle tilaa ja kävin haastattelussa ja sinne sitte. Työttömän arkea kesti kaks viikkoa jotka oli jo etukäteen täynnä ohjelmaa ja kaikenmoista puuhaa eli loma jäi vähän niinku väliin. EN valita. Opiskelen mieluummin. Sit ku valmistun niin musta tulee artesaani, arvatenkin vaatetuspuolelta. I-HA-NAA. Koulussa oon ollu nyt kaks viikkoa ja oon nauttinu joka hetkestä. Oon joutunu jokusen verran tekemään töitä että kirin kaikki muut kiinni mutta sen oon tehny ihan ilolla. Kotitehtävät on ollu suurin osa mallia 'maalaa', 'piirrä' tai 'valokuvaa' ja niitä mä teen toki kaikkia mielelläni. Maalaaminen on mulla aika heikkoa enkä oo mikään maailman paras piirtäjäkään, mutta mä päätin ottaa taiteellisen vapauden kaikessa ;).

Toki siellä on myös sitä teoriaa ja luettavaa, mut tietysti nekin kiinnostaa kaikki. Tässä kurssissa on käyty läpi mm. vaatteen- ja tekstiilin valmistustapoja aina antiikin Kreikasta asti ja ne on tosi mielenkiintosia. Tykkään tykkään tykkään. Ens jakso mulla ois ollu tyhjää täynnä kun kaikki aineet on hyväksluettu. Ois saanu mennä työharjotteluun mutta se ois ollu asiakaspalvelun puolella ja mä sain senkin vähänniinku hyväksluettuu kun tota asiakaspalvelua on tullu tehtyy yli 10 vuotta. Meinasivat että se riittää ;). Noh, otin sitten valinnaisen aineen siihen ja se tarkottaa sitä että ens jaksossa louskutan kangaspuita reilu 30 tuntii viikossa. Sopii! Tässä jaksossa opeteltiin loimen laittoa (ei ollukaan ihan pikku juttu..) ja perusasioita ja tykkään kyllä hirveesti tuostakin työskentelytavasta.

Noh, jokusen verran meillä on sitä valokuvausta ja kun ei niitä valmiita oo kuvattu niin saatte siitä hyvästä katella osaa niistä kuvista joita otin aiheesta syksy. Niitä siis joka välissä. Jos ens kerralla sitte niitä neuleita ja muita. Ja toki otan sinne kangaspuidenkin lomaan kameran ni joudutte kestämään niitäkin 'hienouksia'.

Miten muuten ku koulussa niin hyvin :). Mulla oli koko kesä ihan huippuaikaa ja syksykään ei toistaseks tunnu hullummalta. Flunssan jouduin käymään läpi mutta se olikin ensimmäinen ties kuinka pitkään aikaan ja ei edes kovin paha. Tosi moni on kärsiny flunssasta vaikka kuin pitkään mut mä sain sen menemään parilla päivällä ja kunnon levolla. Harmitti kyllä olla pois koulusta mutta minkäs teet, nyt oli pakko saada ittensä terveeks. Ja hei, syysloma on tulossa ni mulla on sit viikko aikaa kiriä kaikki loputkin umpeen. Syyslomalla ei olla mihinkään reissuun lähdössä kun - TITTIDIIIIIII - sunnuntain ja maanantain välisenä yönä pitäs olla lentokentällä klo 4:45. Kun Portugalissa on aamu, me ollaan siellä. Tähän joku sata hymiöö.

Lähetään Maukan kanssa ihan kahestaan ja ollaan 10 päivää, Lissabonissa siis. Toivottavasti 10 vuoden ihaninta päivää :). Kumpikaan ei oo siellä koskaan käyny ja kumpikaan ei ihan hirveesti puhu portugalia. Aloin sitä opiskelemaan ja opin sanomaan nimeni ja perus hyvääpäivät ja kiitokset, mut sit tuli toi koulu ja ei vaan riittäny enää aika ja energia siihen. Mut eiköhän siellä pärjätä. Meil on sanakirja mukana, lisäks mä oon lukenu vuosikaudet ranskaa (en siis oikeesti osaa sitä enää juurikaan puhua mutta kyllä sieltä jotain tulee ku miettii) ja sopiihan tuota toivoa että paikallisest suostuis puhumaan englantia meille.

Sit ku palaan niin otan niitä tehty-kuvia ja alan muutenkin aktiivisemmaks. Yks juttu vielä, tunnistaako kukaan tätä varmasti:

Onko se mustamarja-aronia?

Ihania viikonloppuja ja alkusyksyn päiviä :). Pus.

Psst. Pakko vielä muistaessa hehkuttaa. Kävin kirja-alessa ja satuin kävelemään neulekirjojen ohi. Löysin Punokset mun puikoille hintaan 15 €. Siis tosi halvalla.

Entinen A-ihminen?

2009-07-11T06:31:00.002+03:00

Oikeesti. Mulla on jotain 11 työvuoroo jäljellä ja voi luoooooja että mä en vaan jaksa! Miten nää aamuheräämiset (jotka on yleensä mulle oikein mieluisia) on alkanu nyt riepoa ihan tosissaan ku tietää että kohta 'saa' jäädä työttömäks ja nukkua aamulla vaikka kuinka pitkään. Mikä mulle tarkottaa siis sitä että herään viimeistään seittämältä =D.

Työttömän arki lienee käsitöiden kannalta mahtavaa aikaa, mulla on yks jos toinenkin keskeneränen neule - itse asiassa muuten vaan kaks, joista toinen kulkee mukananeulottavana. Noh, ei siis paha. Mutta sitäkin enemmän THE malleja joihin on jo langatkin odottamassa ja osalle on valikoitunut vastaanottajatkin. Ja ompelemista, ompelemista, ompelemista! Mulla on pari erilaista paitaa tai muuta asiaa joista on tulossa erilaisia laukkuja. Lisäks kävin viime viikonloppuna mökillä ja kylän pikkupikkukirppiksellä. Sain IHANIA kankaita joista nyt alkuun tulee mulle ainakin hameita. Ja sitä kangasta on niin että niitä hameita vois tehdä varmaan 10. Maksoivat yhteensä 5,50€, en valita. Lisäks mulla on se iänikuinen kanavatyö ja yks ristipistotyö minkä oon joskus sössiny ja nyt purkasin osan ja alotin uudella innolla ja paremmalla tarkkuudella.

Työttömän viikonloput tuntuu sen sijaan kiireisiltä. Tai alotan tän viikonloppurumban jo ens viikonloppuna ja hurautan Maukan kanssa Ilosaari-rockiin, jei! Sit siinä onkin väliviikonloppu jonka oon vaan töissä ja sen jälkeen armoton bileputki: 31.7. viimesen työpäivän pakolliset oluet ja sangriat ja heti 1.8. pitäiskin olla festarimeiningeissä eteläisemmässä Suomessa. Noh, seuraavana viikonloppuna on Jurassic-Rock johon oon hakenu töihinkin mut jos en pääse niin meen sitten maksavana asiakkaana. Sitä seuraavana viikonloppuna Nightwishin keikka ja Elojaiset Savonlinnassa - kesän hunninkoviikonloppu numero 1. Mitäs sitte..niin, sen jälkeisenä viikonloppuna duunipaikan Grande Finale!-päätöspileet. Sitte alkaakin jo syyskuu ja tiedossa on että Maukka saa siihen johonkin kohtaan viikon loman ja sitä suunnitellessa sitten. Huh, rankkaa on ;). Mut oikeesti, mä oon aiiiina töissä kaikki viikonloput (jos joku epäilee niin kerrottakoon että mulla on tänä vuonna ollut 3 vapaata viikonloppua, edellisen kerran siis silloin kun Maukka tuli Suomeen huhtikuun 3.) ni voihan tuota vähän ottaa takasinkin.

Neuleista jos jotain niin oon saanu aikaan tavan villasukat ja tiskirättiä toisensa perään. Nyt teen huivia jonka mallin löysin jostain mutta en tiedä mistä, valmistunee piakkoin. Josta aasinsilta: mä oon aina ihmetelly ihmisiä jotka tekee huiveja hirveellä innolla ja sitte jättää ne pingottamatta ja ilmottaa jossain blogipostauksen viimesen kappaleen sivulauseessa että 'joo tein hienon huivin mutta kun en oo jaksanu pingottaa sitä niin tossa se nyt on mytyssä'. Siis oikeesti! Mun mielestä joku huivin tekeminen on kuitenkin sen verran iso duuni että kuinka vaikeeta se pingottaminen voi olla? Tai ei ees noin, lähinnä ihmettelen sitä että miten joku KESTÄÄ olla pingottamatta sitä! Siis kauhee vaiva ja sit se ei valmistukaan ja voi ei! Mun kärsivällisyys on aina ollu sitä luokkaa että suunnilleen siinä vaiheessa ku päättelen silmukoita ni huivin alkupää lilluu jo huuhteluaineessa. Nyt tein ihanan huivin ihanasta vironvillasta. Sen oranssin hameen ja muun setin kanssa, taisin mainitakin? Ihan suorakulmion mallinen ja perinteistä featheria ja fania. Se on niin nätti, tykkään siitä hirmusti ja jopa Maukka on sanonu nyt kahteen kertaan että se on tosi makee.

Siis siitä huolimatta että se on ollu sohvannurkassa mytyssä siitä asti kun sen neuloin, pari viikkoa sitte. Näin.

Ens kerralla kuvia, ihanaa viikonloppua!

Hurrur.

2009-06-18T13:49:00.006+03:00

Huh, kylläpäs te ootte hurjia =D, olin ihan varma että tota edellistä tekstiä ei kukaan jaksa kahlata läpi mutta niin se on vaan kahlattu. Ja ilahduttavinta kaikesta oli huomata että olitte jaksanu kommentoidakin, pari teistä oikeen pitkän kaavan mukaan :). Mä oon yrittäny viime aikoina päästä taas kommentoinnin makuun mutta hittolainen! Toissapäivänä kun pidin blogilistan selauspäivää oikein ajan kanssa, niin mikään kommentti ei suostunu meneen läpi. Ärh. Joka kerta tuli vaan joku virheilmotus.

Eniveis, kiitos kommenteista siis, ja kukan nimestä. Opiskelusta. Olin mä siis aikasemminkin ajatellut että haluaisin lähtee kouluun. Silloin ku muutettiin Savonlinnaan niin puhuttiin että kun Maukka valmistuu ja saa töitä, niin on mun vuoro opiskella. Silloin tosin oletettiin että se saa niitä töitä aika äkkiä mutta ajat on muuttuneet. Kuitenkin, tää irtisanominen tuli siis parhaaseen maholliseen aikaan kun Maukkahan keväällä valmistu. Ja niin totta! Tietysti mun pitää opiskella sitä mikä mua kiinnostaa ja olla vaan miettimättä sitä että miltä alalta sais töitä. Koska ne ajat voi taas muuttua. Ja opiskeluun tylsistymisestä ei varmaankaan oo nyt pelkoa, oon niin pitkän aikaa jo halunnu lukea jotain että luulisin motivaation kestävän.

Mahtavaa oli sekin että muutkin dyykkaa! Se on loistava ja halpa harrastus. Luin jostain hömppälehdestä ette Jessica Albakin harrastaa dyykkaamista ja tuunaamista. Hyvähyvä! Tosin voin kuvitella että hänen asuinnurkillaan roskiin menevä tavara on vähän erilaista ;). Mut hei oikeesti Mari! KÄYTTÄMÄTTÖMIÄ mattoja? Siis mitä ihmeen porukkaa sun naapurissa asuu =D. Huh, onneks sä asut siellä niin eivät mee turhaan kaatopaikalle luontoa kuormittamaan! Ja tosiaan siitä dyykatusta hyllystä, en tee sille mitään. Se on kauniimpi kuluneena.

Ja mun ompelutaitoo ei kannata kadehtia, se on jotakuinkin olematon. Teen vaan kaikkia yksinkertasia juttuja ja yritän opetella palan kerrallaan lisää. Jälkikin on toisinaan mitä on. Mut ei se haittaa, tekemällä oppii ja musta on oikeesti ihanaa pukea päälle jotain minkä on ihan ihe tehny. Ei se haittaa vaikkei se ois täydellistä.

Tällä viikolla en oo taas mitään saanu aikaan, pari riviä lisää yhteen 3O3N tiskirättiin. Tosi vaativaa..mut ei vaan jaksa. Johtuu varmaan osin tosta harmaudesta, se vie multa mehut. Jostain syystä mulla on ollu migreenintyyppistä päänsärkyä jo aika pitkään ja siis melkein päivittäin, ja sekin vie kyllä voimia. Sit ei saa unta ja sit tietysti väsyttää koko ajan ja väsymys nyt vielä lisää pääkipua ja oravanpyörä on valmis. Kävin jo lääkärissäkin, ihan vaan varmistamassa että mussa ei oo mitään fyysistä vikaa. Arveli että johtuu varmaan stressistä mut otettiin silti kaikki maholliset kokeet ku vielä menevät firman piikkiin ;). Tai ei otettu, meen tiistaina sinne piikitettäväks ni sit otetaan.

Yhtenä päivänä kävin kaupassa ja olin jotenki niin kettuuntunu kaikkeen (arvaatte varmaan mitkä kolme kirjainta?), että ostin lohdutukseks itselleni kirjan. Tavoistani poiketen otin pehmeekantisen ja jos joku haluaa kesälukemiseks Torey Haydenin Aavetyttö-kirjan, saa sen sillä hinnalla että lähettää mulle jonkun toisen kirjan. Mieluiten tietysti luetun, kierrätystä kunnioittaen :). Kirjahan on perus Toreytä, kaikkihan nuo menee samalla kaavalla. Ei se kai ihan huono ollu kun ostin sen ku töistä pääsin ja illalla käänsin jo viimesen sivun..

Niin, viime viikonloppuna käytiin tosiaan Hyvinkäällä pikavisiitillä - mentiin lauantaina junalla niin että oltiin siellä klo 14 ja lähettiin sunnuntaina mun uudella autolla (porukoitten vanha siis :)) klo 10. Ehdin kuitenkin nähdä upeen ukkosen, juosta rankkasateessa pitkin pihaa ja vähän katujakin, saada hyvää ruokaa, nähä ihania ihmisiä ja rentoutua. Sunnuntaillehan mulla oli mahtavat suunnitelmat ku Maukka oli töissä ja ne alko siitä että käyn kaupassa ja loppu siihen että koko kämppä ja parveke on siistejä ja parvekkeella kukat ja yrtit kunnon järjestyksessä ja isommissa ruukuissa.

Noh. Kävin kaupassa. Sitte keksin että meen ihan nopeesti moikkaamaan Maukkaa ja mun ihan nopeesti tarkotti tällä kertaa sitä että vietin Olavinlinnassa ihanan kakstuntisen. Näin lokinpoikasia, pieniä untuvaisia ja harmittelin kun ei ollu kameraa mukana. Vaan kuka sitä kauppareissulle kameran ottais? Noh, sitte me lähettiin Maukan kanssa yhtä aikaa kotiin ja en tiedä, jotenkin me siinä päädyttiinkin siihen että lähetään mökille. Niin me sitte lähettiin =D. Oltiin mökillä iltasella, laitettiin sauna tulemaan, saunottiin ja syötiin iltapalaa. Ja voi että me nautittiin! Miten siellä onki niin ihana olla? Aamulla sitte herättiin puoli kuusi ja ajettiin kotiin. Tai mie ajoin, Maukka meni töihin ja jäi siihen matkan varrelle.

Ihanaa :).

Muistakaa että spontaanius voi olla avain onnellisuuteen. Myös juhannuksena. Mä oon töissä, tehkää te taikoja, nauttikaa kesästä ja hyvästä seurasta, ehkä parista oluestakin. Mutta ÄLKÄÄ MENKÖ VESILLE KOLMANNEN KALJAN JÄLKEEN.

Kuvatekstejä

2009-06-10T09:21:00.012+03:00

Haa! Sain aikaseks. Kuvien ottoo ja niiden koneelle laittoo ja ihan tänne blogiinkin asti niitä runnoin. Hyvä Sini! Ja niin, Tkong - kyllä aivan, muotoilin lauseen taas kerran hieman huonosti. Kyllä toki ymmärsin että mun ei tarvii siirtää ulkoselta muistilta koneelle niitä kuvia jotta voin käyttää niitä :), tarkotin sitä että meillä ei oo tarkotus pitää tota ulkosta muistia kiinni koneessa joten jos haluun käyttää siellä olevia kuvia, mun pitää hakea se itse MUISTI koneen läheisyyteen. Sehän ei oo homma eikä mikään mut saa mut kyllä olemaan tekemättä mitään. Sitä voidaan kutsua vaikka laiskuudeksi..Ja HiskIt, sun paketti on muuten tulossa vielä joskus ;). Ja niin. Se mikä musta tulee isona onkin suurempi ongelma. Mun täytynee ihan ensin päättää että haluunko mä opiskella alalle joka mua ei kiinnosta mutta jossa työllistyminen on varma, vai otanko riskin ja opiskelen sitä mitä haluan tehdä ja yritän työllistää itse itseni. Vaikeeta on, vaikeeta.

Alotetaanhan niistä hameista sitte, pääsette kyllästymään kuviin ennen ku tää loppuu. Koska mä oon tylsä TAI koska mä onnistuin tekemään mulle täydellisen hameen kaavan - helppo, nopee, helposti muokattavissa - niin kaikki on tehty samalla alkukaavalla joka näyttää jotakuinkin tältä:

Eikös vaan ole hieno kuva, ehhehee. Mut ku tarpeeks monta kuvaa yrittää ottaa itestään peilin kautta ja kaikki on ihan sontaa ni täs on se lopputulos. Eli perussimppelii a-linjaa lienee hamonen. Tää oranssi hamehan lähti siitä, että sain Heiniltä ihanan lasikorun joululahjaks:

Tää on sitte händmeid! Mahtava. En ikävä kyllä muista sen henkilön nimee joka tän on tehny mut kaunis se on. Niin siihen piti saada sopiva hame. Oranssii kirpparilta ostettua aikavarmastipellavaa, ja jotain keltasta:

Napit kierrätyksestä. Ihkut :). Tosta tuli nopeesti mun kesän lempihamonen huolimatta siitä että vetoketju on musta ja liian iso. Se pitää vaihtaa ku pääsee vetoketjukauppaan. Sitähän ei takaakaan näy kun tuo vyö on niin levee et sillä se on vähän jääny. Hulluus ei loppunu tähän vaikka ois voinu kuvitella, vaan päivänä muutamana kävelin Kehitysmaakauppaan ihan muille ostoksille (tiesittekö että sieltä saa luomuja, biohajoavia topspuikkoja!) ja lähdin sieltä uuden laukun kanssa:

Eikä siinäkään vielä kaikki. Puikoilla on huivi..

aika lailla samaa värisarjaa ;). Ihan perinteistä featheria ja faania, shaaliksi noita kai jossain kutsutaan kun on tommonen suorakulmion mallinen tulossa. Kieltämättä masensi mallitilkun (huom!!) ja rankan laskennan jälkeinen lopputulos: luo 276 silmukkaa..okei. Mut tuo on mukava mallineule, sitä on kiva tehdä ja voi kuljettaa mukana joka paikassa kun ei tarvii liikaa ajatusta. Saattaa olla että nääkin sopii oikeen railakkaana päivänä hameen kaveriks:

..kunhan joku tekee niistä ensin polvisukat.

Tietysti ne hameet ei loppunu tohon oranssiin, e-hei-ei. Ne kutka on ollu mun 30vee synttäreillä, on nähny tän kankaan pöytäliinana. Nyt se on hame. Se oli jopa melkein liian simppeli sellasenaan ni laitoin helmaan mustaa ja sitte rusetinkin vielä. Ainoostaan tuo musta kanttinauha on epäkierrätystä, muuten tämäkin ihan kierrätystarpeista.

Eikä vieläkään loppunu, vaan mulla oli vielä kirpparilta löydetty (4€) kangaspala, joka oli just hameen kokonen. Ihan mahtikangasta, innostuin heti ku näin tän pílkottavan siellä välissä:

Apinoita! Ja siihen sitten piti kanssa saada jotain ja kun toi oranssin hameen vyö innoitti mua niin, ni laitoin tähänkin semmosen. Ja ihanat napit äidin tädin jäämistöstä, siis toooooosi vanhat. Sain sieltä rasiallisen nappeja ja en meinaa raaskii käyttää niitä. Nyt laitoin tähän ja ompelin niin hyvin kiinni että varmasti eivät putoo. Sitte ku kyllästyn tähän muuten niin voin ottaa ne vielä uuteen kiertoon.

Mukavasti näkyy kuvassa sekin että kun se ruskee lanka loppu ni se loppu, vaan ei estäny mua tekemästä hametta loppuun. Mut eipä tätä kukaan koskaan kato näin läheltä. Ja ihan vähän on vielä ompeluu, kuva on taas sarjaa 'en nyt jaksa mennä lähemmäs vaan otan tästä ohikulkeissain kuvan tostakin rämpäleestä kun sitä ei oo vissiin vielä kuvattu'. Tai sit on, en muista. Mut kuten huomaatte, mä sovin meiän keittiöön hamosessani.

Kah, siel on jotain lehtiroskiakin päässy kuvaan. Ikkunalaudalla oleva vihreäselkäinen kirja on tän vuoden sääpäiväkirja. Mahtava opus! Sieltä voidaan sitte ens vuonna kattoo että mimmonen ilma oli vappuna, juhannuksena tai elokuun 19 päivä. Pääasia on siis pyyheliinatelineen esiliina. Hyvä kun taas näin sen niin muistan että haluisin tohon talveks ehkä jotain luonnonvalkeeta (pellavaa?) ja siihen sitte kirjailisin..jotain. En vielä tiedä mitä.

Onnittelut, selvisit läpi ompeluosastosta! Jäljellä on enää puutyöt ja dyykkaukset (vol1). Puutöinä suoritin maalausta ja harmittelen tässä kovasti kun mulla ei oo ennen-kuvaa. Kuvitelkaa mielessänne puinen, muutaman vuoden vanha, lakkaamaton, linnunpaskainen, pölyinen, harmahtava puupenkki. Kuviteltu? Ta-daa, tässä se on mun, maalin, siveltimen, auringon ja parin kaljan jäljiltä.

On se aikahieno. Mä haaveilen että ku meiän partsilta alkaa kamat lahoomaan niin saan sinne semmosen pienen pöydän ja 4 tuolia, semmoset puiset. Sitte toi penkki pääsis kans sinne mut kaikkee muuta lähtis menee. Nyt meiän partsi on vaan semmonen sekalainen seurakunta kaikkee, en tykkää. Mut en kyllä rupee heittää tavaraa roskiinkaan vaan sen takia että mun sisustussilmä kärsii, en tod.

Parvekkeella on myös meiän uus lemmikki. Tai se aina tulee ja menee. On semmonen vapaa sielu. Käyttäytyny oikein hyvin ja ystävällisesti, pitää kukasta huolta eikä tuppaudu sisälle. Tietääkö muuten joku mikä kukka toi on?

Toiset muuten heittää sitä tavaraa roskiin ihan vaan huvikseen, pari viikkoo sitte käytiin dyykkaamassa roskalavalla. Mentiin kattoo lähinnä fillareita mut oltiin päivä myöhässä - ne oli rusentunu kaiken kaman alle (niinku esim. täysin kunnossa olevan nahkasohvan, HALOO!). Siellä oli ainakin 10 pyörää ja kaikki päällisin puolin ihan ok kunnossa enne sen sohvan hyökkäystä. Mut löyty sieltä silti jotain. Aika paljonkin. Meille tuli mm. pilkkihaalari - uudenveronen, mulle matkalaukku, yhet tumput, yks valkonen palmikkovillapaita joka on jo huovutettu ja josta tulee isona käsilaukku. Paljonko niitä ihminen voi tarvitakaan? Ja sitte, katsokaa! Miten ihanan värinen viltti:

Ihan ku mulle tehty! Ihana ihana ihana. Ja virheetön. Ei mitään vikaa, ei edes nukkaa..ei mitään. Ja tämmönen mille mä vielä keksin jonkun paikan jonain päivänä:

Aku Ankka..mikä ikinä. Tuo on tommonen karvanen - kuten näkyy - ja oiskohan reilun metrin pitkä tuo Aku ja puolisen ehkä levee. Olisko seinävaatteeks alunperin tarkotettu, tiedä häntä. Jos ei muuta niin se tulee MUN UUTEEN AUTOON penkinlämmittimeks. Sitte tämmönen ihana seinähylly, tää oli varmaan 40 cm levee eli ihanan kapee:

Meinasin ensin että maalaan sen valkoseks, mutta nyt en oo ihan varma. Se on tosi kauniisti kulunu joten voi hyvinkin olla että jätän sen noin. Haluun eteisen seinälle pari valokuvasuurennosta, ja tohon päälle vois laittaa niihen väliin pari ihan tavan kymppikuvaa. Katotaan. Semmosia löytöjä :). Vaikka tekis mieli niin en ala nyt blaastaamaan siitä KUINKA TYHMIÄ IHMISET OIKEESTI ON, kun ne heittää tommosta kamaa roskiin. Ettekö oo koskaan kuullu vaikka kierrätyskeskuksista? Täälläkin ne tulee ilmaseks rekan kanssa hakemaan kamat..hitto.

Mökillä kun oltiin niin löysin sieltäkin vaikka mitä. Harmi vaan että en voinu niitä ottaa kun se ei varsinaisesti oo mun mökki ja ne ei varsinaisesti oo sitte mun tavaroita. Mut keräsin kasan lakanoita ynnä muita ja voi vitsi miten ihania kankaita!

Hame, kesähattu, käsilaukku, hame, käsilaukku..tekisin noista vaikka mitä. Loppu on sekalaista. Joku aika sitten kymppivuotias tyttö tartti täytekakun ja mä sain selvät ohjeet: valkonen, tähdenmallinen ja hopeahelmillä ja pantterikarkeilla koristeltu - mieluiten hedelmäisillä - ja keskelle vaan yksi kynttilä. Tämä selvä.

Sisältökin oli ennalta määrätty ja mun mielestä pahaa, eli mansikkahilloo ja kermavaahtoo. Siitä on vaan tosi vaikee saada ei-liian-makeeta. En ees maistanu mut oli se kuulemma syöty. Mulla ois hirvee vimma saada tehdä joku superhieno kakku pitkästä aikaa, ja mieluiten marsipaanipäällisellä. Mut kuka sen söis?

Ja nyt vihdoin, siinä kaikki :). Enpä enää jaksa metsästää kirjotusvirheitä tai tyhmiä kappalejakoja tai erikokosia kuvien rivivälejä joten kestäkää vaan. Kesäterveiset ihanalta Leenalta joka oli meillä hoidossa ensin pari päivää ja sit pari päivää lisää. Kävi mökilläkin mukana ja nautti lämpimistä pattereista. Nauttisit itekin jos oisit jo 80 vuotta ;).

Ja koska mikään ei oo niin varmaa kuin epävarma ja luulo ei ole tiedon väärti niin Leena on poika.

Oravanpyörä.

2009-06-08T16:38:00.002+03:00

Se on semmonen juttu kun meiän koneessa muisti on vissiin aika täynnä. Kuvia nimittäin ON. Noh, se on täys ni se hidastelee. Meillä on olemassa ulkonen muisti jonne mun on tarkotus laittaa kuvat viemästä tilaa koneelta. Mutta kun haluisin ensin kehittää osan kuvista ja liimailla ne ihan vanhanaikasesti valokuva-albumiin (tässä odotellaan työttömyyttä ja syksyiltoja, ah ;)) niin en voi siirtää niitä. Tai voisin mut sitte ne pitäs taas sieltä hakea ja niin päin pois. Noh, kuvia on kameralla vaan lisää ja lisää ja mitä enemmän niitä on, sitä pidempään ne kestäis ladata koneelle. Joten en vaan viitti. Ja miksi blogata kun olis jotain mitä näyttää kun ei sitte voi näyttää sitä?

Ja KYLLÄ! Kerran mun ongelmat on tätä luokkaa niin mulla menee hyvin :). Töissä oon vihdoin saanu tietää viimesen työpäiväni (heinäkuun vika) ja se oli mahtava tunne! Ei haittaa yhtään jäädä työttömäks koska mä koen tän mahdollisuutena vaihtaa alaa ja istahtaa hyvillämielin koulun penkille. Haittas vaan se odottelu että koska ja mitä ja ahistus sentään. Nyt ku sen päivän sai niin on ollu hyvä fiilis. Noh, hyvä ja hyvä - työmotivaatioo ja hermoja joutuu ihan hakemalla hakemaan mut se on vaan nyt ajateltava niin että yks viiskyt päivää menee nopeesti.

Kotioloissakaan ei oo valittamista. Ollaan saatu Maukan kanssa pari yhteistä mökkiviikonloppuu, parit hauskat bileet ja oikeestaan kaikkee mitä toimiva parisuhde vaatii. Ja sehän toimii. Aurinkoisina päivinä nautitaan auringosta frisbeen, petanquen, mölkyn, grillin ja kävelyn voimin ja sateisina päivinä nautitaan sateesta leffojen, halailun, lukemisen ja kävelyn voimin.

Oon saanu jotain aikaankin mut kun ei niitä kuvia nyt oo..ja siis oikein jos totta puhutaan niin en oo varsin ottanutkaan koko kuvia =D. Mut joskus se varmasti koittaa sekin aika. Sitte meiän eläinhoitolassa on ollu Leena-konna pariin otteeseen hoidossa ja ite kävin Max-koiraa hoitamassa pari päivää.

Hassu juttu..mulla kun ei oo ikinä ollu muita koiria ku Vimmu ni oon tietysti jotenkin kuvitellu että kaikki koirat on samanlaisia. Siis että ne vinkuu ku haluu ulos, ei herätä ihmistä jos huomaa että sillä on silmät kiinni (paitsi jos on hätä tietty), nuolasee nenänpäätä ku näkee pitkästä aikaa ja on kiinnostunu enemmän lenkkeilystä ja vähemmän siitä mihin suuntaan mennään. No Max teki kaiken päinvastoin ja meiän lenkit meni hyvin niin kauan ku seurasin sitä. Samapa tuo, ei se mulle niin tärkeetä ollukaan se suunta ;). Ihana sen kanssa oli viettää aikaa vaikka se esittikin temppujaan mulle ja sitte ku lähin sieltä ni ei menny kahta tuntii ku olin jo ihan ikävissäni..höh. Täytyy mennä kattomaan sitä kun vapaita suodaan.

Eläimet kyllä on..niistä saa ihan hurjasti hyvää energiaa ja rauhallisen mielen. Rauhallinen mieli ois kyllä tosiaan enemmänkin tarpeen. Jostain syystä nyt kun on saamassa lopputiliä niin asiakkaiden vinkumista ei jaksais kuunnella, ei niinku yhtään. Tekis vaan samantien mieli olla silleen että älä valita, ei kiinnosta, hanki elämä. Kauheeta. Ja mikä kauheempaa niin meinaa mennä hermot vaikkei ne mitään valittaiskaan. Mut jos joku mummeli soittaa ja siltä kysyy jotain niin se vastaus tulee sieltä sitte jossain kohtaa.

"No minkäslainen päivä on ollut?"

"No on se varsin ollut, eilenkin kun oltiin naapurin Liisan kanssa puolukassa - niin, Liisa asuu tossa mikäs katu se nyt onkaan, en kyllä muista olisko se Kirkkokatu ei se kyllä ku Liisan tyttö asuu siinä Kirkkokadun kaupungin puoleisessa päässä voi kun minä en nyt muista ARVOOOOO, MISSÄ SE LIISA ASUU?? NO TIETYSTI PUTKOSEN LIISA..mies se muisti, Puistokatuhan tuo miten minä näin väärin sen muistinkin. Niin mentiin eilen Liisan kanssa puolukkaan aamusella vai päiväähän se jo olikin, yhren aikoihin vasta lähdettiin kun ei lähti tuo Arvo kyyditsemään ja sillä siinä kesti kun aamulla piti toiset kahvit vielä keittää ja..."

Keksitty esimerkki siis. Me ei kysellä ihmisten kuulumisia mutta oli kysymys mikä tahansa niin vastaus on pitkä ja se kysytty asia jää usein kertomatta. No niin, siis tietysti tommonen ei oo yleensä ärsyttäny vaan se vaan naurattaa että siellä ne mummot vaan selittää..mut nyt, siis ihan oikeesti ku tekis mieli keskeyttää ja olla silleen että VASTAAKYSYMYKSEEN! Luojalle kiitos siitä että osaan kuitenkin kuulostaa siltä että mua kiinnostaa se Liisa Puistokadulta enkä rupee töykeilee. Mut kauheeta että ees käy mielessä tommonen. Enkä oo ainoo. Sama juttu koko porukalla.

Noh, sitte mitä muuta..? Ei kai mitään. Latasin tässä samalla parit kuvat, vielä ku saisin niitä vähän järkättyy ja ehkä valittua ne teetettävät ja siirrettyä ne muut ni voisin jonain päivänä blogata kuvien kanssa. Saattaa olla että siihen mennessä tuo huivikin valmistuu.

Ei tainnu tulla yhtään järkevää lausetta koko tekstiin? =D

Ihania ilmoja ja muistakaa nauttia niistä sadepäivistäkin!

Uni.

2009-05-13T08:16:00.002+03:00

Näin ekaa kertaa Vimmusta unta. Se oli ihan hirvee uni, Vimmu oli vanha, raihnanen, laiha ku mikä, ei meinannu pysyä jaloillaan ja ennen muuta se oli ihan hirveen väsyneen näkönen. Se ei millään jaksanu kävellä ja siinä unessa se oli yhden mun ystävän hoidossa ja tulossa mua vastaan. Me ei oltu nähty aikoihin ja siltikin se jakso tuskin häntää heilauttaa, tärisi vaan innoissaan.

Mulla oli niin kamala olo kun mä heräsin. Kamala olo ja entistä hirveempi ikävä. Köllöttelin sitte sängyssä ja keräsin voimia nousemiseen ja siihen että nousen hyvään päivään. Vähän aikaa kun mä mietin niin tajusin miten ihanaa on, ettei Vimmun tarvinnu koskaan olla niin laiha, niin vanha ja niin kamalan väsyny.

Ehkä se olikin sitten ihan hyvä uni? Ainakin mä nousin tähän päivään ihan hyvillä mielin. Ikävissäni, mutta hyvillä mielin.

Vaikia valinta.

2009-05-06T17:07:00.002+03:00

Hulvattoman hauskoja nimiä ootte keksiny mun Sini-vastaa-palstan nimeks! Ihan älyttömiä. Tietty oisin halunnu valita ne kaikki. Mut sitte kun mä luin ne kaikki vielä kerran niin mä huomasin että yks on kuin onkun ylitse muiden. Koska se vetos mun typerään huumorintajuun ihan hitupikkisen enemmän ku muut. Haluutteko kuulla? Tadadadadda-daaaaa:

"SININ PEHMUSTETTU JOUKKOISTUIN"

Käsi ylös ketkä ei muka ees ihan pikkasen hihittäny? Voiton kotiin otti siis Hisk It ja tää oli mulle aika uus blogituttavuuskin. Mähän oon siis maailman hitain arpajais- ja kilpailupalkintojen postittaja mutta yritän tällä(kin) kertaa yllättää itseni.

Kommentteja on niin paljon huomioimatta että maailman suurin anteekspyyntö! Nyt en vastaa siis mihinkään ja tunnen itseni pieneks ja huonoks. Mut lukasin niitä tossa nopeeta läpi ja en ainakaan huomannu mitään varsinaista kysymystä, joten mun vastaukset ois vaan kommentteja kommenteihin. Yks kysymys on jääny vastaamatta, eli Jonskulainen kysy niihen Keltasten Sukkien mallineuleen perään. Toki mä kirjotin sen johonkin ylös ja kaivelen sen ja kirjotan ylös. En uskalla sitä omaks ohjeeks sanoo mitenkään, koska se on varmasti keksitty ennenkin (ja luultavasti siis tarttunu takaraivoon jostain neulekirjasta) mutta puoliomaksi voin sitä kutsuu.

Niin! Ja lomasta mun piti kertoo. Siis mulla piti tosiaan olla loma elokuussa. Hitto että harmitti. Ei sillä etteikö elokuu ois ihana lomakuukausi, mutta kun mitä luultavimmin mä oon silloin jo työttömänä niin ei paljon ois iloo siitä lomasta. Noh, sitte kuulin että esimieheni-joka-on-nainen, oli kysyny yhdeltä kollegalta että haluisko se kenties siirtää lomaa vähän aikasemmaks, eli alkamaan vapulta. Hän ei halunnu ja mähän kipitin saman tien kysymään että oisko se oikeesti mahollista ja saisinko silti pitää koko 4 viikkoo putkeen. Eipä ollu, koska jos oisin alkanu vapulta loman niin just sillä neljännellä viikolla ois ollu liikaa porukkaa lomalla ku vissiin se on niin että jonkun on oltava töissäkin.

Niin, tää tapahtu siis torstaina puolenpäivän aikaan. Niin sit mä kysyin että mitä jos mä jään lomalle jo maanantaina. Sit mä tulisin takasin just sille viikolle ku ois tarvis. Minna (se esimies-nainen) mietti hetken ja sumplas työvuorojen kanssa ja kysy noin viiteen kertaan että oonko mä oikeesti varma että haluun pitää loman nyt ja alottaa sen heti ja mä olin vaan että JOOOOOOOOO :). Ja sit se jotenkin sai sen onnistumaan. Ihan huikeeta! Mä sain siis torstaina tietää että mulla alkaa maanantaina loma, khihih. Sitte mulla oli siinä vielä pe ja la vapaata, eli kävin sunnuntain siellä kärvistelemässä ja laskemas minuutteja lomaan ja sitte. LOMPSIS.

Oli niin hieno fiilis että en ehkä enää ikinä haluu tietää montaa kuukautta etukäteen että koska mun loma on. Nyt jäi kaikki lomastressi hankkimatta ja miettimättä että mitä kaikkee pitää, saa ja voi tehdä loman aikana ja jäljelle jäi vaan kaikki riemut ja riekkumiset ja ilakoimiset lomasta.

Mahtavaa.

Jos nyt tässä vaiheessa keräis sen verran lomaressii että yrittäis tässä seuraavan parin viikon aikana saada ainakin pääteltyy, punnittuu ja tilastoituu noi kaikki valmistuneet sukat ja tossut mitkä näytin eilen. Ehkä. Riippuu säistä :).

Elämää.

2009-05-05T11:54:00.010+03:00

Edellisen postauksen ideariiheen saa osallistua huomiseen asti. Koska mä en osannu valita niin teen sen huomenna. Ensin meinasin että arvon voittajan, mutta koska musta on ärsyttävää että mä sanon että 'paras voittakoon' ja arvon sitten niin en voinu tehdä sitä. Hemmetin hyviä vastauksia tuli, kiitos niistä =D. Ja hei, jos jollakin on joku ehdoton suosikki niin äänestys on sallittua, apu tulee tosiaan tarpeeseen.

Mitä täällä on tehty niin nautittu uudesta kodista. Me tykätään tästä ihan hirveesti, ja ei pelkästään tän kodin takia vaan myös ympäristön. Me on käyty paljon käpystelemässä tossa lähimaastossa ja mä oon ottanu noin sata kuvaa.

En viittiny kaikkia laittaa esille ;), enkä ees parhaita koska osa niistä tulee meiän seinälle. Tosin alin näistä, joka sisältää lokit lautalla, on myös kehitettävä malli. Nähtiin muuten yks päivä parittelevat lokit! En oo koskaan moista nähny. Pikkulokkeja tulossa siis tänäkin kesänä, jei!

Toki täällä on jonkun verran myös pistetty ihan viimesiä sisustusjuttuja lopullisille paikoilleen (mä en ainakaan osaa laittaa niitä heti sinne minne ne kuuluu, kotiutuminen kestää aina hetken). Joten meiän kodin lempparikohtia.

Tää ylläoleva kynttiläjuttu tuli lemppareihin ihan vaan siks että sille on VIHDOIN paikka missä se saa olla ympäri vuoden. Me tykätään tuosta molemmat ihan hirveenä, ja suurimmaks osaks just sen takia kun se on noin kulahtanu. Ei siis aiota maalata. Mulla on myös vuosikaudet odottanu vintillä pyyheteline jota ei olla saatu mihinkään kotiin mahtumaan. Nyt sillekin löyty ihana JA käytännöllinen paikka, ja koska entinen liina ei sopinu siihen niin hurautin sitten uuden. Eli olen saanut ommeltua suoraa saumaa:

Ompelin myös alushameen (vihdoin - mulla taitaa olla ainakin 3 hametta mitä en oo voinu alushameen puutteen vuoks pitää) ja pari hametta. Niistä myöhemmin. Toisesta tuli kiva, toisesta ihana. Miun mielestä. Niin, ja korjausompelin vuoden odottaneen vetuketjun, hyvä minä!

Picture in picture ;). Kuva on otettu ja teetetty useempi vuosi sitten, ja nyt kun muuton jälkeen vietiin pahveja roskikseen niin nuo kehykset oli siellä oottamassa. Dyykattu on siis jo täälläkin. Tupaantuliaiskukkana Miuku toi orkidean, ja me ollaan onnistuttu pitämään se hengissä jo 4 viikkoa! Kaunis, kaunis kukka ja sopii meille täydellisesti.

Sitte on juhlittu sekä vappua että tupareita. Lämpimät kiitokset vielä tuparipoppoolle, oli hurjan hauska ilta! Lahjoista täytyy ottaa kuvia koska ne oli kaikki semmosia mitkä haluun näyttää - kaunista ja käytännöllistä. Mutta niistä myöhemmin.

Lisää juhlia niin Maukka valmistu ja JEI!! sai kaksi stipendiä, hyvähyvähyvä. Nyt kun vielä onnistuu laman kourissa taistelevasta Suomesta hankkimaan töitä niin vielä parempi. Kesän se on linnassa (edit: siis töissä Olavinlinnassa, EI lusimassa) joten ei hätiä sinänsä. Ja meillä on kummallakin suuri luottamus tulevaisuuteen. Asiat on aina järjestyny ja niin tulee varmasti tapahtumaan nytkin. Allekirjottanut ei oo (vielä) antanut mitään valmistujaislahjoja mutta onneks koululta saivat ruusun.
Ja oon mä neulonu. Kyllä vain. Pari tiskirättiä (muistaakseni 4 tai 5, niistä ei oo kuvia kun ovat jo käytössä tai uusissa kodeissa) ja sukkia ja sukkia ja tossuja ja sukkia. Ilahdutan teitä (hahhah) näyttämällä ne kaikki..lähinnä koska mä en oo päätelly niitä enkä myöskään punninnu tai muutenkaan tilastoinu niitä ihelleni. Tässähän tulee käymään niin että mä annan niitä menemään ja päättelen ne siinä antamishetkellä ja sit ne unohtuis kuitenkin. Eli sukkia. Jokaisen sukkaparin tarkotus päästä eroon langoista, ja sen huomaa.

Jaahas. Osa on jääny kääntämättä mutta ehkä me eletään nyt sen kanssa..Niin, punaset sukat tein Maukalle kun se oli Ranskassa ja kyllä, nekin on edelleen päättelemättä..Muut on sekalaisia kokoja ja alimmaisia lukuunottamatta menossa lahjavakkaan. Alimmaiset on niin jämäjämäsukat että en ikinä kehtais antaa niitä kelleen. Ja kun mä käytän koko ajan ohuita villasukkia kun mun tassut niistä tykkää niin pidän ne itse. Ranskasta tuli takasin Maukki, pari hajuvettä ja kasa lankaa. Ihana mies, en ois ikuna uskonu että se käy lankakaupassa. Hih.

Punanen on Schachenmayrin Sympaticia, akryylia ja villaa ja oimitenpehmoista! Vihree (joka kuvassa maastoutuu harmaaks mutta on siis metsänvihreetä) on saman firman Joanaa, akryylia ja merinoa. Ihania.

Sain myös Steppilankaa (Tiksalta, ei Maukilta) ja nyt on ekat Steppisukat ikinä jalassa. Kirveltävät vähän, onko kellään muulla samoja kokemuksia? Yks huivi odottaa edelleen inspiraatiota ja se helmikuun lopussa alotettu slipoveri on samassa jamassa ku oli maaliskuun alussa. Ku ei jaksa. Ah, ja kortteja. Niitä on kanssa tehty mut eiköhän teitä oo jo rääkätty kuvilla ihan tarpeeks.

Päivänä eräänä käytiin myös kirpparilla ja ostin sieltä ton pyyheliinatelineen oranssin kankaan - jotain pellavan tapasta. Sitä on sen verran että siitä tulee vielä 2 hametta. Täysin virheetön kangas ja hintaa oli 5 euroo. Lisäks löysin lankapussin samanmoiseen hintaan:

Kaikki tais olla jotain Novitan vuosikertaa. Toi vihree on oikeesti ärhäkänvihree, aivan mahtava. Samaten tuo keltanen on ihan oikeesti keltanen, ei tommonen hailakka plääh. Ihania.

Jos ette huomannu niin nyt on vähän kiire tän naputuksen kanssa, koska me saatiin tuparilahjaks myös Mölökky, ja turnaus alkaa 20 minuutin päästä Heikinpohjan kentällä. Sen jälkeen grillataan. Kesä.

Niin, mulla on siis loma!

Huomenna arvontavoittaja, vastauksia joihinkin ikivanhoihin kommenteihin sikäli muistan, toivottavasti parempaa kerrontaa ja yks minkä lupaan varmasti - ei yhtään huonoa kuvaa.

Pus.

Se on ammatinvalintakysymys.

2009-04-17T10:22:00.005+03:00

Toisin kuin edellisessä postauksessa, nyt on kyse siitä mikä minusta tulee isona. En tiedä. Paljon on haaveita ja puolittaisia suunnitelmia mutta mikä niistä on se oikea? Varmaa on se, että tästä lafkasta en eläkkeelle jää.

Mielelläni jäisin, mutta YT-neuvotteluiden ikävin lause meni jotakuinkin niin että 'suunnitellaan Savonlinnan toimipisteen lakkauttamista.' Oikeestihan se lause on suomennettuna että 'suunnitellaan millä aikataululla Savonlinnan toimipiste lakkautetaan.' Nyt sitte odotellaan että ketkä saa kunnian lähteä jotakuinkin heti, ja ketkä sitte vasta elokuussa.

Ärh.

Jostain omituisesta syystä mua ei ihan hirveesti harmita. Mulla on edelleen lapsen usko siihen että asioilla on taipumus järjestyä. Lisää viisauksia niin vanhan loppu on jonkun uuden alku. Jos ei muuta niin voin perustaa jonku Sofian Sohva-tyyppisen foorumin ja vastailla näillä kuolemattomilla viisauksillani ihmisten ongelmiin. Mikä sen nimeks vois tulla? Vaatimuksena että siinä on mun nimi ja ei ole sanaa sohva. Tää on sitte kilpailu, palkintona parhaasta vastauksesta on pehmee paketti. Vastausaika alkaa nyt ja loppuu kun sanon niin.

Eilen oli vapaapäivä, aivan ihana semmonen. Toissailtana oltiin duuniporukalla kaljalla tuulettumassa ja muuttamassa oluenhuuruiseks nauruks sitä tosiasiaa että kohta ollaan kaikki työttöminä Savonlinnassa, missä työpaikat on kiven alla muutenkin. Vänkäsin jukeboxista Matti Nykästä ja sain. Olin ainoo joka on kuullu V-tyylin, en tajuu. Huippubiisi, todellakin suosittelen kuuntelemaan!

Vastoin kaikkia odotuksia eilen ei ollu darraa, ja lähettiin ennen yhtätoista Kupsakkaan aamukahville. Käytiin siellä, Poudassa, divarissa, kirpparilla (hamekangas 5€, 7 kerää vuosikertalankoja 5€), kierrätyskeskuksella, kahvilla, kirjakaupassa (Kumppani ja Anna minun rakastaa enemmän, yhteensä 8€), kattelemassa sorsia, nauttimassa auringosta, istumassa laiturilla..oltiin ulkona 6 tuntia, tultiin kotiin syömään ja möllöteltiin ilta. Maukka joi kaks kaljaa (hirvee hulttio ;)), mä yhden. Sitte tuli uni. Ihana uni seurauksena ihanimmasta päivästä aikoihin.

Sorsista on miljoona kuvaa, samoin langoista, neuleista, korteista, uudesta kodista, pääsiäisestä (KIITOS Tarja kortista :)), kaikesta. Ehkä saan ne joskus koneelle asti. Ehkä en. Se on siis fifti-siksti. Ja vastedes lupaan olla siteeraamatta Nykäsen Mattia.

Se on ammatinvalintakysymys.

2009-04-11T16:46:00.003+03:00

Otsikko ihan siitä syystä et nyt kenenkään ei tarvii kertoo sitä mulle. Kaikki huomaa että mä oon tajunnu sen jo. Ja siis mähän tykkään työstäni, koska oon ilmeisesti siitä kohtaa jotenkin vinksallani. Silti. Mikä hitto siinä on että ihmisten - siis aikuisten ihmisten - puhelinkäyttäytyminen on joskus niin alaluokkasta että mä en IKINÄ haluis itse käyttäytyä niin ja mä häpeäisin syvästi jos mun omat lapset käyttäytyis niin. Niin, ei mulla oo kyllä lapsia eikä oo tulossakaan =D, mutta silti. Häpeän mä sitäkin jos mun ystävät tai niiden ystävät kertoo ylpeinä siitä kuinka ne on huutanu jollekin asiakasneuvoja-raukalle, joka on yleisesti ottaen lähes AINA syytön siihen mikä ikinä onkin saanut asiakkaan pois tolaltaan. Noh, ykskään mun ystäväkään ei luojan kiitos oo kertonu käyttäytyneensä huonosti. On vissiin heistäkin kaikki kokeneet asiakaspalvelun ihanuudet ja kurjuudet niin osaavat käyttäytyä.

Kuitenkin. Mä ymmärrän, ymmärrän varsin hyvin että joskus menee hermot jos joku ei toimi kuten pitää. Kuitenkin mua kiinnostaa tietää pari asiaa, vastatkaa jos tiedätte.

1. Kuinka vaikeaa oman nimen tai osoitteen kertominen on? Mun työssäni mä en voi tehdä mitään jos en saa näitä tietoja. Vaikka haluaisin auttaa, en voi tehdä sitä anonyymisti. Yllättävän usein kun kysyn asiakkaan katuosoitetta, vastaus on luokkaa "nii tää on ihan tässä keskustassa". No jaaha. Tehdäänkö niin että mä valitsen umpimähkään jonkun Suomen kaupungin keskustan ja laitan sinne viestiä ilman muita tietoja? Mitä tapahtuu, niin mä toistan kysymykseni "aivan, ja saisinko sen tarkan katuosoitteen" ja asiakas kertoo että "joo ihan tässä Anttilan vieressä". Huok. Ja arvatkaa vaan kun päästään siihen "..ja postinumeronne on..". Se on usein jo raivoomisen paikka koska monelle on vaikea ymmärtää että mä en vaan voi tietää koko maan kaikkia postinumeroita. Ja varsinkin jos henkilö asuu osoitteessa Kauppakatu x, niin vielä vähemmän. Tästä päästään sujuvasti seuraavaan:

2. Miksi pitää huutaa ja kiroilla? En tajuu. Ymmärrän sen että ketuttaa, mutta mä en pysty ymmärtämään sitä että kaikki maailman ketutus henkilöityy siihen ihmiseen joka vastaa puhelimeen ja hei! Tekee kaikkensa auttaakseen! Mä tajuun senkin että se ääni joskus kohoaa, mutta se älytön raivoominen ja ne kaikki maailman maholliset kirosanat..en vaan ymmärrä.

3. Miksi ei voi kuunnella? Jos sää nyt soitat mulle kysyäksesi että miksi joku on tai ei ole näin, onko joku mahdollista tai minne pitäis ottaa yhteyttä tässä asiassa niin miten on mahdollista että jaksat nähdä soittamisen vaivan niin mikset samalla vaivalla myös kuuntelis?

4. Miksi ei voi uskoa? Jos sanon että tämän asian kanssa ei tästä voida auttaa ja tarjoan oikeaa puhelinnumeroa, niin mikset vaan ota sitä numeroa? Ei kun pitää vängätä ja vongata ja selittää asia neljään kertaan ja mä siinä hoen sitte ystävällisesti viiteen kertaan että "ymmärrän, mutta ikävä kyllä soititte nyt tänne vaikka teidän piti soittaa sinne, jos ottaisitte tämän numeron niin asianne edistyisi..". Mut ku ei. Tästä tulee poikkeuksetta mieleen kaikki ne tyypit jotka tuli S-markettiin huutamaan Prisman vääristä hinnoista ja hyvittämättömistä pullopanteista. Ei voida auttaa, ei.

Luku erikseen on tietysti se, että miksei ihmiset esittele itseään puhelimessa, vastaavat puhelimeen 'haloo' tai 'örm' tai muuta yhtä viehättävää ja tietoa antavaa, mumisevat, syövät samaan aikaan kun puhuvat, röyhtelevät puhelimeen, ovat kusella kun soittavat tai eivät muuten vaan osaa perus käyttäytymistapoja? Ja hei, mä oon aina luullu että mä en osaa käyttäytyä erityisen hyvin. Ilmeisesti olen ollut väärässä. Sattuuhan sitäkin ;).

Tässä työssä kuitenkin parasta on se, että mä en näe asiakkaita. Tai ei parasta, mutta helpottavaa. Kaupassa ollessa piti vaan hymyssäsuin jaksaa selittää ja kuunnella kaikki huudot, nyt voi surutta näyttää sivistyneesti kieltä asiakkaalle. Ja kiroilla. Tietysti en asiakkaan kuullen, mutta heti perään. Kaupassa piti mennä takatiloihin asti ennen ku pysty päästään niitä v-alkusia. Ja parasta on sekin että kuitenkin suuri osa ihmisistä osaa käyttäytyy niinku ihmisten lailla. Paljon parasta.

Hyvä on myös se, että mun ei YLEENSÄ tarvii henkilökohtasessa elämässä olla tekemissä näitten tyyppien kanssa jotka on vaan tottunu siihen että he saa käyttäytyä kuinka haluaa ja huutaa vielä päälle..joille on suurempaa suurin järkytys jos joku kehtaa kyseinalaistaa heidän toimintansa. Valitettavasti muuton aikana jouduin tämmösenkin käsittelyyn. Ihminen tuli ensin katsomaan meidän vanhaa sohvaa, joka oli myytävänä. Sen jälkeen ihminen tuli hakemaan miehensä kanssa tätä sohvaa, koska musta ei ollu kantajaks. Tää sohva on kieltämättä aika painava, mutta ei mikään hirmunen. Lähinnä kyse on siitä että se on niin ikävän mallinen että siitä ei meinaa saada otetta, mut kyllä mä oon sitä kotona siirrelly ja siis Maukan kanssa joskus kannoin parvekkeelle ja sieltä sitten taas kellariin.

No, eniveis. Muuttomiehet koijas sen meiän partsille kun tajusin että se mahtuu siihen oivasti ja kesäkin on tulossa. Että jos ei saaha myytyä niin olkoot siinä. Tää ihminen tuli sitä hakemaan ja niillä meni miehensä kanssa noin vartti kun ne ähels sitä siellä parvekkeella. Siinä sivussa olivat nostaneet mun tuolin parvekkeen pöydälle..ei siinä, mä sanoin että siirtäkää vaan jos on edessä mutta kuin monelle tulee mieleen nostaa parveketuoli vaaleenkeltasen, puhtaan pöytäliinan päälle? No mulle ei ois tullu. Eikä se pöytäliinakaan siitä iloinnu... Vartin päästä totesivat että eivät sitä kahdestaan saa, ja lähtivä hakemaan toista miestä kantoavuks. Tyhmä kun olen, niin sanoin että jättävät vaan sen sohvan siihen levälleen vaika parvekkeen ovea ei saanutkaan liikutettua, eikä mulla ollu mitään toivoo päästä partsille muuta ku kiipeemällä vinottain sohvan yli sieltä ovenraosta. Mut mitä sitä siirtämään takasin kaiken vaivan jälkeen?

Vaan mitä käy, arvaatte varmaan. Eikö tää soita jotakuinkin heti kun on päässy alas että 'joo ei me oteta sitä kun se on niin painava ja päläpäläpäläpäläpälä'. Olin ihan että mitävit, ei tullu mieleen siis sanoa sitä siinä kun olivat meillä vielä? Kuuntelin vaan hiljaa niitä lässytyksiä ja lopulta totesin että 'niin, jätättekö te todellakin ton sohvan tohon keskelle parveketta poikittain?'. Niin ämmä alkaa HUUTAMAAN mulle, että 'ETKÖ SINÄ NYT ITSE SIITÄ SAA' ja lataa luurin korvaan. Siis anteeks mitä? Millä logiikalla me käytiin tätä keskustelua kun hän ensin selittää 2 minuuttia kuinka hiton painava se on se sohva ja kuinka hän ei sitä voi ottaa kun ei sitä saa kukaan yksin liikuteltua ja kuinka he yritti just vartin liikuttaa sitä mutta kun se tosiaan on niin painava ja sit ku mä kehtaan olla niin törkee että kyseenalaistan sen, että joku käyttäytyy näin niin mulle aletaan huutamaan? Joo, siis kyllä mä yhen sohvan kannan yksin vaikka kellariin asti (jos ei muuten niin silkalla tahdonvoimalla), mutta ihan periaatteesta, voisko opetella käyttäytymään??

Ja hauskintahan oli se, että tää nainen oli maksamassa sitä sohvaa jo siinä kun lähtivät mutta se mies sano että elä nyt maksa ennen ku saadaan ulos se. Eli se oli varmaan jo siinä kohtaa päättäny että hän ei sitä kanna mut v*ttu ku ei ollu pokkaa sanoa. Ikäänkuin mun maailma ois kaatunu siitä että en saa sitä myytyä..? Ja tää meinaan ärsyttää vieläkin, tämä tämmönen käytös ja mulle huutaminen.

Koska tää ei ollu ammatinvalintakysymys.

2009-04-06T14:48:00.000+03:00

Ensinnä, lämpimät kiitokset kaikille jotka ruttas, pahoitteli, eli mukana ja symppas. Mä kulutin yhden yön ja yhden päivän itkien ja siivoten, ja voin kertoa että helpotti. Kaipaushan on ainainen ja ikuinen, mutta suurin suru on poissa elimistöstä. Mä oon sinänsä vähän huono surija että en osaa märehtiä pitkää aikaa..itken silmät päästäni pari kertaa ja suuntaan katseen eteenpäin. Aika pian mä tajusin että miks mä itkisin sitä että mä oon menettäny Vimmun kun voin olla onnellinen siitä että se oli niin pitkään mun ja voi että, miten monta asiaa se karvakorva mulle opettikaan!

Mut niin, blogihiljaisuus ei oo johtunut siitä että Vimmu ois ollu kipeenä – olihan sillä ne munaisongelmat, mutta ikävä kyllä se ei menny niihin vaan sille tuli vatsalaukun kiertymä. Ne ketkä haluaa tietää mitä se on, googlettaa. Ne ketkä ei oo koskaan nähny sen tapahtuvan, on onnekkaita. Mä olin sikäli onnekas, että päivystävänä lääkärinä oli Anni Tuunainen, joka on helposti paras eläinlääkärin Savonlinnan seudulta. Sen lisäks että se on hyvä, niin se oikeesti yritti ja teki kaikkensa Vimmun eteen. Ja osas sanoo mulle kaikki ihan oikeet sanat silloin kun mä tarttin niitä. Kiitos siitä.

Blogihiljaisuus on johtunu siitä että Maukka oli Ranskassa. Noo, ei ihan siitä. Maukka lähti sinne maanantaina 9.3. Mä pääsin silloin yövuorosta ja mulla oli siinä 3 päivää vapaata. Mulla piti olla vieraita, kummityttö äiteineen ja veljineen mutta ne ei valitettavasti päässy tulemaan. Ihan hyvä, koska sitte tiistaina mulla ei vaan ollu mitääääään tekemistä ja keksin että lähen kattoo yhtä kämppää. Ollaan käyty kattoo saunallisia kaksioita lähempää keskustaa, ja tää oli taas yks semmonen. Aika masentavia on ollu noi käynnit – ollaan vaan jouduttu joka kerta toteemaan että jos kämppään tulee sauna niin olkkari pienenee niin, että me jouduttais luopumaan joko sohvasta tai kirjahyllyistä..ei hyvä.

Mut tää! Voi hitto kuulkaa!! Niin ihana kämppä, niiiiiiin ihana! Se oli aivan kuin tehty meille, ihana ihana iso olohuone, upeet näköalat, 4 kerros, ihana keittiö ja kaiken kruunas mieletön sauna. Tää on siis vasta peruskorjattu ja sinne on se sauna rakennettu siinä yhteydessä. Ja oikeen perusteellisesti peruskorjattu, sieltä on kuulemma kaikki paitsi kantavat seinät purettu ensin ja alettu sit rakentaa uutta. Mä kun näin sen niin olin heti että tännekiitos mulle tämä kämppä ja mielellään heti. Ja koska Savonlinnan asuntotoimistossa ei turhia aikailla tai mietitä tai haudota hakemuksia muutenkaan, niin saman viikon perjantaina sain avaimet käteen :).

Muutto alko sen siliän tien, lauantaina vein sinne jo ekat tavarat ja olin kyllä niin innoissani ettei kertaakaan tullu etes mieleen että muuttaminen on tylsää! Te ette usko kuinka paljon mä sain apuja, siis oikeesti ihan käsittämätöntä. Mä olin jo ihan ihmeissäni siitä että ihmiset TARJOUTU auttamaan – siis niitä ei tarvinnu pyytää. Ja vielä se, että ne oikeesti tuli ja autto. Ja monena päivänä. Ja moneen kertaan monelta ihmiseltä tuli viestiä jossa sisältö oli jotain semmosta kuin ’mulla on huomenna aamuvuoro, soita jos voin tulla sen jälkeen auttamaan’. Siis mitä ihmettä? Mistä mä oon löytäny näin ihania ihmisiä ympärilleni? Käsittämätöntä. Sitte Maukan sisko tuli meille..sen piti siis tulla lomalle, mutta muuttamaanhan se raukka joutu. No oikeesti laitoin sille kyllä viestin ennen kun se tuli tänne että jos se tulee niin tääl joutuu orjaks, ja sen lisäks sen pitää muistaa olla hipihiljaa, eli käytännössä puoliks valehdella veljelleen ja vanhemmilleen ja tädilleen jonka luona se tällä hetkellä asuu (Helsingissä ei saa kämppiä ihan yhtä helposti ku täällä ;)). Se suostu, se tuli ja varmaan muutti puolet meiän kamoista. Tehokasta toimintaa kerrassaan.

Sen verran jouduin palkkaamaan miestyövoimaa, että sai noi painavimmat ja suurimmat kamat uuteen kotiin. Oisin saanu siihen jotain jotakuinkin palkattomiakin ihmisiä mutta tossa muuttofirmassa oli kyllä se iso etu, että niillä on vakuutus. Meillä on esim. ihan hemmetin iso ja ihan uus pesukone ja totesin että jos sen joku pudottaa niin on parempi että se on semmonen tyyppi joka hommaa uuden tilalle.

Semmosta meillä. 24 päivä tuli maksetut miehet ja siitä eespäin oon asustanu uudessa kodissa. Vimmukin ehti kotiutua sinne ja tutustua lenkkimaisemiin, jotka nekin on tuossa aivan ihanat! Mä oon vieläkin niin haltioissani siitä kämpästä että en oo löytäny kyllä mitään huonoja puolia siitä.

Ja ihan paras juttu, haluutteko kuulla? Maukka tuli kotiin perjantaina. Ja se ei tienny muuttaneensa =D. Siis MINÄ oon ku suklaarasia – ku mut jättää yksin niin ei koskaan tiedä mitä tapahtuu.

Valitettavasti kuvia ei tule nyt enkä tiedä milloin tuleekaan – en oo kyllä juuri muuta neulonu ku tiskirättejä, aika on menny sutjakkaasti. Mutta niin, meillä oli Elisan netti ja soitin sinne että siirretään se tähän uuteen osotteeseen. Ei kuulkaa onnistu siirrot tai avaukset Savonlinnassa ”koska me keskitymme asutuskeskuksiin”. Keskittykää sitte, pitäkää nettinne..